Tammikuun suosikit 1/3

Nyt pitkästä aikaa luvassa kuukauden kauneussuosikeita. Innostuin viime syksynä aloittamaan vloggaajaurani, mutta se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Luulen, että videoita on tulossa jatkossakin, mutta tällä kertaa esittelen suosikit kuvien muodossa ja oikein kolmessa eri osassa, koska näitä kertyi aika paljon…  Kenties asiasta kiinnostuneet jaksavat lukea paremmin, kun en tykitä romaania kertarykäisynä. :)

Tämän ekan osion pyhitän tuotteille, jotka ovat ovat nousseet erityisen tärkeiksi näin pakkaskeleillä: hiustenhoitotuotteet, huulivoiteet sekä käsirasvat.

hiuslakat

Aloitetaan hiustuotteista. Varsinkin talvella, mutta myös muina vuodenaikoina, mun pitää panostaa hiuksissa ”pohjatyöhön”. Jos pohjatyö on laiminlyöty, niin se näkyy ja tuntuu. Hiukset ovat elottomat, sähköiset ja lättänät, ja kaukana kauniisti taipuvasta, ilmavasta tuulitukasta, joka on aina tavoitteena.

Muotoiluvoiteeksi on päätynyt parturin suosittelemana  L’Oréalin Dual Stylers Liss & Pump Up, jota levitän joka kerta pestyihin pyyhekuiviin hiuksiin.  Tykkään erityisesti tämän tuotteen tuoksusta, mutta sen lisäksi tämä auttaa sen ilmavuuden saavuttamisessa. Käytän tätä tällä hetkellä useammin kuin tuota Cutrinin suolasuihketta, joka sekin on omiaan liukkaan tukan taltuttamiseen. Jostain syystä tuota tuli kuitenkin käytettyä enemmän kesällä. Hyvä suolasuihke silti.  

Mitä hiusten muotoiluun tulee, olen myös kuivashampoon suurkuluttaja. Se nyt vaan on niin helppo keino saada tukkaan tuuheutta ja orastava rasvoittuvuus pois. Aivan ehdoton tuote talvella, jottei jo muutenkin sähköistä tukkaa tarvitse pestä joka toinen päivä. Jokin raja tämänkin käyttämisellä silti on, sillä jos takana on liian monta kuivashampoon pelastamaan aamua, niin tukka on yksi iso minnekään taipumaton kasa. Tällä hetkellä on käytössä tuo Klippoteket-kuivis. En tiedä onko aivan erityisen hyvä, mutta hinta-laatusuhteeltaan kelpo. Hirveän hinnakkaita kuivashampoita en raaski ostaa, koska tätä tosiaan kuluu, ja paljon. Jos jollakin teistä on hyviä kokemuksia jostakin erityisen hyvästä kuivashampoosta, niin kertokaa ihmeessä. :)

hiustuotteet

Sitten viimeistelyyn. Lakkaosastokin on mulla tarpeen melkein päivittäin. Aivan ehdottomaksi suosikiksi on noussut Osiksen Glamination glossy hairspray, joka on parhaan tuoksuinen hiuslakka, johon olen ikinä törmännyt. Aivan halvimmasta päästä tämä lakka ei ole, joten kannattaa vertailla hintoja eri nettikaupoissa. Ainakin täältä tuon saa nyt edullisesti.

Legendaarisesta Elnettistä taas voi olla montaa mieltä. Minä olen sitä mieltä, että haisee hyttysmyrkylle, mutta tuo sopivan kevyttä ja joustavaa pitoa meikäläisen hiuslaatuun. Tämä on siis huokean hintansa vuoksi  käytössä arkikampauksissa.

Klippoteketin Maximum Strong -hiuskiinne taas jättää hiukset siihen asentoon kuin ne asettelee, eli lakassa on todella vahva pito. Hyvä siis lähinnä kampauksiin ja kiharoihin: silloin kun haluaa todella jämäyttää hiukset paikoilleen.  Taipuisuuden tämä lakkaa tappaa aika tehokkaasti, joten en käytä tätä ikinä auki oleviin hiuksiin (kuten ne yleensä ovat).  

huulivoiteet

Sitten siirrytään talven riippuvuustuotteisiini, eli huulirasvoihin. Elämä ilman huulirasvaa olisi… suuresti onneton. Jos huulirasvaa ei jostain syystä ole mukana, haen uuden aika herkästi kaupasta. En nimittäin tiedä mitään inhottavampaa kuin kuivat ja rohtuneet huulet. Kuvassa tämänhetkiset suosikkini.

Carmexin perinteistä rasvaa käytän vain kotona, koska purkki on epähygieeninen, ja kotona on varmimmin puhtaat kädet rasvaa levittäessä. Sitä käytän aina aamuin illoin, ja monesti muulloinkin päivän aikana jos satun olemaan kotona. Omasta mielestäni kaikkein kosteuttavin tämänhetkisistä huulirasvoistani.

Mukana kulkevista huulirasvoista melkein kaikki ovat Labelloa, sen valikoima on itselle mieluinen. Näissäkin on hyvä kosteutuskyky, ja koostumus on sopiva, ei yhtään tahmainen. Toinen hyväksi havaittu sarja on Aco-huulivoiteet, joita voi ostaa kätevästi ainakin apteekeista. Tämä punasävytteinen Aco on ollut käytössä monta vuotta (ei toki päivittäin), eli aika riittoisasta tuotteesta kyse. Punapigmentti on oikeasti silminnähtävä, joten jos kaipaa pientä sävyä huuliin, niin katsii kokeilla tätä.

käsivoiteet

Loppuun lisäsin käsivoiteet, joita niitäkin on käytössä putilo jos toinenkin.Vähän sama kuin huulirasvojen kanssa: jos sellainen puuttuu reissussa, ei auta muu kuin käydä kaupan kautta. Ei kiitos halkeileville rystysille. Mulla on aina talvisin todella kuivat kädet. Se johtuu ainakin osittain siitä, että pesen käsiä vähän turhankin ahkerasti. Se on kuitenkin aika pinttynyt tapa, jota en oikein osaa vähentääkään, joten rasvaa tarvitaan. Ja käsivoiteissa todellakin on eroja.

Yksi parhaista käsivoiteista. joita olen itse kohdannut on ehdottomasti Loccitanen käsivoide.  Ei edullisin, mutta toisaalta hyvinkin riittoisa, sekä todella miellyttävän tuoksuinen. Tämä on usein myös jossakin tarjouksessa, omani ostin viimeksi laivalta.

Uusin tuttavuus on Himalayan käsivoide, joka löytyi Marin pikkujoulujen goodiebagista. Tämä oli positiivinen yllätys: oikein kiva tuoksu ja kosteuttavakin. Pitänee kokeilla nopsaan myös jalkojenhoitotuotteita, joita samaisesta pussukasta löytyi.

Vaselinen käsivoide taas oli pettymys: aivan liian köykäistä litkua, joka lähinnä pyörii käsissä tekemättä yhtään mitään. Tuoksustakin tulee ikäviä mielleyhtymiä vuosien taakse, kun olin harjoittelijana vuodeosastolla, jonka perusvoide tuoksui juuri tältä. Jaiks…  Eräs toinen Vaselinen tuote taas on aivan huippu, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Natusanin voide on toinen suosikkini: huokeahintainen, mutta todella hyvä ja myös hyväntuoksuinen. Natusan on keskittynyt vauvanhoitotuotteisiin, joten on helppo uskoa, että myös aikuisille suunnatut voiteet toimivat kunnolla.

Viimeisenä mainittakoon vielä Nivean Pure & Natural -käsivoide, jossa siinäkin on erityisen hyvä tuoksu ja kosteuttavuuskin oikeaa luokkaa.

Huh! Onneksi olen löytänyt monta kivaa käsivoidetta vuosien saatossa, vaikka olen mä toisaalta niitä paljon kokeillutkin :)

Mitenkäs teidän talven tärkeimmät tuotteet? Onko ehdottomia suosikkeja hiusten, huulten tai käsien suhteen?

Päivä kuvina

 

Ajattelin päräyttää viikon käyntiin vanhalla kunnon päiväni kuvina -postauksella! En ole kyllä itse ikinä aiemmin tehnyt tällaista, mutta selannut lukemattomia. Niitä on mielestäni kovin kiva lukea, vaikkei arkinen elämä usein olekaan mitään kovin ihmeellistä. Kuitenkin kaikilla vähän erilaista!

kollaasi01

Herätyskello soi tänään heti kuuden jälkeen. Unelmoin usein arjesta, jossa herään aina kuudelta, saan itseni nopeasti kuosiin, ja olen töissä jo 7.30. Aamut ovat nimittäin se aika vuorokaudesta, kun saan kaikkein eniten aikaiseksi. No, todellisuudessa  torkuttelen tunnin verran ja olen yleensä töissä ysin kieppeillä. Mutta parempaa kohti, sillä tänään olin kuin olinkin työmaalla kello kahdeksan, vieläpä maanantaiaamuna! Saavutus sinänsä, onhan vielä lähes pimein aika vuodesta.

Sitä ennen söin toki aamiaista, joka näyttää joka aamu melkein identtisesti juuri tuolta kuin kuvassa yläpuolella. Kaksi leipää ja luonnonjogurttia hedelmillä. Mitäs sitä hyvää kaavaa vaihtamaan.

Töihin yritän pukeutua siististi,varsinkin jos tiedossa on asiakastapaamisia. Hiukset ovat silti arkisin vain vähän sinne päin, varsinkin nyt kun kasvatan niitä. Hitusen liian pitkät kääntymään oikein mihinkään oikeaan suuntaan.

Työmatkat mä kävelen, sillä se on usein mun päivän ainut liikunta. Kaksikymmentä minuuttia raikasta ilmaa tekee ihmeitä sekä mennessä että tullessa, ja tästä tavasta pyrin pitämään kiinni. Jokiranta on sitä paitsi oikein mukava työreitti, mitä nyt viime päivinä vähän turhan vilpakka.

Työpaikkani sijaitsee siis aivan torin laidalla. Olin tänään paikalla ensimmäisenä ja sainkin tehdä töitä ihan kaikessa rauhassa melkein lounasaikaan asti. Ensimmäiseksi aamulla keitän AINA teetä, jota juon nyt talvella päivän mittaan mukikaupalla. Aamun rutiineihin kuuluu myös vanhanaikaisen to do -listan tekeminen sähköpostien ja vaihtelevasti toimivan muistini perusteella.

lounaskollaasi

Aamupäivät kuluvat yleensä ohi vauhdilla, ja ennen kuin huomaakaan, on edessä lounasaika. Keskustassa sijaitsevan konttorin yksi parhaista jutuista on se, että lounasvaihtoehtoja riittää. Tykkään kovasti siitä, että lounaan voi syödä ravintolassa, vaikka voisihan sitä edes kerran viikossa tehdä omat eväät. Toisaalta lounasaika on usein ainut aika työpäivästä, kun lähtee oikeasti ulos ja kunnolla liikkeelle, joten siinä mielessä lounas jossakin ravintolassa ei ole ollenkaan huono idea. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Pure, missä en ollutkaan aikoihin käynyt. Kummallista, sillä Puren lounas on ihan paras! Hurjan täyttävä salaattibuffet, joka pitää nälän loitolla aina pitkälle iltapäivään. Buffelin valinnaisen lisätäytteen listalle oli tullut uutuuksia, kuten falafelit. Pakkohan niitä oli maistaa! 

kollaasi05

Yllättäen lounasaikaan tuli napsittua eniten kuvia.. :) Pure on muutenkin niin kiva paikka, että sieltä on kiva ottaa kuvia.

Koko maanantai huristi lopulta ohi aivan hirvittävää vauhtia. Töissä sain ihan mukavasti aikaiseksi. To do -listaltakin sain useamman kohdan vedetyksi yli, mutta en kaikkea, niin kuin ei siis ikinä. Ei työ tekemällä lopu. Kuulokkeet ovat töissä usein pop, koska musiikki ja keskittyminen ne yhteen soppii.

Heti töistä kiiruhdin tapaamaan ystävääni Annikaa, jonka kanssa valikoitiin treffipaikaksi Fazerin kahvila. Pakko oli saada jotakin makeaa, mutta sitä ennen oli pakko saada jotakin suolaista, joten mulla oli sitten lopulta tarjottimella kaksi lautasta. Yhden kompromissin tein: kakku laitettiin kahtia puoliksi Annikan kanssa. Oli muuten sen verran tuhdit kakut, että puolikas pala riitti vallan mainiosti. Oikein mehevää suklaakakkua, nam.

kollaasi03a

Kahvitteluista olikin jo aika siirtyä lumisateessa ja tuiskutuulessa kohti kotia, sillä täällähän odottaa aina yksi huomionkipeä vauva… 

Tuollaisia ne ilmeet on aina ensimmäiset 20 minuuttia. Mau mau ja Hurrurrur. Katso minua, katso MI-NU-A, SYVÄLLE SILMIIIIIIN! Äläkä räpellä sitä kännykkää, vaan anna mulle ruokaa, ruokaa, lisää ruokaa! Myös toi mitä sä syöt. Ai, emmä tykkääkään tästä. 

Sitten purraan vähän jalkaa ja seuraavaksi ollaan jo kiipeämässä syliin hempeilemään. On muuten tavallisen huomionkipeä ja mustasukkainen katti, kirjaimellisesti. Mutta hellyyttävä.  Ilta on mennyt siis Upia viihdyttäessä, välipalaa syöden, Täykkäreitä katsoen sekä näitä päivän kuvakollaaseja väsätessä ja lopulta tekstiä kirjoittaessa.

Nyt kello on jo yli kymmenen, joten seuraavaksi saa mennä nukkumaan, jotta huomennakin pääsisi ylös kello 6.  Näin nää arkipäivät menee ohi, ihan hirmusta vauhtia. Mä olen viime aikoina yrittänyt oikein ajauksella pohtia ajankäyttöä, mutta siitä on tulossa vähän myöhemmin ihan oma postauksensa. Mutta nyt mä sanon hei hei, jotta pääsen huomennakin kuudelta ylös. Hyvää yötä!

Talvimaisemia

Talvista sunnuntaita!

Mennyt viikko on todellakin lyönyt ytimiin asti, tuntuu ettei moista pakkasta ole kokenut moneen vuoteen. Eikä varmaan olekaan, sillä en muista viime talvesta yhtäkään kunnon pakkaskeliä. Yhtenä aamuna astuin ulos ja hengitin ilmaa nenän kautta. Sierainkarvat jäätyivät. Eksoottista! Yksi vaatimus mulla on silti: jos tällaisia pakkasia pukkaa, niin lunta kiitos enemmän Turkuun.

Kaivoin itse heti alkuviikosta kaapin perukoilta fleecehousut, nahkahanskat ja kaikki mahdolliset lämpöä edistävät jutut, sillä jos jotain inhoan, niin palelemista. Mukavuus edellä, ja siksi olen painellut koko viikon ei-niin-näteissä Gore-Tex-kengissä ja miehekkäissä nahkatumpuissa. Ei väliä, kunhan tarkenee kunnolla.

Lauantaille osui täysin vapaa aamupäivä, ja päätin lähteä kuvaamaan jokirantaa, kun ilmakin näytti lupaavalta. Ja sitä se myös oli, aurinko paistoi ja kaupunki uinui hiljaisuudessa.

Nappasin mukaan lainakamerani, eli Canonin D6:n, johon sain sopivasti viikonlopuksi myös laajakulmaobjektiivin lainaan. Täytyy sanoa, että käsissäni on taas jotakin, jonka hyötyjä en todellakaan osaa täysin hyödyntää. Tarvitsisin jonkun kuvauksen personal trainerin aina kuvausreissuille mukaan :D Mutta räpsin sen minkä osaan, ehkä sieltä muutama hyväkin kuva tuli, vahingossa ;)

IMG_8067

IMG_8089

IMG_8120

IMG_8155

IMG_8157
IMG_8171

IMG_8202

IMG_8215

IMG_8233

IMG_8234

IMG_8248

IMG_8253

IMG_8274

IMG_8363

Vuoden eka postaus

Mulla kesti viikko ennen kuin ennätän vuoden ensimmäisen postauksen pariin. Shame on me! Pitäisi tehdä enemmän vain sellaisia, tällaisia ihan ex tempore postauksia, eikä suunnitella niin hienoja. Ei niistä tarkkaan suunnitelluista lopulta edes niin hirveän hienoja tule.

Kaataa kyllä naisen ihan tainnoksiin tämä pakkanen. Huh. Fysiologinen totuushan se on, että pakkasessa pitää elimistönkin tsempata tuplasti, jottei veri lakkaa virtaamasta, mutta että tässä määrin koomauttaa, huh. Ehkä heti vuoden alkuun puskeneella pikaflunssallakin on jotakin osuutta asiaan.

jokiranta020116

Mä en tehnyt uudenvuodenlupauksia, en tänäkään vuonna. Tässä suhteessa olen vähän vastarannan kiiski, en ymmärrä vuoden alkuun tehtyjä lupauksia sen enempää kuin kesäkuntoon tähtäämistä tai  kesäkilojen karistamista syyskuussa.

Tosiasiassa vuoden vaihtuminen ei vaikuta yhtään mihinkään, mutta toisaalta elämää on kiva laittaa välillä pieniin paketteihin, karistaa kintereiltä ikäviä juttuja tai antaa jollekin uudelle mahdollisuus. Siinä mielessä vuoden vaihtuminen on tietysti aika luonnollinen ajankohta puhdistaa pöytä, kiillottaa hopeat, karistaa möröt kintereiltä.

Itse aloitan vuoden vaihtumisen jälkeen aina kevään odotuksen. Se on aina tammikuun alussa jotenkin paljon lähempänä kuin vielä jouluna. Sen lisäksi olen yleensä ostanut ihkauuden, kiiltävän ja virheettömän vuosikalenterin, johon vakaasti päätän kirjoittaa päivittäiset kuulumiset. Noh, intoa riittää ehkä kolmen viikon verran, ja loput kalenterista jäävät surullisen valkoisiksi. Ja jos totta puhutaan, niin ei elämässäni tapahdu niin jännittäviä asioita päivittäin, että niitä edes jaksaisi 85-vuotiaana kiikkustuolissa lukea.

Tätä kalenteria sen sijaan voin ihailla seinällä koko vuoden. Sain sen graafikkoystävältäni Annikalta joululahjaksi (samainen kalenteri löytyy myös täältä). En ole vielä päättänyt, pidänkö kalenterin puhtaana läpi vuoden, vai merkitsenkö siihen joitakin tärkeimpiä juttuja. Aika näyttää.

2016_seinäkalenteri

Elämäntaparemonttien sijaan kannatan pieniä korjausliikkeitä. Ei tulisi mieleenkään luvata vaikkapa suklaalakkoa, koska rakastan maitosuklaata. Ja miksi kieltäisin itseltäni jotakin mitä rakastan? Sen sijaan totean, että Riikka, yksi levy viikossa riittää ihan hyvin.

Upille sanon, että älä varasta mun suklaita. Se rakastaa noita konvehtien rapisevia ja kiiltäviä papereita. Lopulta mä saan suklaat, Upi paperit. Win-win. 

Urho050116

Voin myös parhaan yritykseni mukaan kävellä kaikki lyhyet matkat, jolloin sää on edes siedettävä, lukea vuodessa edes viisi kirjaa, muistaa syödä vitamiinitabletteja silloin tällöin ja käyttää hammaslankaa kerran viikossa. Realistiset tavoitteet eivät tietysti ole yhtä jännittäviä kuin koko elämän mullistavat ja täyskäännöksen tekevät, mutta uskaltaisin väittää, että ne ovat kauaskantoisempia.  Pieni onnistuminen, iso ilo!

riikka060116

Kohti vuotta 2016

Vuosi 2015 on lopuillaan, ja uusi alkamassa. Muutoksen vuosi, ainakin minulla. Enpä todellakaan aavistanut vuosi sitten tulevan vuoden kynnyksellä raketteja katsellessa, mitä tuleman pitää.

Paljon tapahtui, hyvässä ja pahassa. Vuosi sitten olin vielä harjoittelijana, kuitenkin samassa yrityksessä, mutta nyt kourassa on vakkarityöpaikka ja kivoja työtehtäviä. Töiden osalta vuosi 2015 olikin varsin onnistunut, jopa nousujohteinen. Vuosi sitten asuin vielä edellistä edeltävässä asunnossa, itse asiassa melko lähellä tätä paikkaa, missä asun nyt. Sitten keväällä tuli muutto, ja taas syksyllä toinen muutto. Juuri tällä hetkellä, nyt kun vuotta 2015 on enää muutama tunti jäljellä, näyttää elämä valoisalta. Yhtä valoisalta kuin asuntoni, jonka olen koristellut  kymmenillä kynttilöillä ja Clasulta löytämälläni valojohdolla. Skippasin joulukoristelut tänä vuonna kokonaan, koska en –öh– päässyt siihen pisteeseen ajoissa, että olisin kaivanut koristeet varastosta. Talven valot ovat siitä kätevät, että ne saavat olla päällä paljon loppiaista pidempäänkin. Valaista, kunnes kevät valaisee.

valot

Kevät. Kun viime keväänä makasin päiväkausia sairaalassa ja murehdin kiivaasti, mikä minua vaivaa, olin peloissani. Muistan katselleeni ikkunasta ulos, ja ajatelleeni että täällä sitä ollaan, vankilassa. En voinut tehdä muuta kuin maata aloillani ja odottaa. Silloinen koti näkyi melkein sairaalan ikkunasta, mutta oli silti niin kaukana. Itkin silkasta tietämättömyydestä, mutta välillä myös kivusta. En ikinä unohda elämäni kamalinta tutkimusta, jonka suoritti eräs vaalea, polkkatukkainen hurja. Sillä oli paksut punaiset sukkahousut ja olemus kuin vanhojen Bond-leffojen naiseverstillä, sillä jolla oli kengänkärjissä myrkkyä. Kengänkärjestä en saanut, mutta unohtumattoman tutkimuksen, jonka mielekkyyden kuuli takuulla myös koko muu osasto. Saan tosin kiittää tätä naiseverstiä, sillä hänen ansiostaan sain lopullisen diagnoosin ja oikeat lääkkeet. Senkin tämä vuosi opetti: välillä pitää sattua niin helvetisti, että pääsee eteenpäin.

Jälkeenpäin pohdin taas kerran, kuinka onnekas olen kun olen terve. Oma sairasteluni oli lopulta lapsen leikkiä, vaikkei se siltä sillä hetkellä tuntunutkaan. Vaikka kuinka kiittäisi onneaan, ei omasta terveydestä ole varmasti ikinä tarpeeksi kiitollinen. Aina se muuttuu jossakin välissä itsestäänselvyydeksi. On kai hyvä, että sen tiedostaa edes toisinaan. Sillon kun kävelee töihin, vaikka kadulla sataisi vettä vaakatasossa. Mielummin vettä vaakatasossa kuin jalattomana, ja niin edelleen. Kun asiat laittaa perspektiiviin, muuttuu maailma aika paljon kivemmaksi paikaksi.

upi

Maailma muuttui myös aika paljon kivemmaksi, kun hankin tuon mustan mörön syksyllä. Se puree, repii, tärvelee mun hienon sohvan ja riehuu kuin mielipuoli, mutta kiva se on silti.

Monena hetkenä tänä vuonna olen miettinyt itsenäisyyttä ja yksin oloa. Olen aina pitänyt ympärilläni pienen kehän, jonka sisälle kyllä harvat pääsevät, mutta jonka pidän mielellään itselläni tietyn osan ajasta. Yksinkin on välillä hyvä olla, vaikkakaan ei liian pitkiä aikoja, eikä yksinäisyys ole kivaa pysyvänä olotilana. Vaikka jokainen meistä on tässä maailmassa yksin, on elämä silti hienompaa jaettuna. Ympärillä kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan kaikki ne ihmiset, jotka siinä itse haluaa pitää, mutta toisaalta ne, jotka siihen haluavat myös jäädä. Vaikka elämä on usein täynnä velvollisuuksia, on se myös täynnä vapauksia. Vapaus tehdä elämästä oman näköinen. Joskus kannattaa tehdä jotakin ylimääräistäkin ihan muuten vaan ja muiden hyväksi, sillä se usein singahtaa takaisin, ennemmin tai myöhemmin.

Ellikin sen sanoi:

Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo, me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa, joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt.

Ripustin seinälle jo merkin tulevasta vuodesta, jonka sain ystävältäni Annikalta joululahjaksi. Onnellista tulevaa vuotta kaikille!

2016