Bean Bar – minikahvila Turun keskustassa

Turun keskustassa jo hetken vaikuttanut Bean Bar on pienen pieni kahvila, johon olen tutustunut vähän sattumalta, sillä se sijaitsee sopivasti melkein työpaikan naapurissa.

Vaikka Bean Bar on pikkuruinen kahvila, jossa pystybaarin asiakaspaikkoja on vain muutamia, on paikan tarjonta silti melko monipuolinen. Ammattimaisen kahvivalikoiman lisäksi  täällä myydään myös kahvipapuja, smoothieita, belgialaisia suklaaherkkuja, kakkua, toasteja, jopa kahvilaitteistoa. Ja juomaksi löytyy muutakin kuin kahvia.

Bean bar

Itse olen tähän mennessä maistanut vasta muutamaa eri kahviannosta. Cappuccino on toistaiseksi suosikkini. Minulle tuotiin kerran myös yksi Bean Barin suklaapallo lohdutuslahjaksi, ja hyvää oli sekin. Erilaiset konvehdit ovat myös ilo silmälle, vaihtuvassa valikoimassa on hauskoja yksityiskohtia. Elämys sekä lapsille että aikuisille!

suklaa

Olen yrittänyt vähän pihistää viime aikoina kahvila- ja ravintolakuluista, mutta jos saisin päättää, niin noutaisin tästä aamukahvini vaikka jokaisena arkipäivänä. Paikan omistajakin on harvinaisen mukava tapaus, joka tykkää rupatella asiakkaiden kanssa hetken jos toisenkin. Kannattaa kokeilla!

kahvipavut Bean bar

Bean Bar, Aurakatu 3

avoinna:

ma-pe 8-19

la 10-19, su 12-17

bean bar

Viikon biisi: paikoista parhaimmassa

Mietin usein jotain kappaletta kuunnellessani, että mikä olisi paras mahdollinen paikka ja tilanne kuulla tämä biisi.

Olisinko palmujen alla hiekkarannalla keinumassa musiikin tahtiin, hämyisessä ravintolassa esittämässä biisiä karaokessa vai juoksemassa hillittömässä vesisateessa. Yleensä ne tilanteet ovat vähän kaukaa haettuja, sellaista mielikuvitusleikkiä. Usein tärkeälle biisille kehittyy kuitenkin mielikuva siitä, missä sen kuulemisesta olisi maailman onnellisin.

Spotifyn viikon suositukset-lista tuotti lupaavan alun jälkeen pienen pettymyksen, kun listalla ei ollutkaan enää niin paljon hyviä biisejä kuin viikko sitten. Kaikkein pahinta oli kuitenkin se, että listalle oli eksynyt Christian Walzin Wonderchild. Sanonpahan vaan, että vihaan!

Viikon biisi löytyikin tällä viikolla vanhasta suosikista. Lana Del Rayn vallan maaginen ääni ja tämä yksi lempibiiseistäni hänen tuotannossaan. Tykkään kovin varsinkin tuosta biitistä ja siitä kohdasta, jossa kappaleen tempo muuttuu ihan täysin.

Ai missä sitten olisi paras hetki kaikista kuulla tämä biisi? Tietysti siellä missä alter egoni rakastuu salaperäiseen pahaan poikaan hämyisessä eurooppalaiskaupungin kapakassa.

Viikon guilty pleasureJuha Tapion Tykkään susta niin että halkeen. Tykkään tästä niin että hävettää.

Järjestelijän paljastuksia osa 1: kosmetiikka

Kirjoittelin jo aikaisemmin viime viikolla järjestelijäluonteestani ja siinä samassa KonMarin inspiroivasta kirjasta. Jatkan aiheesta varmasti vielä monen monta kertaa, mutta aloitetaan nyt puhumalla aluksi  kosmetiikasta.

Kävi nimittäin niin, että kun olin lukenut KonMarin järjestelytekniikasta, totesin sen soveltuvan aivan loistavasti ainakin muutamaan ”ryhmään” omassa kodissani. Olin jo pitkään katsonut tuskastuneena etäisesti meikkipöytää muistuttavaa tavarasekamelskaa, ja miettinyt mitä sille pitäisi tehdä.  Olen haalinut viime aikoina ihan kumman paljon erilaista purkkia ja ties mitä kauneudenhoitoon liittyvää,  joten halusin saada tämän osaalueen jonkinlaiseen hallintaan. Toisekseen, ”meikkauspöytäni” on hakenut paikkansa parvekkeen viereisestä nurkkauksesta siitä lähtien kun hokasin, ettei meikkejä kannata säilyttää kylpyhuoneen lämmössä ja kosteudessa. Siellä ne vievät myös turhan paljon tilaa ja meikkaukseen tarvittavaa luonnonvaloa ei juuri ole. Meikkauspöytä ei ole ollut kuitenkaan oikein missään järjestyksessä, olin vain lähinnä jättänyt osan meikeistä pöydälle. Siinä ne sitten oleilivat onnettomina kaiken muun pöydällä lojuvan tavaran kanssa. Purkkeja siellä täällä, korut sekasotkussa, pientä ja isoa laatikkoa, nyssykkää, pussukkaa.

Kuten KonMarin kirjassa kehotettiin, keskityin yhteen ryhmään kerrallaan, ja kasasin pöydän ääreen aivan KAIKEN kaunistautumiseen liittyvän omaisuuteni. KonMari kehotti kirjassaan etsimään kotoa kaikki paikat, missä mahdollisia ko. ryhmän tuotteita voisi olla, sillä ihmisellä on usein tapana sirotella tavaroita vähän sinne tänne asuntoa. Itse kuvittelin olevani sellainen ”tietyt tavarat tietyssä paikassa”-ihminen, mutta kuinkas kävikään? Kun olin parhaani mukaan nuuskinut koko kodin läpi kauneudenhoitotarvikkeista, oli lopputulos tämä:

meikkipöytä

Niitä löytyikin vielä lisää kylppäristä. Niitä oli eteisen pöydällä ja sohvapöydän alla. Meikkipöydän alla olevissa vetolaatikoissa. Ja tietysti käsilaukuissa. Ja sitä kaikkea oli paljon enemmän kuin olin kuvitellut.

Kaikki kosmetiikka yhden pöydän äärellä oli loistava idea, monestakin syystä.

Ensiksi jaottelin tuotteet ”alaryhmiin”: Hiuslakat, muut hiusten muotoilutuotteet, tuoksut, luomivärit, muut silmämeikit, huulijutut, käsirasvat, jalkarasvat, kasvorasvat ja kaikki muut mahdolliset rasvat. Kynsilakat, siveltimet. Aurinkotuotteet. Voi ahdistus mikä määrä tavaraa kauneuden tavoitteluun.

Jo tässä vaiheessa huomasin, mitä tuotteita on ehkä liikaa ja missä taas on puutteita. Tavaroita läpikäydessä koin ahaaelämyksen:  kun asiat tuo naaman eteen, ja ottaa viereen kynän ja paperia, alkaa tapahtua. Voi ihan luvan kanssa pakottaa itsensä katsomaan totuutta silmiin.

Mulla on kaheksan erilaista kosteusvoidetta. Varför?

Omistan kolme eri hiuslakkaa, joissa kaikissa on yhtä vähän lakkaa  jäljellä.

Mites, neonvihreä kynsilakka? Käytänkö useinkin?

Mitä nämä ovat?

silmänympärys

Kun tavaraa kävi mahdollisimman systemaattisesti ja syventyen läpi, näki varsinkin sen, mitä on liikaa: Mistä voin luopua? Mitä juttuja on puuttunut jo pitkään, mutten ikinä muista ostaa? Näitä ohikiitäviä ajatuksia kannattaa oikeasti kirjata ylös, sillä niillä on tapana unohtua yhtä nopeasti kuin niitä tuleekin. Itse tein samantein ostoslistan, johon lisäsin ne tarpeelliset tuotteet, jotka puuttuivat joko kokonaan tai jotka olivat loppumassa.  Muistilistan vierelle otin jätesäkin. Kosmetiikkaa kun ei, ikävä kyllä, voi oikein kierrättää.

Alkuun poisheittäminen oli jotenkin todella hankalaa. Taisin aloittaa kynsilakoista, jotka eivät muuten oman kokemukseni mukaan todellakaan mene huonoksi vuodessa tai kahdessa. Päässä toistui sama ajatus kerta toisensa jälkeen:

Okei, en ehkä ikinä käytä tätä violettia kynsilakkaa, mutta ehkä kuitenkin joskus, ja tämä on sitten ongelmajätettä…

Ratkaisin ongelman (kaikkia KonMarin ohjeita vastustaen!) antamalla kynsilakat kiertoon kummitytölle. En tiedä kuinka henkilökohtainen tuote kynsilakka on, mutta minulla ei tietääkseni ole kynsisientä, jonka tartuttaisin antamalla lakat sille, jolla niistä varmasti on enemmän iloa.

Muut turhat meikit heitin sen sijaan surutta roskiin. Tästä operaatiosta on nyt jo hetki aikaa, enkä enää muista, mitä kaikkea heitin pois. Tämä kertonee jotakin kyseisten meikkien tarpeellisuudesta. Hankalia olivat esimerkiksi luomivärit, joita en käytä läheskään päivittäin. En totta puhuen ole edes kovin hyvä meikkaamaan silmiä, joten se vähentää värien käyttöä entisestään. Näidenkin kohdalla mietin, että entäs sitten, kun innostun kokeilemaan ja sitten olen heittänyt nämäkin värit pois… Yeah, right. Koskahan sellainen kuuluisa meikkikokeilupäivä mahtaa koittaa? Ei ikinä. Ja niillä neljän värin paletilla, jonka nyt jätin, pystyy kyllä kokeilemaan. Uskon, että siinä vaiheessa kun tarvitsen näyttävää silmämeikkiä, istun ammattilaisen tuoliin.

Ja ne näytepakkaukset, joita on varmasti joka ikisellä naisella. Ne, jotka ovat siellä toilettilaukussa matkoja varten. No, tuleeko ne todella käytettyä matkoilla? Ei. Kuka oikeastaan haluaa matkalla ja lomalla ruveta testaamaan, sopiiko joku tuote itselle vai ei? Ei varmaan kovin moni, päinvastoin matkalla haluaa käyttää vain niitä luottotuotteita, jotka on hyväksi havainnut. Jos kaapissa on siis 37 näytettä, käytä ne joko HETI pois tai heitä roskiin. Itsellä oli vain muutamia (olin heittänyt muuton yhteydessä ison kasan roskiin), ja käytin ne pois heti saman viikon aikana. Varoituksen sana: syvällistä ajatustyötä vaatineen supersiivouksen jälkeen nimittäin kaikki vähänkään ylimääräinen alkaa ärsyttää niin, että niistä haluaa mahdollisimman pian eroon!

On aivan totta, että kaiken turhan pois heittämällä jäljelle jäävät vain ne, joita todella käytät, joista todella pidät ja joita on myös vaivaton käyttää. Oikeastaan kaikki ehkä joskus -kamat ovat turhia, ne ovat itse asiassa vain tiellä. Poisheittämällä oppii ehkä myös kriittisemmäksi kuluttajaksi, koska muistaa sen hetken, jolloin heitti kerralla paljon pois. Ei siis ehkä tule ostaneeksi edes alennusmyynneistä kosmetiikkaa niitä hetkiä varten, joita ehkä joskus saattaa tulla. Ja vinkki: älä osta kosmetiikkaa ikinä varastoon. Ellei se ole ihquihqulempparisi, jonka tuotanto ollaan juuri lopettamassa. Kun tuote on avattu, alkaa sen lähtölaskenta kohti viimeistä käyttöpäivää.

huulipunat

Toinen vinkki: osta kosmetiikkaa mahdollisimman paljon asiantuntijan avustuksella. Sen sijaan, että ostat kolmea, neljää eri huulipunaa kokeilumielessä, nykäise myyjää hihasta ja pyydä apua. Tykkään itse hirmuisesti huulipunista, mutta fakta on se, että meistä useimmille sopii täydellisesti vain muutama punan sävy. Tai vähintäänkin niistä tietyistä sävyistä tulee lemppareita. Huulipunia ei siis tarvitse olla kaikissa sävyissä nudesta tummanpuhuvaan. Tämän opin nyt itse, kun kävin läpi oman huulipuna- ja -kiiltokokoelmani: muutamia todella lähellä toisiaan olevia sävyjä oli monia. Aivan turhaan. Hyvä huulten huolto (rasvaa ja kuorintaa), pari erisävyistä rajauskynää (tai yksi väritön), hyvä huultenrajaussivellin, pari itselle sopivaa huulipunaa ja huulikiilto, siinä kaikki. Olen itse hankkinut parhaat punani Turun Stockan Mac:in palvelupisteestä, jossa saa testauttaa itselleen erilaisia vaihtoehtoja.

Kolmas vinkkini kosmetiikkaan liittyen onkin yleisemmin laaduntarkkailuun liittyvä. En itse osta ikinä överikallista kosmetiikkaa, vaan useimmiten keskihintaista. Riippuu myös tuotteesta: juuri huulipunassa maksan mielummin muutaman euron lisää jos pito on hyvä, mutta esimerkiksi ihovoiteista maksan hintaluokkaa Lumene. Ei ole monen vuoden päässä se aika jolloin pistin menemään yhtä ja samaa rasvaa nenänpäästä kantapohjiin. Nykyään mullakin on sentään jo monenlaisia voiteita: yövoide, päivävoide, silmänympärysvoide, sävyttäviä päivävoiteita muutamassa sävyssä, primer ja mitä vielä. En totta vieköön tiedä, onko erilaiset voiteet ehdottoman hyödyllisiä, varsinkaan kun mulla ei ole oikein ikinä ollut iho-ongelmia. On se ikä kuitenkin sen verran pelottava tekijä, että jotain pitää yrittää. Ennenkuin alan enempää jaarittelemaan, vinkkaan siis panostamaan kultaiseen keskitiehen! Ja juomaan paljon vettä.

Palaset

Kun kaikki meikit oli perattu turhista, laitoin ne vielä järjestykseen. Olin ostanut jo etukäteen muutaman Palaset-laatikon meikkejä varten, joihin saisin kaiken kosmetiikkani siististi säilöön.Palaset-laatikostot ovat tuttuja jo lapsuusajoilta, ja niissä on helppo säilyttää monenlaista pientä tavaraa. Idean meikkien säilytyksestä Palasissa taisin lukea kuitenkin Saara Sarvaksen jo edesmenneestä kauneusblogista, ja olenkin ollut tähän järjestyksen pitoon todella tyytyväinen! Omat meikkini mahtuivat kernaasti kahteen ”palaseen”, joten lokerot ovat myös aikamoisia tilaihmeitä. Samalla pääsin eroon myös kaikista epämääräisistä, rumista ja yhteensopimattomista laatikoista, joissa meikit olivat tähän asti olleet. Läpinäkyvistä vetolaatikoista näkee samantein mitä niissä on, ja siellä meikit ovat suojassa myös pölyltä.

Jotta tarinani ei paisuisi enää enempää, päätän monologini tähän ja iloitsen suuresti, jos joku jaksoi lukea loppuun :) Kosmetiikkaprojekti oli ilmeisen onnistunut, sillä se jatkui vielä seuraavaan viikkoonkin. Heitin nimittäin kuluvan viikon aikana pois vielä muutaman sellaisen tuotteen, joka  oli jäänyt jäljelle ns. juupaeipä-taiston seurauksena. Eihän niitä lopulta sitten sietänyt silmissään. :D Ne, jotka ovat tehneet saman, tietävät tunteen!

Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia aiheesta tai vaikka niitä kosmetiikkavinkkejä :) Onko suursiivous jo tehty vai vasta edessä?

 

Aikuisten värityskirja – Halleluja!

Olin kuullut aikuisten värityskirjoista vähän sieltä täältä,  kun näin sellaisen myös ystäväni luona. Se oli kaunis, ja valmiiksi väritetyt kuvat lumoavia. Kirja toi mieleeni lapsuuden puuhakirjat, joita rakastin yli kaiken. Niitä paksuja opuksia, joissa oli  labyrintteja, pisteestä pisteeseen -kuvia, reittitehtäviä ja värityskuvia. Vaati kuitenkin yhden perjantaisen hermoromahduksen, että kävin ostamassa oman aikuisiän värityskirjani. Nyt. jotain. aivotonta. tekemistä.

Värityskirja ei olisi parempaan saumaan voinut tulla. Aikuisen ihmisen päivät ovat lähes poikkeuksetta täynnä tuhansia ärsykkeitä. Viestejä, ääniä, huutoa, naurua, päätöksiä, uudelleenorganisointia, ongelmanratkaisua. Tämä on täydellistä vastapainoa sille. Taitoa ei vaadita, riittää että sinulla on värityskirja ja toimivat puukynät. Itse päädyin useamman kirjan valikoimasta Millie Marottan Eläinten Valtakuntaan.

Millie Marotta

Mikä tällaisen värityskirjan pointti sitten on? Ei mikään. Tai se se pointti juuri onkin. Ei kaikella ihmisen tekemisellä tarvitse olla aina päämäärä ja kaiken toiminnan johtaa aina hyödykkeisiin tai saavutuksiin. Värittäminen rentouttaa ja päästää orastavankin luovuuden valloilleen. Joskus tekee ihan hyvää, että suurin murhe on millä sävyillä seuraavan kuvan värittäisi. Jos kuvia haluaa jotenkin hyödyntää, niin niistä voi askarrella vaikka persoonallisen syntymäpäiväkortin tai kehystää väritetyn suosikkikuvan tauluksi.

Sitä paitsi, Samanthakin sen jo sanoi: ”I can’t colour enough. I could colour all day, everyday if I had my way, and I would use all the crayons in my box.”

:)

 

Ravintolapäivä tulee – Santsikuppi Kupittaanpuistossa!

Olen suunnitellut Ravintolapäivään osallistumista melkein yhtä monta kertaa kuin Ravintolapäivä ylipäätään on järjestetty. Olen jahkailija, ja välillä on vaikea tarttua tuumasta toimeen, mutta nyt! Nyt se lopulta tapahtuu, pistän kojun pystyyn. Varsinkin nyt, kun olen julistanut sen näin julkisesti. Vain sadetta vaakatasossa voi kaataa suunnitelmani.

Santsikupin koju ei tule sisältämään suolaista syötävää, joten kannattaa kierrellä ensin muilla kioskeilla ja suunnata vasta sitten kohti Kupittaanpuistoa viimeistellen Ravintolapäivä kunnon jälkkärillä. En ole lyönyt menuta vielä aivan lukkoon, mutta listalla on ainakin täyteläistä juustokakkua ja jonkinlaisia kuppikakkuja. Kattauksessa käytetään hyväksi kauden maistuvimpia marjoja.

Ilmoitan tarjoiltavat ja tarkemman kojun sijainnin ensi viikon aikana. Viime hetken tietoja voi kätevimmin seurailla osallistumalla tapahtumaan Facebookissa tämän linkin kautta. Tervetuloa herkuttelemaan! :)