Lokakuu

Sieltä se tulla pärähti, lokakuu. Kaulahuivit on jo kaivettu aikoja sitten vaatehuoneen hyllyltä, mutta tänään upottauduin jopa talvitakkiin, kun huomasin aamulla töihin lähtiessä mitä mittari näytti: miinus yksi.

Tornikatu-Turku

Ajattelin ensin kirjoittaa jutun tarmon ylläpitämisestä lokakuussakin, mutta sitten tajusin, etten taida olla nyt paras puhumaan tarmosta. Olen melkein poikkeuksetta ollut joka työpäivän jälkeen umpiväsynyt ja kiinnostunut lähinnä kotisohvasta ja kymmenistä teemukillisista. 

Aurajoen-rannassa

Jätän siis syksyn tavoitteelliset itsensäpiristämiskikat marras- tai joulukuulle, ja keskityn nyt siihen mitä jaksan. Antaa ajan ja syksyn lipua ohi, mieluiten ilman stressiä siitä, että jotain tarttis tehdä. Lokakuussa pitää joka tapauksessa jaksaa pakata ja muuttaa, onhan sitä projektia jo siinäkin. Uusi asunto kuitenkin piristää jo ajatuksen tasolla, sillä löysin kuulkaatte aivan ihanan mahtavan kämpän Martista. En kovin edullista, mutta ihanan. Valoisan, erilaisen ja hyväkuntoisen. Juuri nyt, ja ennen kaikkea juuri nyt, on tärkeää asua kodissa, joka saa hymyilemään.

Tässä ne muutamat jutut, joita aion lokakuussa tehdä:

  • Lukea Rosa Liksomin Hytti nro 6. Se on levännyt kirjahyllyssä luvattoman kauan.
  • Nauttia syksyn kirpeistä ilmoista työmatkan verran. Rakastan nykyistä työmatkaani Kupittaalta Tuomiokirkon ohi jokirantaan samalla kun kirkon kello soi taustalla kahdeksan kertaa.
  • Käydä kahvilla, ja kirjoittaa siitä teille. :) Eka on jo tekeillä!
  • Aloittaa pakkaaminen ajoissa, jottei tule paniikkiärtymyspaniikkikaaosta. Tähän liittyen aion kerätä kamaa myös kirpparille myyntiin, sillä muuttaminen 70 neliöstä 30:een aiheuttaa tiettyjä logistisia ongelmia.
  • Käyn pitkästä aikaa Kinokoplan esityksissä joka sunnuntai. Kivaa ku mikä!

Turku-by-night

Mitä teidän lokakuun suunnitelmat? Loivasti lipuen vai täynnä tarmoa? :)

Viikon biisi

En ole aikoihin julkaissut viikon biisi -postausta, vaikka musiikkia olen kuunnellut enemmän kuin aikoihin. Olen kai ollut laiska! Kiinnostaako nämä edes ketään? Kertokaa. :)

Spotifyn Suositellut-lista on edelleen käytössä, vaihtelevalla menestyksellä. Tällä viikolla vastaan tuli  todellinen helmi, jonka halusin jakaa teillekin. Ihana, ihana First Aid Kit. Rauhoittavaa folk-musiikkia Ruotsinmaalta, kuinkas muutenkaan.

Ei mulla muuta.

Tuoksuvia rutiineja syksyyn

Syksy on hiipinyt pikkuhiljaa lempivuodenaikojeni joukkoon. Ennen syksy oli vain masentava muistutus kesän loppumisesta ja lähestyvän talven tulosta, mutta nykyään fiilisten syksyä aivan eri tavalla.

Tällä viikolla aurinko on paistanut lämpimästi, vaikka lämpötila onkin jo välillä laskenut lähelle nollaa. Syksy myös tuoksuu taivaalliselta, ja entäpä nuo syksyn sävyt puissa… Kauneutta parhaimmillaan.

Olen ihminen, joka ei pidä rutiineja ikävyytenä, vaan pikemminkin  jopa lohdullisena asiana. Kun on rutiineja, on jotakin mihin luottaa. Että tietyt asiat tapahtuvat kerrasta toiseen, vaikka muuten elämässä saattaisi mennä  toisin kuin tilasi.

Vuodenajatkin ovat yhtä toistuvaa kiertokulkua, jotka seuraavat toisiaan. Syksyllä tulee aina ennen pitkää kylmä, joka tarkoittaa sitä, että rutiinien mukaisesti hiivin viimeistään pimeän tullen kotiin, viltin alle ja teekupin ääreen. Tällaiselle kotihiirelle se on enemmän kuin mieluisa ”harrastus”, ja jotenkin tähän samaan kastiin sopii myös hyväntuoksuiset purnukat.

Ovelana aasinsiltana pääsenkin sanomaan muutaman sanan noista voiteista, joita tilasin itselleni muutama viikko sitten syksyn iltoja piristämään!

Dermosilin tuotteet ovat tuttuja jo murrosiästä lähtien, ja niitä on tullut ostettua silloin tällöin näihin päiviin asti, koska valikoimassa on paitsi kivoja, myös hinta-laatusuhteeltaan sopivia tuotteita. Joitakin tuotteita olen ostanut uudelleen ja uudelleen kerta toisensa jälkeen, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla tuurilla jotain ihan uutta.

dermosil5

Tilasin kaksi erilaista kosteusvoidetta, joista molemmissa on voimakas tuoksu: Primo-sarjan vaniljantuoksuinen vartalovoide on hyvinkin täyteläistä ja voimakkaan vaniljantuoksuista. Olen mieltänyt tämän aika vahvasti saunanjälkeiseen jalkojenrasvaushetkeen :D Ei tätä toisaalta kiireen keskellä aamulla tee mieli lätkiäkään, imeytyminen kestää sen verran kauan.

Toinen tuoksuvainen on Shea-sarjan body cream, joka sekin on voimakkaan tuoksuinen ja korvaakin itsellä hyvin hajuveden arkena. (Varsinkin kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi ostaa itselleni uutta hajuvettä). Tuoksu on tosiaan aika voimakas, ja vaikken yleensä makeistä tuoksuista pidäkään, niin tämä yllätti. Kosteuttaakin kivasti, mikä on tietysti pääasia.

Mukaan ostoskoriin eksyi myös aika jännä, puolukantuoksuinen kasvonaamio, vähän riskillä valittu heräteostos. Puolukan tuoksu ei nimittäin ole tuoksuista ehkä se mieluisin, enkä varsinkaan osaa yhdistää sitä kosmetiikkaan. Siksi halusinkin kokeilla, onko tämä mistään kotoisin. Tuoksu on todellakin erittäin puolukkainen, mutta se ei toisaalta  jää iholle leijumaan voimakkaasti käytön jälkeen. 

dermosil4 Ostin myös muutaman suihkusaippuan. Toinen niistä, Dermosilin shower and bath oil, on kevyesti mandariinintuoksuinen ja jännä suihkukaveri: tuo öljy tuntuu aluksi vähän hankalalta ja ”tahmealta” saippuoida, mutta sitten se muuntuukin iholla tosi nopeasti ihan toimivaksi. Ja tuon öljyn ansiosta ihokaan ei kuivu kovin herkästi.

Toista suihkugeeliä, Blossomia, en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta tuoksu on ainakin mieluisa! Myös käsisaippua odottelee vielä omaa vuoroaan, mutta tuote on entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu. Pesen käsiäni ”koko ajan”, ja tämä on ollut mielestäni saippua, joka ei kuivata käsiä kuten jotkin toiset aineet. Vieläkin tärkeämpi seikka on kuitenkin tämän saippuan pirtsakka tuoksu!

dermosil3

Viimeisenä paketin pohjalla oli vielä Dermosilin deodorantti ja kasvovoide, molemmat Dermon Vitamin E -sarjasta, kuten muuten myös edellä mainittu käsisaippua. Molemmat ovat sellaisia helppoja, neutraaleja ja turvallisia.Turvallisia ja neutraaleja, joten helposti myös vähän tylsiä: ei suuria wau-elämyksiä, mutta jotakin, mihin voi luottaa. :)

Siinä olivat he. Jotenkin tuo tuoksuva kosmetiikka on jotakin, joka houkuttaa syksystä toiseen, vähän kuten tuoksukynttilätkin. Näillä sopii lätkiä menemään iltojen viiletessä!

Suuri kahvilakierros

Blogini alkoi aikoinaan turkulaisista kahviloista. Meni melko pitkä aika ennen kuin kirjoitin ylipäätään mistään muusta kuin kahviloista tai kahvilla olemisesta.

Tällä hetkellä mulla on sellainen fiilis, että pölisen kaikesta muusta paitsi niistä kahviloista.

Carre

Fika

jokiranta02

Sitten kävi vielä niin onnettomasti, että edellisessä blogialustassa kirjoittamani jutut hävisivät kuin pieru Saharaan. En jää nyt selittelemään tai surkuttelemaan miksi niin kävi. Kävi miten kävi, männyttä ovat. Nyt onkin siis suorastaan pakottava tarve tehdä uusi kierros Turun kahviloissa. Eivät nuo kahvilat muutenkaan ole jotakin joka pysyisi  vuodesta toiseen staattisessa tilassa: uusia putkahtaa samalla kun osa laittaa lapun luukulle, ja vähintään valikoimat tai sisustukset muuttuvat ajan saatossa. Ehkä se uusi kahvilakierros ei siis ole muutenkaan hassumpi ajatus.

fabbes

Aula

Tästä lähtee siis! Kuppiloiden ohella on jatkossakin juttua myös Turun ravintolatarjonnasta (jos on varaa). Nyt onkin oiva tilaisuus heittää ehdotuksia tai toiveita! Mikä Turun kahviloista tai ravintoloista kiinnostaa tällä hetkellä eniten?

jokiranta

Järjestelijän paljastukset, osa 3: koristeet, härpäkkeet ja tilpehöörit

Mitä tavaroita kaikkien koteihin kertyy kaikkein herkimmin? Mitä ihmiset yleensä tuovat lahjaksi? Mitä kirjahyllyt ja laatikostot usein ovat pullollaan? Koriste-esineitä, erilaisia härpäkkeitä ja tilpehöörejä. Kaikkea Mariskooleista tuikkuihin ja Kanariansaarten matkamuistosta viisi vuotta vanhoihin joulukortteihin. Katosta roikkuvia enkelikoristeita. Pyykkipoikia, joihin voi ripustaa pyyhkeen.

Härpäke on kaikista kodin tavaroista se vaikein, koska sitä kertyy nurkkiin erittäin salakavalasti. Varsinkin naisilla. Jokin esteettisesti kaunis saattaa hypätä silmiin kaupassa aivan hetken mielijohteesta ja sitten se onkin jo aivan pakko saada kotia kaunistamaan.

Kuten jo aiemmissa järjestelypostauksissa kerroinkin, olen aina ollut kova keräilemään tavaraa, mutta toisaalta olen jo pitkään inhonnut kaikkea koristetavaraa. En voi sietää tavaroita, joilla ei ole selvää funktiota. Siksi esimerkiksi posliinikoristeet ja juuri ne pyykkipojalla ripustettavat pyyhkeet ovat saaneet melkein repimään hiuksia päästä. Miksi ihmeessä pyyhe, jossa oletuksena on jo valmiiksi jokin ripustin, tarvitsisi vielä välikappaleeksi ankkakuviolla koristellun pyykkipojan? En ymmärrä.

Toisaalta muutamilla koristeilla on oma paikkansa kotona. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa olevasta puulinnusta en luopuisi kuuna päivänä. Mutta se ei olekaan mikä tahansa koriste, vaan puulintu, joka on välillä rinta rottingilla, toisinaan pää painuksissa. Linnulla on irrotettava pää, ja se on oikeasti mulle tärkeä. Ei sen takia, että sen pää irtoaa, vaan sen takia, että se voi myötäelää mun kanssa. Ja onhan se nyt muutenkin aika sympaattinen.

puulintu

Toiset ihmiset rakastavat tavarapaljouden keskellä elämistä, minä taas yritän päästä koko ajan kaikesta mahdollisesta ylimääräisestä eroon.  Tavaran karsiminen tulee taas pian ajankohtaiseksi, sillä olen jälleen muuttamassa, tällä kertaa hyvin paljon nykyistä pienempään asuntoon. Tavaraa ei kannatakaan raahata perässä väkisin, vaan pistää ennemmin hyvä kiertämään sinne missä sitä tarvitaan.

Jos edessä on suursiivous tai vaikkapa juuri se muutto, ja tavaran karsiminen on toiveissa, kannattaa urakalle varata kunnolla aikaa. Kiireessä tehty siivous ei toimi ainakaan itsellä, koska silloin laitan ”paniikissa” kaiken turhankin ennemmin varastoon kuin kierrätykseen. Mieti siis ihan rauhassa. Jos et muista, milloin jostakin tavarasta olisi viimeksi ollut hyötyä tai iloa, laita se pois. Hyöty ei siis tarvitse olla konkreettinen: eihän tuo puulintukaan mitään saa aikaiseksi, mutta siitä tulee hyvä mieli. Funktio selvä!

pöytälaatikko

Pahimpia ovat tällaiset lipastolaatikot, sillä ne ovat oikeita magneetteja keräämään sisäänsä kaikenlaista tilpehööriä. Nyt näyttää aika hyvältä, mutta usein ei todellakaan näytä. Lykkään tähän laatikkoon erittäin helposti kaiken ylimääräisen pois silmistä, tavaroita, lippuja ja lappuja ”joihin voin sitten myöhemmin palata”. Uggh…

Kannattaa silti hankkia erilaisia laatikoita ja lokerikkoja, joihin pikkutavarat voi lajitella. Pelkkä lipaston laatikko on aika nopeasti yksi sekasotku. Toinen juttu on paperi ja erinäiset asiakirjat. Digitaalisena aikakautena voi aika hyvin luottaa siihen, että melkein kaikki löytyy jostain tietokannasta sähköisessä muodossa. Viisi, viisitoista tai viisikymmentä vuotta vanhoja laskumappeja ei lähinnä kukaan halua katsella ”sitten joskus”.

kotona

Omasta mielestä koti vähällä mutta kivalla tavaramäärällä on paras koti. Sellaisessa ei muuten yleensä ole mikään edes hukassa. Ja silloin kun mikään ei ole hukassa, ei tarvitse menettää hermojaan niin usein.

Yritän päästä muuttolaatikkopuuhiin mahdollisimman pian, jotta ehdin sitten katsomaan joka ikistä tavaraa silmästä silmään ja kysymään itseltäni, että tarvitsenko todella. Tuskin tarvitsen.