Domino – vanha teatteri herää henkiin

Yksi ehdottomista Turun kulttuurisyksyn piristäjistä on vanhan Domino-teatterin avautuminen. Domino on koko 12-vuotisen turkulaisuuteni aikana ollut yksi lempipaikoistani Turussa. Totta puhuen olin tippa linssissä, kun Kinokopla vuosia sitten lopetti elokuvanäytökset Dominossa, eikä teatteriin ilmaantunut aikoihin korvaavaa ohjelmaa.  En voisi siis olla iloisempi, kun legendaarinen sali on jälleen auki yleisölle!

Mikä Dominossa sitten vetää puoleensa? 50-luvun nostalgia on jotenkin maagista, ja vaikkei itselläni luonnollisesti ole henkilökohtaista kokemusta siitä, millaista elämä on 50-60-luvulla ollut, olen aina pitänyt aikakautta erityisen kiehtovana. Vierailu Dominossa on siis kuin aikahyppy menneisyyteen. Isossa teatterisalissa tuoksuu edelleen se tietty vanhan tuoksu, ja teatterisalin tuoleissa on ajan patinaa. Käytävän varrelta löytyy edelleen alkuperäinen lippukassa ja vastapäiseen vitriiniin on kerätty muistoja menneiltä vuosilta.

Domino_syksy2015_03

Domino avaa pelin tänä syksynä Americo! -näytelmällä Rasilan veljesten voimalla. Erkki Saarelan ohjaama veijaritarina on tuttu 15 vuoden takaa, kun Jukka ja Kimmo Rasila esittivät samaisen näytelmän, silloinkin Turun Kaupunginteatterissa. Tarina kertoo ronskin humoristisen tarinan Amerikan valloitusretkestä, joka on itse asiassa yhden miehen monologi. Tässä näytelmässä veljekset kuitenkin hengästyttävät toisiaan mitellen tarinankerronnan kuninkuuslajista. Katsojakin saa siis jäädä haukkomaan henkeään, sillä sanoja ei tästä näytelmästä jää uupumaan!

Domino_syksy2015_05

Reilut 500 katsojaa vetävä sali tarjoaa klassiset puitteet syksyn esitykselle. Luvassa on paitsi teatteria myös konsertteja ja komediaa. Domino haluaakin houkutella katsojia teatteriin vanhaan Broadway -teatterin tyyliin ja pitää kynnyksen kulttuurista nauttimiselle matalalla. Dominossa kahvi juodaan pahvimukeista ja Domino-leivoksen saa nauttia vaikka katsomon puolella.

Domino_syksy2015_02

Teatterille tehtiin kesän aikana kasvojenkohotus vanhaa kunnioittaen. Saniteetti- ja naulakkotilat uusittiin, ja teatterisaliin rakennettiin näyttämö nykyaikaisine valo- ja äänitekniikoineen. Myös aulatiloja on otettu laajemmin käyttöön, jotta kahvinsa voi nauttia vaihtoehtoisesti vanhojen filmitähtien seurassa. Muuta muutosta katsoja ei teatterissa juuri huomaakaan – ja hyvä niin!

Domino_syksy2015_04

Oi ihana Domino, me tulemme näkemään vielä useasti tämän syksyn aikana. Omat täsmävinkit syksyn kattauksesta: Jazzminster Abbey – Jennie Storbacka, Vieraissa-klubi sekä Club 27.

Tutustu Dominon tarjontaan täällä

Jutellaanpas laukuista

Siitä on useampi vuosi aikaa, kun keräsin yksi kaunis päivä kaikki laukkuni röykkiöksi lattialle, karsin kasasta raa’asti omat suosikit ja heitin loput kirppislaatikkoon. Sittemmin tuostakin karsinnasta on lähtenyt useampi laukku pois, ja nykyään kotoa löytyy enää kahdeksan laukkua: työlaukku, Matkuri, musta ”fiinimpi” käsilaukku, vaalea isompi laukku, värikäs kesälaukku, Marimekon pussukka, pikkuruinen ruskea olkalaukku sekä käsintehty hopeinen laukku. No, olihan sitä jo siinäkin.

Laukkujen kanssa on kuitenkin käynyt vähän samoin kuin kaiken muunkin tavaran kanssa: en kaipaa kuin muutaman hyvän. Laukut tahtovat silti olla vähän ikuisuusprojekti, sillä en ole nuukuuksissani raskinut ostaa vielä kovin montaa laukkua, joihin voisi olla 100% tyytyväinen. Ja tyytyväisyys tarkoittaa siis sitä, että laukku kestää kovassa käytössä pienen ikuisuuden ja sopii mahdollisimman moneen tilanteeseen.

Kuvissa oleva Marimekon olkalaukku on ollut yksi parhaista lahjoista, joita olen ikinä saanut. Se on käytössä joka arkipäivä.

marimekko5

Käytän tätä töissä päivittäin, siis ihan jokaikinen työpäivä. Läppäri oli aluksi vähän nafti mahtumaan siihen suojakuoren kanssa, mutta ajan kanssa se on asettunut tähän laukkuun juuri sopivasti, ja läppäri tuo itseasiassa tälle olkalaukulle sopivasti ryhtiä. Laukku kulkee välillä mukana muuallakin, usein esimerkiksi viikonloppureissuilla, sillä sisään mahtuu aika kiitettävästi tavaraa. Nahka on kestänyt päivittäistä käyttöä loistavasti,  laukkuparkani nimittäin lojuu usein myös lattialla tai kastuu sateen yllättäessä. Ei tunnu missään!

marimekko1 En ole ainakaan tähän päivään mennessä saanut hinkua säästää jotakin luksuslaukkua varten, sillä sijoitan sellaiset rahasummat mielummin muihin juttuihin. Ei sillä, ettenkö usein kuolaisi Pinterestissä Célinen Box-laukkua…   Niin kauan kuin oma hintahaitari laukkujen suhteen pyörii kuitenkin sadoissa eikä tuhansissa euroissa, katselen suosiolla esimerkiksi Marimekon tai Samujin laukkuvalikoimaa. Molemmissa miellyttää yksinkertaisuus ja kauniit värit. Inhoan kaikkia ylimääräisiä rimpsurämpsyttimiä ja glitteriä laukuissa, joten mitä yksinkertaisempi laukku, sitä parempi!

Tavoitteena onkin uudistaa vähän nykyistä kokoelmaa,  sillä usea mun laukuista on käytössä liian harvoin syystä tai toisesta. Esimerkiksi vaalea isompi laukku on kyllä kiva, mutta sen sisältä ei ikinä löydä mitään. Aika iso miinus.  Ne laukut, joihin olen tyytyväinen, ovat tämä Marimekon työlaukku, musta ”juhlalaukku” (sillä on myös tunnearvoa), hopeiseen käsintehtyyn pikkulaukkuun (koska uniikki, käsintehty ja ihana) sekä Marimekon viininpunaiseen nahkapussukkaan, joka toimii sekin melkein aina ja kaikkialla. Ainut isompi puute on sellainen keskikokoinen olkalaukku työlaukun ja pikkulaukkujen välimaastosta. Myös Matkuri on nähnyt jo niin paljon kilometrejä ja ottanut iskua, että se kaipaisi ehkä uudistusta. 

Mitenkäs muilla: enempi kivempi, vai onko jollain muullakin lähtenyt turhat laukut kirppikselle? Olisiko teillä muuten suosituksia laukuista, joiden hinta ei nouse ihan pilviin, mutta jotka ovat kuitenkin yksinkertaisen tyylikkäitä ja laadukkaita?

marimekko7

Kuvat: Katja

Pink Vanilla Desserts – Amerikka Turussa

Poikkesin pari viikkoa sitten Marin kanssa Pink Vanilla Desserts -nimiseen jälkiruokaravintolaan. Paikka oli minulle ennestään vieras, vaikka amerikkalaistyylinen jälkkäripaikka on ehtinyt olemaan auki jo useita kuukausia Wiklundin naapurissa.

pinkvanilladesserts2

Hoi kaikki pienten lasten vanhemmat: viekää perheenne ensi kerralla tähän kahvilaan. Olisin ollut 5-vuotiaana aivan haltioissani, sillä tämä on oikea prinsessan/prinssin paratiisi. Pinkkiä, lilaa ja muutenkin paljon iloisia värejä ja lasten leikkipaikkoja. Muistakaa kiivetä yläkertaan kiertelemään, sillä siellä on runsaasti lisää tilaa. Piipahda myös, jos pidät erittäin paljon erittäin makeista jutuista. Kuppikakut ovat viimeisen päälle kuorrutettuja ja makuja on moneen lähtöön. Kannattaa kokeilla myös paikan sitruunajuomaa, joka oli ihanaa ja kirpeää. Omia limonaateja on muutamassa eri maussa, muuhun juomapuoleen en ole ennättänyt tutustumaan. pinkvanilladesserts3

pinkvanilladesserts4

Mietin, että mitä tässä paikassa oli ennen tätä, sillä tila itsessään on kiva ja varsinkin kivalla paikalla: yläkerran ikkunoista näkee suoraan kauppatorin vilinän. Ei nyt ihan jokirantanäkymät, mutta eihän jokirantakaan näissä syksyn sateissa ole täysin parhaimmillaan.

pinkvanilladesserts5

Vaikka todella makeat kuppikakut eivät olleetkaan aivan omaan makuuni, niin huvittaisi kyllä testata mm. paikan amerikkalaista aamupalaa tai muita suolaisia herkkuja. Ja käydä juomassa sitä limonaatia.

Pink Vanilla Desserts

Kauppiaskatu 9a

avoinna: arkisin 10-20, la 10-19, su suljettu.

Lauantaina aamupala klo 10-12

Turun Kaupunginteatteri: Kaikki oikein

Yhteistyössä Turun Kaupunginteatteri

Viime viikonloppuna Turun Kaupunginteatterin syksy lähti kunnolla käyntiin, kun ensi-iltaan saapui Anna-Leena Härkösen romaaniin pohjautuva Kaikki oikein.

Kaikki_Oikein_1valmistava_16__1_
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Olen aina ollut innoissani Anna-Leenan kirjoista. Hänen kirjoitustyylinsä on saanut nauramaan kippurassa lukemattomia kertoja, ja toisaalta nyökyttelemään tarinoille hyväksyvästi:

”No niin just. Näin se menee!”

Härkönen on onnistunut pukemaan elämänmakuisissa ja teräväkielisissä romaaneissaan sanoiksi sellaisia tunteita ja ajatuksia, joihin moni meistä voi samaistua. Tunteita onnesta, surusta, kateudesta, vahingonilosta, ärtymyksestä, suuttumuksesta.

Luin Kaikki oikein -romaanin keväällä, joten teatterinäytös tuli kuin tilauksesta juuri, kun kirja oli vielä tuoreessa muistissa. Kirja ei ollut mielestäni parasta Härköstä – kuitenkin oikein kelpo luettavaa keväiselle sairasvuoteelle, monissa kohdin hauskakin. Tarinan keskiössä on duunaripariskunta Eevi ja Kari, jotka voittavat lotossa, ja yrittävät parhaansa mukaan totutella lottovoittajan arkeen.

Kaikki_Oikein_1valmistava_48_20150824142524
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Itse näytelmä oli kevyttä katseltavaa, ns. kansantajuinen esitys, joka sopii kaikelle kansalle. Sopivan pituinenkin, pari tuntia väliaikoineen. Niinä hetkinä, kun olen miettinyt lottovoittoa omalle kohdalleni, olen ajatellut, että se aiheuttaisi mutkia ainakin ihmissuhteisiin ja työntekoon. Näytelmässä ei kuitenkaan pohdittu juurikaan työn tekemiseen ja sen lopettamiseen liittyviä tuntemuksia, vaan korostettiin joutenolon ja alkoholismin surkuhupaisaa liittoa. Tartuttiin ongelmiin, jotka vain kärjistyivät Eevilla ja Karilla lottovoiton myötä. Tässä mielessä Kaikki oikein olikin draama, ei komedia. Syvällisempi pohdinta lottovoiton vaikutuksesta esimerkiksi omalle henkiselle hyvinvoinnille jäi  kuitenkin kännisekoilun varjoon. Näytelmän kohtaukset vaihtuivat sutjakkaasti, ja kulissit pidettiin simppeleinä. Vauhdilla etenevä juoni vedettiin hienosti läpi pienellä näyttelijäkaartilla, ja Kimmo Rasilan roolisuoritukset, erityisesti Eevin isänä, herättivät ihastusta. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin Eeviä näytellyt Minna Hämäläinen, joka veti roolinsa upeasti kiivastempoisessa näytelmässä näytellen joka ikisessä kohtauksessa. Kaikki oikein on draamakomedia, joka sopii erityisesti niille, jotka kaipaavat teatteriesitykseltä helposti seurattavaa dialogia ja rennon rempseää suomalaista meininkiä. Se on omiaan myös niille, joita kutkuttaa vertailla Eeviä ja Karia lottovoittajina itseensä: miten minä käyttäytyisin, jos voittaisin lotossa? KaikkiOikein3

KaikkiOikein2

KaikkiOikein

Kaikki oikein

Käsikirjoitus: Anna-Leena Härkönen
Ohjaus ja dramatisointi: Heikki Paavilainen

Lavastus: Jani Uljas
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu: Jari Sipilä
Äänisuunnittelu: Iiro Laakso
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen

Rooleissa:
Minna Hämäläinen (Eevi Puttonen)
Stefan Karlsson (Kari Puttonen)
Eila Halonen
Kimmo Rasila
Alisa Salonen

Kaikki oikein Turun Kaupunginteatterissa, katso ohjelmisto täältä.

Kaikki_Oikein_Setti_01_4
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kaupunginteatteri Facebookissa/ Instagramissa

 

Elokuun suosikit

Hyvää maanantaita!

Tässä tulee nyt se lupailemani mun ensimmäinen YouTube-video aiheesta kuukauden kauneussuosikit.  Hui, miten jännää! Ehdin jo epäillä, että saanko tätä tämän vuorokauden puolella ulos, koska tekniikka ei ole aina mun puolella, ja oli vähän mutkia matkassa. Nyt kuitenkin toivon, että video pyörii, linkki toimii jne.

Tämä saa sitä paitsi kelvata, kun on kerran ensimmäinen lajissaan. Kummia juttuja sitä huomaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun on tuijottanut itseään videolta. Esimerkiksi sen, että puhun ihan tosi hitaasti. Ihan kuin mun päässä ei liikkuis välillä mitään.

Pahoittelut myös:

  • hiusten jatkuvasta haromisesta,
  • nenän hiplaamisesta (kutitti aivan vietävästi)
  • tarkennuksen ajoittaisesta pettämisestä.

Pidemmittä puheitta, tässä mun elokuun suosikit! :)