KUI Design Local Shop – paikallista designia keskellä kaupunkia

Kaupungin keskusta autioituu, yksityiset pikkuputiikit lopettavat yksi toisensa jälkeen, paikallisesti tuotetut tuotteet ovat muisto vain. Tavarat ostetaan ruokaostoksia myöten netistä, ja kaveriporukalla muistellaan kaihoten niitä aikoja, kun vaatteita sai vielä kokeilla sovituskopissa sillä välin kun myyjä kävi hakemassa asiakkaalle uutta sovitettavaa.

Siinäpä oma kauhuskenaarioni.  En halua tulevaisuutta, jossa netti ja kauppakeskukset ovat ainoita paikkoja tehdä ostoksia. Niissäkin vaihtoehdot ovat rajautuneet samoihin ketjuliikkeisiin riippumatta siitä, oletko Turun Skanssissa vai Lempäälän Ideaparkissa. Lapset kyselevät, että mikä se sellainen kivijalkakauppa on. Monen jälkipolvi varmasti jo kummastelee esimerkiksi videovuokraamoja, sillä kaikenhan saa nykyään Netflixistä.

Onneksi tilanne ei ole vielä kokonaan tämä. Päinvastoin paikallinen pientuotanto on nyt erittäin muodikasta, ja yhä useampi haluaa panostaa lähituotantoon paitsi ruokavaliossaan myös muissa ostoksissaan. Ainakin meikäläinen on erityisen iloinen sellaisista liikkeistä kuten  esimerkiksi KUI – pieni, soma ja paikallinen, kauniita ja laadukkaita tekstiilejä valmistava kivijalkaputiikki.

P6150225

Moni on varmasti huomannut, että Fortuna-korttelissa sijaitseva putiikki on muuttanut nimensä: entinen Turku Design Now on nyt KUI Design Local Shop. Vuoden vaihteessa tapahtunut muutos tarkoitti myytävien tavaramerkkien osittaista muutosta: KLO Design muutti naapuriin omaan liiketilaansa, ja KUI jäi pyörittämään putiikkia tuttuun paikkaansa. Vaikka putiikin pääpaino onkin nyt omissa tuotteissa, myydään liikkeessä edelleen myös muiden paikallisten pienvalmistajien, kuten Tonfisk Designin, Kotona Designin sekä Ikikorun tuotteita.

P6150192

P6150199

P6150215

Mutta nyt itse putiikkiin! Local Shopissa minut otti vastaan aurinkoinen Emma, joka kertoi minulle laajasti KUI Designin historiasta, tuotteista ja arvoista. KUI Design sai alkunsa vuonna 2007, kun vastavalmistuneet tekstiilimuotoilijat päättivät pistää pystyyn oman, paikallisesti tuotettuja tekstiilejä valmistavan yrityksen. KUI:n tuotantotilat ja putiikki sijaitsivat alkuun Manillan vanhassa kiinteistössä, missä illat ja viikonloput kuluivat uusia tekstiilejä valmistaen ja erilaisia printtikuvioita ideoiden. Siellä syntyivät myös monelle tutut KUI Designin Turku-aiheiset tuotteet. Pikkuhiljaa kysyntä kasvoi, ja vuonna 2013 omat tekstiilit saatiin myyntiin myös keskustan Turku Design Now -shopiin. Kysynnän kasvaessa myös tuotanto vaati uusia ratkaisuja ja alihankkijoiden löytämistä, mutta suuri osa KUI Designin tuotannosta on silti edelleen turkulaista käsityötä alusta loppuun saakka.

P6150204

P6150195

KUI Designia on aina vienyt eteenpäin itse tekemisen ilo. Erilaisten kuosien ideointi, itse painotyö, ompelu ja viimeistely ovat tekemisen suola, ja paikallisuutta sekä eettisesti valmistettuja tekstiilejä arvostavat asiakkaat tärkeitä KUI Designin tiimille. Pientuotanto tarkoittaa myös sitä, että KUI:lla on mahdollisuus valmistaa pieniä eriä ja toteuttaa hetkessä uusia ideoita. Jos siis joskus mietit, että olisipa hauska saada Turku-aiheinen lampunvarjostin, mutta eri väreissä, kannattaa asiaa kysellä KUI:n tuotantotiimiltä. Turkulaisyritys ottaakin mielellään vastaan uusia ideoita, ja tutustuttaa innostuneet asiakkaat mahdollisuuksien mukaan myös omiin Manillan tuotantotiloihinsa.

P6150220

KUI Designilla on tänä päivänä varsin kattava valikoima erilaisia tuotteita: lastenvaatteita, erilaisia kodin tekstiilejä pellavapyyhkeistä tiskirätteihin ja avainkukkaroista reppuihin. Olen itse täysin ihastunut varsinkin erilaisiin Turku-aiheisiin pussukoihin ja kasseihin, joiden kuviot ja ideat ovat inspiroivia, tuovat hymyn huulille ja jotka ovat myös visuaalisesti omaan kotiin ja pukeutumiseen sopivia. Putiikissa vieraileminen onkin aina pieni riski omalle kukkarolle, sillä putiikista voisi ostaa aina yhtä jos toista mukaansa. ;) Esimerkiksi lampunvarjostinta olen kuolannut jo monen monta kertaa. KUI:n tuotteissa on silti omasta mielestäni hyvä hinta-laatusuhde. Esimerkiksi Turku-aiheinen kolikkopussukka on kulkenut matkassani jo vuosia niin, että se on pitänyt heittää välillä jo pesukoneeseen. Siitä huolimatta pussukka on edelleen kuin uusi.

P6150194P6150184

P6150176

Myös lastenvaatteita ostaville suosittelen KUI:n tuotteita lämpimästi.  Luomupuuvillasta valmistetut vaatteet ovat pehmoisia, iloisen värikkäitä, niissä seikkailee suloisia hahmoja ja kankaissa vilisee pirteitä yksityiskohtia. Lapsille on vaatteiden ohella myynnissä myös pehmoisia pupuja ja esimerkiksi vaununsuojia. KUI:n lastenvaatteet valmistetaan suomalaisomisteisella tehtaalla Portugalissa.

P6150178

P6150191

KUI Designin tuotannosta löytyy varma kattaus kaikille Turku-faneille, ja nämä persoonalliset tuotteet ovat oiva vaihtoehto myös tuliaiseksi. Putiikki täyttyykin varsinkin kesäisin Turkuun saapuvista turisteista. Putiikin ohella KUI Designilla on nykyään myös verkkokauppa, josta voi käydä kurkkaamassa tuotevalikoimaa. Jos taas haluat pysyä KUI:n hermolla, kannattaa seurata yrityksen Facebook– tai Instagram-tiliä.

P6150205

KUI Design Local Shop

Fortuna-korttelin sisäpiha

Läntinen rantakatu 13 A

20100 Turku

Avoinna: ma-pe 11–18, la 11-16

P6150223

Bean Bar – minikahvila Turun keskustassa

Turun keskustassa jo hetken vaikuttanut Bean Bar on pienen pieni kahvila, johon olen tutustunut vähän sattumalta, sillä se sijaitsee sopivasti melkein työpaikan naapurissa.

Vaikka Bean Bar on pikkuruinen kahvila, jossa pystybaarin asiakaspaikkoja on vain muutamia, on paikan tarjonta silti melko monipuolinen. Ammattimaisen kahvivalikoiman lisäksi  täällä myydään myös kahvipapuja, smoothieita, belgialaisia suklaaherkkuja, kakkua, toasteja, jopa kahvilaitteistoa. Ja juomaksi löytyy muutakin kuin kahvia.

Bean bar

Itse olen tähän mennessä maistanut vasta muutamaa eri kahviannosta. Cappuccino on toistaiseksi suosikkini. Minulle tuotiin kerran myös yksi Bean Barin suklaapallo lohdutuslahjaksi, ja hyvää oli sekin. Erilaiset konvehdit ovat myös ilo silmälle, vaihtuvassa valikoimassa on hauskoja yksityiskohtia. Elämys sekä lapsille että aikuisille!

suklaa

Olen yrittänyt vähän pihistää viime aikoina kahvila- ja ravintolakuluista, mutta jos saisin päättää, niin noutaisin tästä aamukahvini vaikka jokaisena arkipäivänä. Paikan omistajakin on harvinaisen mukava tapaus, joka tykkää rupatella asiakkaiden kanssa hetken jos toisenkin. Kannattaa kokeilla!

kahvipavut Bean bar

Bean Bar, Aurakatu 3

avoinna:

ma-pe 8-19

la 10-19, su 12-17

bean bar

Viikon biisi: paikoista parhaimmassa

Mietin usein jotain kappaletta kuunnellessani, että mikä olisi paras mahdollinen paikka ja tilanne kuulla tämä biisi.

Olisinko palmujen alla hiekkarannalla keinumassa musiikin tahtiin, hämyisessä ravintolassa esittämässä biisiä karaokessa vai juoksemassa hillittömässä vesisateessa. Yleensä ne tilanteet ovat vähän kaukaa haettuja, sellaista mielikuvitusleikkiä. Usein tärkeälle biisille kehittyy kuitenkin mielikuva siitä, missä sen kuulemisesta olisi maailman onnellisin.

Spotifyn viikon suositukset-lista tuotti lupaavan alun jälkeen pienen pettymyksen, kun listalla ei ollutkaan enää niin paljon hyviä biisejä kuin viikko sitten. Kaikkein pahinta oli kuitenkin se, että listalle oli eksynyt Christian Walzin Wonderchild. Sanonpahan vaan, että vihaan!

Viikon biisi löytyikin tällä viikolla vanhasta suosikista. Lana Del Rayn vallan maaginen ääni ja tämä yksi lempibiiseistäni hänen tuotannossaan. Tykkään kovin varsinkin tuosta biitistä ja siitä kohdasta, jossa kappaleen tempo muuttuu ihan täysin.

Ai missä sitten olisi paras hetki kaikista kuulla tämä biisi? Tietysti siellä missä alter egoni rakastuu salaperäiseen pahaan poikaan hämyisessä eurooppalaiskaupungin kapakassa.

Viikon guilty pleasureJuha Tapion Tykkään susta niin että halkeen. Tykkään tästä niin että hävettää.

Järjestelijän paljastuksia osa 1: kosmetiikka

Kirjoittelin jo aikaisemmin viime viikolla järjestelijäluonteestani ja siinä samassa KonMarin inspiroivasta kirjasta. Jatkan aiheesta varmasti vielä monen monta kertaa, mutta aloitetaan nyt puhumalla aluksi  kosmetiikasta.

Kävi nimittäin niin, että kun olin lukenut KonMarin järjestelytekniikasta, totesin sen soveltuvan aivan loistavasti ainakin muutamaan ”ryhmään” omassa kodissani. Olin jo pitkään katsonut tuskastuneena etäisesti meikkipöytää muistuttavaa tavarasekamelskaa, ja miettinyt mitä sille pitäisi tehdä.  Olen haalinut viime aikoina ihan kumman paljon erilaista purkkia ja ties mitä kauneudenhoitoon liittyvää,  joten halusin saada tämän osaalueen jonkinlaiseen hallintaan. Toisekseen, ”meikkauspöytäni” on hakenut paikkansa parvekkeen viereisestä nurkkauksesta siitä lähtien kun hokasin, ettei meikkejä kannata säilyttää kylpyhuoneen lämmössä ja kosteudessa. Siellä ne vievät myös turhan paljon tilaa ja meikkaukseen tarvittavaa luonnonvaloa ei juuri ole. Meikkauspöytä ei ole ollut kuitenkaan oikein missään järjestyksessä, olin vain lähinnä jättänyt osan meikeistä pöydälle. Siinä ne sitten oleilivat onnettomina kaiken muun pöydällä lojuvan tavaran kanssa. Purkkeja siellä täällä, korut sekasotkussa, pientä ja isoa laatikkoa, nyssykkää, pussukkaa.

Kuten KonMarin kirjassa kehotettiin, keskityin yhteen ryhmään kerrallaan, ja kasasin pöydän ääreen aivan KAIKEN kaunistautumiseen liittyvän omaisuuteni. KonMari kehotti kirjassaan etsimään kotoa kaikki paikat, missä mahdollisia ko. ryhmän tuotteita voisi olla, sillä ihmisellä on usein tapana sirotella tavaroita vähän sinne tänne asuntoa. Itse kuvittelin olevani sellainen ”tietyt tavarat tietyssä paikassa”-ihminen, mutta kuinkas kävikään? Kun olin parhaani mukaan nuuskinut koko kodin läpi kauneudenhoitotarvikkeista, oli lopputulos tämä:

meikkipöytä

Niitä löytyikin vielä lisää kylppäristä. Niitä oli eteisen pöydällä ja sohvapöydän alla. Meikkipöydän alla olevissa vetolaatikoissa. Ja tietysti käsilaukuissa. Ja sitä kaikkea oli paljon enemmän kuin olin kuvitellut.

Kaikki kosmetiikka yhden pöydän äärellä oli loistava idea, monestakin syystä.

Ensiksi jaottelin tuotteet ”alaryhmiin”: Hiuslakat, muut hiusten muotoilutuotteet, tuoksut, luomivärit, muut silmämeikit, huulijutut, käsirasvat, jalkarasvat, kasvorasvat ja kaikki muut mahdolliset rasvat. Kynsilakat, siveltimet. Aurinkotuotteet. Voi ahdistus mikä määrä tavaraa kauneuden tavoitteluun.

Jo tässä vaiheessa huomasin, mitä tuotteita on ehkä liikaa ja missä taas on puutteita. Tavaroita läpikäydessä koin ahaaelämyksen:  kun asiat tuo naaman eteen, ja ottaa viereen kynän ja paperia, alkaa tapahtua. Voi ihan luvan kanssa pakottaa itsensä katsomaan totuutta silmiin.

Mulla on kaheksan erilaista kosteusvoidetta. Varför?

Omistan kolme eri hiuslakkaa, joissa kaikissa on yhtä vähän lakkaa  jäljellä.

Mites, neonvihreä kynsilakka? Käytänkö useinkin?

Mitä nämä ovat?

silmänympärys

Kun tavaraa kävi mahdollisimman systemaattisesti ja syventyen läpi, näki varsinkin sen, mitä on liikaa: Mistä voin luopua? Mitä juttuja on puuttunut jo pitkään, mutten ikinä muista ostaa? Näitä ohikiitäviä ajatuksia kannattaa oikeasti kirjata ylös, sillä niillä on tapana unohtua yhtä nopeasti kuin niitä tuleekin. Itse tein samantein ostoslistan, johon lisäsin ne tarpeelliset tuotteet, jotka puuttuivat joko kokonaan tai jotka olivat loppumassa.  Muistilistan vierelle otin jätesäkin. Kosmetiikkaa kun ei, ikävä kyllä, voi oikein kierrättää.

Alkuun poisheittäminen oli jotenkin todella hankalaa. Taisin aloittaa kynsilakoista, jotka eivät muuten oman kokemukseni mukaan todellakaan mene huonoksi vuodessa tai kahdessa. Päässä toistui sama ajatus kerta toisensa jälkeen:

Okei, en ehkä ikinä käytä tätä violettia kynsilakkaa, mutta ehkä kuitenkin joskus, ja tämä on sitten ongelmajätettä…

Ratkaisin ongelman (kaikkia KonMarin ohjeita vastustaen!) antamalla kynsilakat kiertoon kummitytölle. En tiedä kuinka henkilökohtainen tuote kynsilakka on, mutta minulla ei tietääkseni ole kynsisientä, jonka tartuttaisin antamalla lakat sille, jolla niistä varmasti on enemmän iloa.

Muut turhat meikit heitin sen sijaan surutta roskiin. Tästä operaatiosta on nyt jo hetki aikaa, enkä enää muista, mitä kaikkea heitin pois. Tämä kertonee jotakin kyseisten meikkien tarpeellisuudesta. Hankalia olivat esimerkiksi luomivärit, joita en käytä läheskään päivittäin. En totta puhuen ole edes kovin hyvä meikkaamaan silmiä, joten se vähentää värien käyttöä entisestään. Näidenkin kohdalla mietin, että entäs sitten, kun innostun kokeilemaan ja sitten olen heittänyt nämäkin värit pois… Yeah, right. Koskahan sellainen kuuluisa meikkikokeilupäivä mahtaa koittaa? Ei ikinä. Ja niillä neljän värin paletilla, jonka nyt jätin, pystyy kyllä kokeilemaan. Uskon, että siinä vaiheessa kun tarvitsen näyttävää silmämeikkiä, istun ammattilaisen tuoliin.

Ja ne näytepakkaukset, joita on varmasti joka ikisellä naisella. Ne, jotka ovat siellä toilettilaukussa matkoja varten. No, tuleeko ne todella käytettyä matkoilla? Ei. Kuka oikeastaan haluaa matkalla ja lomalla ruveta testaamaan, sopiiko joku tuote itselle vai ei? Ei varmaan kovin moni, päinvastoin matkalla haluaa käyttää vain niitä luottotuotteita, jotka on hyväksi havainnut. Jos kaapissa on siis 37 näytettä, käytä ne joko HETI pois tai heitä roskiin. Itsellä oli vain muutamia (olin heittänyt muuton yhteydessä ison kasan roskiin), ja käytin ne pois heti saman viikon aikana. Varoituksen sana: syvällistä ajatustyötä vaatineen supersiivouksen jälkeen nimittäin kaikki vähänkään ylimääräinen alkaa ärsyttää niin, että niistä haluaa mahdollisimman pian eroon!

On aivan totta, että kaiken turhan pois heittämällä jäljelle jäävät vain ne, joita todella käytät, joista todella pidät ja joita on myös vaivaton käyttää. Oikeastaan kaikki ehkä joskus -kamat ovat turhia, ne ovat itse asiassa vain tiellä. Poisheittämällä oppii ehkä myös kriittisemmäksi kuluttajaksi, koska muistaa sen hetken, jolloin heitti kerralla paljon pois. Ei siis ehkä tule ostaneeksi edes alennusmyynneistä kosmetiikkaa niitä hetkiä varten, joita ehkä joskus saattaa tulla. Ja vinkki: älä osta kosmetiikkaa ikinä varastoon. Ellei se ole ihquihqulempparisi, jonka tuotanto ollaan juuri lopettamassa. Kun tuote on avattu, alkaa sen lähtölaskenta kohti viimeistä käyttöpäivää.

huulipunat

Toinen vinkki: osta kosmetiikkaa mahdollisimman paljon asiantuntijan avustuksella. Sen sijaan, että ostat kolmea, neljää eri huulipunaa kokeilumielessä, nykäise myyjää hihasta ja pyydä apua. Tykkään itse hirmuisesti huulipunista, mutta fakta on se, että meistä useimmille sopii täydellisesti vain muutama punan sävy. Tai vähintäänkin niistä tietyistä sävyistä tulee lemppareita. Huulipunia ei siis tarvitse olla kaikissa sävyissä nudesta tummanpuhuvaan. Tämän opin nyt itse, kun kävin läpi oman huulipuna- ja -kiiltokokoelmani: muutamia todella lähellä toisiaan olevia sävyjä oli monia. Aivan turhaan. Hyvä huulten huolto (rasvaa ja kuorintaa), pari erisävyistä rajauskynää (tai yksi väritön), hyvä huultenrajaussivellin, pari itselle sopivaa huulipunaa ja huulikiilto, siinä kaikki. Olen itse hankkinut parhaat punani Turun Stockan Mac:in palvelupisteestä, jossa saa testauttaa itselleen erilaisia vaihtoehtoja.

Kolmas vinkkini kosmetiikkaan liittyen onkin yleisemmin laaduntarkkailuun liittyvä. En itse osta ikinä överikallista kosmetiikkaa, vaan useimmiten keskihintaista. Riippuu myös tuotteesta: juuri huulipunassa maksan mielummin muutaman euron lisää jos pito on hyvä, mutta esimerkiksi ihovoiteista maksan hintaluokkaa Lumene. Ei ole monen vuoden päässä se aika jolloin pistin menemään yhtä ja samaa rasvaa nenänpäästä kantapohjiin. Nykyään mullakin on sentään jo monenlaisia voiteita: yövoide, päivävoide, silmänympärysvoide, sävyttäviä päivävoiteita muutamassa sävyssä, primer ja mitä vielä. En totta vieköön tiedä, onko erilaiset voiteet ehdottoman hyödyllisiä, varsinkaan kun mulla ei ole oikein ikinä ollut iho-ongelmia. On se ikä kuitenkin sen verran pelottava tekijä, että jotain pitää yrittää. Ennenkuin alan enempää jaarittelemaan, vinkkaan siis panostamaan kultaiseen keskitiehen! Ja juomaan paljon vettä.

Palaset

Kun kaikki meikit oli perattu turhista, laitoin ne vielä järjestykseen. Olin ostanut jo etukäteen muutaman Palaset-laatikon meikkejä varten, joihin saisin kaiken kosmetiikkani siististi säilöön.Palaset-laatikostot ovat tuttuja jo lapsuusajoilta, ja niissä on helppo säilyttää monenlaista pientä tavaraa. Idean meikkien säilytyksestä Palasissa taisin lukea kuitenkin Saara Sarvaksen jo edesmenneestä kauneusblogista, ja olenkin ollut tähän järjestyksen pitoon todella tyytyväinen! Omat meikkini mahtuivat kernaasti kahteen ”palaseen”, joten lokerot ovat myös aikamoisia tilaihmeitä. Samalla pääsin eroon myös kaikista epämääräisistä, rumista ja yhteensopimattomista laatikoista, joissa meikit olivat tähän asti olleet. Läpinäkyvistä vetolaatikoista näkee samantein mitä niissä on, ja siellä meikit ovat suojassa myös pölyltä.

Jotta tarinani ei paisuisi enää enempää, päätän monologini tähän ja iloitsen suuresti, jos joku jaksoi lukea loppuun :) Kosmetiikkaprojekti oli ilmeisen onnistunut, sillä se jatkui vielä seuraavaan viikkoonkin. Heitin nimittäin kuluvan viikon aikana pois vielä muutaman sellaisen tuotteen, joka  oli jäänyt jäljelle ns. juupaeipä-taiston seurauksena. Eihän niitä lopulta sitten sietänyt silmissään. :D Ne, jotka ovat tehneet saman, tietävät tunteen!

Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia aiheesta tai vaikka niitä kosmetiikkavinkkejä :) Onko suursiivous jo tehty vai vasta edessä?

 

Aikuisten värityskirja – Halleluja!

Olin kuullut aikuisten värityskirjoista vähän sieltä täältä,  kun näin sellaisen myös ystäväni luona. Se oli kaunis, ja valmiiksi väritetyt kuvat lumoavia. Kirja toi mieleeni lapsuuden puuhakirjat, joita rakastin yli kaiken. Niitä paksuja opuksia, joissa oli  labyrintteja, pisteestä pisteeseen -kuvia, reittitehtäviä ja värityskuvia. Vaati kuitenkin yhden perjantaisen hermoromahduksen, että kävin ostamassa oman aikuisiän värityskirjani. Nyt. jotain. aivotonta. tekemistä.

Värityskirja ei olisi parempaan saumaan voinut tulla. Aikuisen ihmisen päivät ovat lähes poikkeuksetta täynnä tuhansia ärsykkeitä. Viestejä, ääniä, huutoa, naurua, päätöksiä, uudelleenorganisointia, ongelmanratkaisua. Tämä on täydellistä vastapainoa sille. Taitoa ei vaadita, riittää että sinulla on värityskirja ja toimivat puukynät. Itse päädyin useamman kirjan valikoimasta Millie Marottan Eläinten Valtakuntaan.

Millie Marotta

Mikä tällaisen värityskirjan pointti sitten on? Ei mikään. Tai se se pointti juuri onkin. Ei kaikella ihmisen tekemisellä tarvitse olla aina päämäärä ja kaiken toiminnan johtaa aina hyödykkeisiin tai saavutuksiin. Värittäminen rentouttaa ja päästää orastavankin luovuuden valloilleen. Joskus tekee ihan hyvää, että suurin murhe on millä sävyillä seuraavan kuvan värittäisi. Jos kuvia haluaa jotenkin hyödyntää, niin niistä voi askarrella vaikka persoonallisen syntymäpäiväkortin tai kehystää väritetyn suosikkikuvan tauluksi.

Sitä paitsi, Samanthakin sen jo sanoi: ”I can’t colour enough. I could colour all day, everyday if I had my way, and I would use all the crayons in my box.”

:)