Avainsana-arkisto: elämä

Oma taloudenhallinta – miksi pidän kirjaa menoistani?

Raha – mikä ihana kamala asia. Useimmat meistä haluavat sitä mielummin enemmän kuin vähemmän, ja monet meistä saavat sitä omasta mielestään liian vähän. Rahat ovat tiukilla, yhdestä pitää tinkiä jotta voi ostaa jotakin muuta. Raha ei kai tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ja rahojen loppuminen kyllä tekee onnettomaksi hetkellisesti, tai ainakin ahdistuneeksi: millä nyt elän?

Olen lähes aina suhtautunut rahaan tavallaan kevyesti. En ole ikinä ollut kova säästämään, vaan pikemminkin kuluttanut huoletta sen minkä olen ansainnutkin. Toisaalta en ole ikinä ajautunut elämään velaksi, vaan tiukoissa tilanteissa olen kyennyt venyttämään penniä todella paljon. Olen sitä mieltä, että hyvin helposti se, mikä tulee myös menee, olipa sitten osa-aikatöissä käyvä opiskelija vai työelämässä jo pitkään työskennellyt palkollinen. Ihmisillä on tapana keksiä rahoillensa käyttöä, niin ainakin minulla.

Miksi sitten seuraan nykyään rahan käyttöni, jos kerran suhtaudun siihen kevyesti? Yksi syy on puhdas uteliasuus, toinen on se, että toki haluan maksimoida tienaamieni rahojen hyödyn. Rahaa kun kuluu hyvin helposti sinne tänne, mutta kun menoja muutaman kuukauden seuraa, alkaa tehdä havaintoja. Ja nämä havainnot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ostoksia tehdessä. Muutaman kuukauden jälkeen koko hommaan onkin jo koukussa.

Olen itse seurannut omaa rahankulutustani vaihtelevasti viimeiset pari-kolme viime  vuotta. Välillä tarkemmin, välillä suurpiirteisesti. Vaikken tarkkaa kirjaa pitäisikään, kuulun silti niihin jotka tietävät tilin saldon vähintään yhden satasen tarkkuudella. En totta puhuakseni voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minulla ei ole hajuakaan, onko tilillä pari sataa vai pari tonnia.

Toukokuussa menin kirjanpidossa askelta pidemmälle, ja ajattelin jakaa oman rahankäyttöni tuloksia nyt myös tänne blogin puolelle. Innostusta lisäsi entisestään työkaverini Katjan aiheeseen liittyvä postaus, jossa tarkasteltiin ruokaan kuluvan rahan määrää kuukausitasolla.

Kuten Katjalla, myös minulla on excel-taulukko, johon kirjaan kaiken kuluttamani rahan. En täytä taulukkoa päivittäin, välttämättä edes viikottain, vaan tapanani on säästää kaikki kuitit ja kuun lopuksi sitten käydä läpi ja kirjata kaikki, mihin rahaa on kulunut. Kuitit ovat kätevin tapa pysyä kärryillä menoista ainakin siinä tapauksessa, että edes välillä käyttää myös käteistä. Ja minähän käytän, esimerkiksi toriostoksilla tai muita pikkuostoksia tehdessä.

kukkaro

Toinen syy säästää kuitit on se, että vain kuiteista näkee tismalleen, mitä on ostanut, verkkopankista taas näkee vain sen, kuinka paljon mihinkin kauppaan on kulunut. Tästä taas päästään siihen syyhyn, miksi kulutuskirjanpidossa on mielestäni ylipäätään järkeä. Toki silläkin pääsee alkuun, että seuraa menoja suurpiirteittäin: esimerkiksi että ruokaan meni tässä kuussa 300 euroa, vaatteisiin 150 euroa, kahviloihin 70 euroa ja niin edelleen. Mutta tiedän jo suurpiirteittäin oman kulutuksen suuret linjat. Monet kuluerät kun toistuvat kuukaudesta toiseen melko samana. Tämän lisäksi se, että olen ostanut esimerkiksi Citymarketista 70 eurolla jotakin, ei tarkoita sitä, että olisin ostanut 70 eurolla ruokaa. Samoin esimerkiksi Stockmannilta voi ostaa niin meikkejä, vaatteita, ruokaa kuin huonekaluja. Toisin sanoen, menojen lajittelu pelkkä kaupan mukaan vääristää lopputulosta eikä ”opeta” oikeastaan tässä vaiheessa tällaista kuluseurantahöppänää enää mitenkään. Jättää korkeintaan jälkeensä kysymysmerkin: ”miten kauppaan X on voinut kulua noin paljon rahaa..!?!

Ja ruokien hinnat, mikä lempiaiheeni! Olen oppinut paljon ruoan hinnasta yksinkertaisesti hintoja koneelle näpytellessä. Sinänsä hassua, että vaikka altistumme hintalapuille viikoittain erilaisia ostoksia tehdessä, hinnat sisäistää paremmin vasta kun tavara on ostettu kodin hyllylle ja raha on lähtenyt pois omasta pussista. Kuluja seuratessa herkistyy nopeasti eri summille: tunnistaa, onko vihannesten kilohinta kallis vai ei, mistä kaupasta saa juustot tai mehut edullisimmin ja onko neljä euroa oliiveista paljon vai vähän. Jos nimittäin olet useampaan kertaan naputtanut koneelle, että puoli litraa maustamatonta jogurttia maksaa Lidlissä  70 senttiä, yli kolmen euron jogurtti alkaa väkisinkin tuntua kalliilta.

hedelmät

Lajittelin omat menoni toukokuussa seuraaviin kategorioihin:

  • Ruoka (alakategorioina vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, juomat, herkut, einekset, viljatuotteet, kissanruoka, alkoholi, muovikassit(!) ja muut.
  • Muut ruokakulut (alakategorioina lounas, ravintolat&pikaruoka, kahvilat)
  • Sisustus
  • Puutarha & kukat
  • Astiat
  • Kodinhoito
  • Huonekalut
  • Kosmetiikka
  • Terveys & hygienia
  •  Vaatteet
  • Asusteet
  • Lahjat
  • Hupi
  • Kissa (muu kuin ruoka)
  • Sekalaiset
  • Vakuutus
  • Julkinen liikenne
  • Lainanlyhennys
Ruokakulut

Ruokakulut ovat yksi arjen isoimmista menoeristä. Maksan meidän taloudessa suuren osan ruokakuluista, sillä toinen R maksaa sen sijaan paljon muita kuukausittaisia juoksevia kuluja, kuten vesi-, sähkö- ja nettikuluja. Ruokakulut ovat se menoerä, johon olemme viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan erityisen paljon, koska se on menoerä johon todella pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi sillä, että käy Lidlissä Cittarin tai Prisman sijaan ostoksilla säästää kuukaudessa ainakin satasen. Myös ruokien suunnittelu etukäteen auttaa karsimaan ruokalaskun summaa. Tämän suhteen on vielä varaa kehittyä, kuten myös siinäkin ettei ruokahävikkiä tulisi lainkaan.

Arvaatteko mihin ruokaryhmään kului toukokuussa eniten rahaa? Ehkä vähän yllättäen: maitotuotteisiin, 59 euroa! Tähän ryhmään kuuluvat niin maidot, jogurtit, kermat kuin erilaiset juustotkin. Toiseksi eniten kului lihaan ja kalaan (44 €), sitten hedelmiin (42 €), vihanneksiin (30€) ja juomiin (41€). Alkoholiin kului 38 euroa, herkkuihin 35 euroa ja kissanruokiin 27 euroa. Eineksiin taas kului vain 19 euroa (mistä olen erityisen ylpeä) ja viljatuotteisiin 14 euroa. Kategorioiden ulkopuolella oleviin (kananmunat, salaatinkastike, hummus, mansikkahillo…) kului samoin 14 euroa. Muovikassien ostamista on pyritty pääsemään eroon, ja niihin menikin onneksi vain 57 senttiä. Jes! :D

Ruokakauppojen ulkopuoliisiin ruokakuluihin kului kuitenkin vielä selvä summa rahaa: lounaisiin 53 euroa, kahviloihin 50 euroa, ravintoloihin 15 euroa ja Bestbites-ruokalähetykseen 40 euroa.

Ruokamenojen määrä ei vastaa ihan puhtaasti totuutta, sillä vaikka maksoin toukokuussa suuren osan ruokakuluista, niin en kuitenkaan aivan kaikkea. Ruokakaupan kokonaissumma 363 euroa ei siis aivan vastaa totuutta. Muiden ruokakulujen eli ravintoloiden ja kahviloiden menot, 158 euroa, ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään. Erityisesti kahvilamenojen määrään olen tyytyväinen: 50 euroa on vielä melko maltillinen summa kahvilakäynteihin, ainakin tällaiselle kahvilafanille.

tulppaanit1

Koti (sisustus, puutarha, huonekalut, kodinhoito, astiat)

Kotiin kuluvien menojen määrä vaihtelee kuukausittain todella paljon. Tämän kategorian menoista pystyy välillä tinkimään, jos tarve vaatii. Esimerkiksi astiat, huonekalut ja muut sisustusmenot ovat niitä, joita vain harvoin on aivan pakko ostaa, mutta tietysti joitain kodin hyödykkeitä, vaikkapa nyt saippuaa ja talouspaperia, on luonnollisesti pakko ostaa.

Finlayson

Olen melko maltillinen sisustaja: en osta sisustustavaroita hetken mielijohteesta, vaan pohdin niitä yleensä melko pitkään. Joskus saatan silti ostaa jotakin yllättäen, jos kohdalle osuu hyvä löytö. Esimerkiksi yllä kuvassa olevat pyyhkeet ja lakanat ostin heräteostoksena Finlaysonin popupin loppuunmyynnistä, missä suurin osa valikoimasta oli 60 prosentin alennuksella (ostokset  jo maaliskuulta).

Kodinhoitoon kuuluvia tavaroita (pesuaineita, tiskirättejä…)ostan yleensä könttänä Tokmannilta, joten niitä kuluja ei edes kerry jokaiseen kuukauteen, esimerkiksi toukokuuhun. Huonekaluihin on mennyt nyt viimeisten kuukausien aikana paljon rahaa, sillä ostimme uuteen taloon niin uuden sängyn, sohvan kuin keittiökalusteetkin, ja maksoin näistä viimeisen erän, 200 euroa, toukokuussa pois. Myös sisustukseen (mm. matto, kaitaliina, tyynynpäälliset) kului toukokuussa melko paljon rahaa, 158 euroa. Vierailin toukokuun alkupuolella myös Iittalan outletissa, jonka vuoksi astioihin kului jopa 149 euroa, puutarhaan ja kukkiin sen sijaan vain 21 euroa.

omapiha10

Hyvinvointi & ulkonäkö (vaatteet, kosmetiikka, terveys)

Toinen kategoria, josta pystyn nipistämään halutessaan todella paljon, on vaatteet ja muutenkin ulkonäköön liittyvät ostokset. Esimerkiksi välttämättömiä vaatehankintoja on vain harvoin, useammin on kyse halusta näyttää kivalta ja saada jotakin uutta. Kuukausittaiseen budjettiini ei sisälly läheskään aina vaateostoksia, mutta toukokuussa niitä oli muutamia: vaatteisiin kului 115 euroa, asusteisiin 12 euroa, kosmetiikkaan 32 euroa ja terveyteen reilu euro.

kissa01

Kissa

Kissan pitäminen lemmikkinä on pääasiassa hyvin edullista. Ruoat maksavat pari-kolmekymppiä kuussa, ja usein kulut jäävätkin siihen. Toukokuussa rahaa kului kuitenkin punkkikarkotteisiin, matokuureihin ja kaulapantaan, yhteensä 52 euroa.

Lainat, vakuutukset, julkinen liikenne

Pakolliset tylsät ja suuret kulut, jotka on pakko maksaa kuukausittain. Vakuutusmaksuja ei onneksi joka kuukaudelle tipahda, mutta asuntolaina ja työmatkakustannukset kyllä. Junamatkoihin kului toukokuussa 140 euroa, lainanlyhennykseen 550 euroa ja vakuutuksiin 91 euroa.

Huvit, lahjat, sekalaiset

Joka kuukaudesta pieni osa kuluu myös kaikkeen sekalaiseen, jota ei oikein osaa kategorisoida. Osa tästä summasta menee lahjoihin,  (toukokuussa äitienpäivään ja Helsinki-tuliaisiin, 69 euroa), osa huvituksiin (toukokuussa reissu Helsinkiin hotelleineen, 106 euroa) ja kaikkeen sekalaiseen, kuten Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin ja muuhun vastaavaan (31 euroa). Menojen laputtaminen eri ryhmiin ei ole aina yksinkertaista, koska esimerkiksi reissukuluja voi laskea sekä ravintolakuluihin että puhtaasti matkakuluihin.

Kaikkineen vaikuttaa siltä, että toukokuussa minulla kului rahaa melko tarkalleen 2 200 euroa.

Onhan se paljon rahaa – mihin sitä sitten vertaakin. Näin lopuksi päästään kuitenkin takaisin siihen, miksi pidän kirjaa menoista: jotta voisin vaikuttaa niihin paremmin. Jos tuntuu joskus siltä, että huhhu, vaatteisiin meni aivan liikaa rahaa tässä kuussa, niin ihmeesti sitä seuraavassa kuussa miettii, ennen kuin lampsii jokin rätti kourassa kassalle.

Koko toukokuuhun ei oikeastaan sisälly kovin paljon mitään menoja, joiden kuluttaminen varsinaisesti harmittaisi. Monet kuluista ovat kuitenkin edellytys sille, että elän maallisesti sellaista elämää kuin haluankin elää. Ja jotain pientä pystyy laittamaan sukanvarteenkin, mikä sekin on aina hyvä juttu.

/Riikka

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

Bongasin hauskan Vanhat profiilikuvat -postausidean Mamma rimpuilee -blogista ja tänään myös Einon blogista, ja näiden inspiroivien postausten pohjalta päätin avata myös omaa Facebookki-historiaa. Onhan tänään sopivasti myös syntymäpäiväni!

Totuuden nimissä pitää sanoa, että profiilikuvakansio on kyllä jossain kohtaa joutunut itsesensuurin uhriksi, koska näköjään esimerkiksi vuosilta 2009 ja 2010 ei löydy profiilikuvaa ollenkaan. Harmi sinänsä, olisi voinut olla hauskaa katseltavaa. Sen sijaan vuonna 2013 olen vaihtanut profiilikuvaa yhtä usein kuin sukkia. Nyt pitää muistaa säästellä delete-nappia: kuinka hauskaa tämä onkaan 20 vuoden päästä? Mutta nyt, aloitetaan!

2008

2008. En kyllä millään usko, että tämä olisi ensimmäinen profiilikuvani ikinä. Harmi että sensuuri on osunut juuri niihin ekoihin kuviin, Facebookiin kun liityin muistaakseni jo 2007. Niin tai näin, tässä brunette-Riikka! Silloin joskus nuorena. Tähän kuvaan ei liity mitään erityisiä muistoja, mutta väittäisin, että jonnekin kekkereihin olen matkalla kun olen noin laittautuneena.

7:11

2011. Tjoo… Kuten sanottu, nyt hypätään pari vuotta eteenpäin ja meidän kaveriporukan kesäretkiin, kun kierrettiin Turun eri pubeja, ihan harrastusmielessä. Mitä tähän nyt voi sanoa? Puffet maistuu hyvältä ja sillee. En menisi väittämään, että tässä ollaan ihan selvinpäin. Nätti juurikasvu, btw.

316230_10150287316571915_4717891_n

Rapujen kanssa hassuttelua syksyllä 2011. Hauska ilta!

531641_10150948802736915_352124268_n

2012 ja Turun terassilla, jäde maistuu tässäkin. Oonpas mä tumma!

11:12

Vuonna 2012 heittäydyin myös taiteelliseksi.

36524_10151219264811915_1041988915_n

2013 ja kaunis filtterikuva. Selfietä on otettu sarjatulena.

165217_10151419891856915_1123539438_n

Vappujuhlintaa 2013. Half-me. Pientä taiteilijavibaa tässäkin.

1238164_10151639569871915_1492751629_n

2013, muistoja kokkailuilloista, joita järjestettiin kaveriporukalla joskus hyvinkin ahkerasti. Good times.

12:13

Joulu 2013. Näköjään siirtymässä blondiksi.

1009912_10151914379916915_1558661951_n

2014. Filtterit on vahvasti käytössä edelleen. Onneksi olen sittemmin ymmärtänyt vähentää kontrastin käyttöä…

981295_10152080771256915_1353472555697301962_o

2014 Roomassa. Miten mä onnistun aina syömään jäätelöä profiilikuvissa?! Kertooko tämä minusta jotakin syvempää? Näistä ”kupeista” jaksettiin repiä huumoria. :D

10846108_10152565245646915_1748620064237958288_n

2014 loppuvuodesta pätkäisin tukkani lyhyemmäksi. Ja ostin uudet silmälasit! Näillä mennään edelleen, olleet hintansa arvoiset.

11391515_10152984886131915_1420922530083949911_n

2015 ja kylmä Suomen kesä. Kiertelemässä Suomea, tässä muistaakseni Pulkkilanharjulla.

12019809_10153196384206915_2458753558707790566_n

2015 ja mun virallinen vaalimainoskuva. Näin jälkikäteen sanottuna, aivan järkyttävä otos.

2015

2015 syksy. Kuvan otti Mari Tervahovinkadulla. Yksi niistä kuvista, joista itsekin oikeasti pidän!

14292527_10153938914871915_1150253288140051509_n

Syyskuu 2016. Varsin uutta tuotantoa siis. Mutta miksi mun silmät harittaa eri suuntiin?

17435876_10154478394946915_7778424293088375176_o

2017 ja nykyinen profiilikuva. Näillä mennään, hienoo hei olla 34-vuotias! Kuullaan!

/Riikka

Oma koti, oma talo

Nyt uskaltaa jo puhua, kun nimet on paperissa ja mustaa valkoisella: olemme omakotitalon omistajia!

Hurjaa. Vielä pari viikko sitten tuskastelin  täällä blogissakin asunnon löytämisen vaikeutta ja asuntokaupan mukanaan tuomia haasteita, mutta sitten alkoikin tapahtua, ja vauhdilla: löysimme talon, josta halusimme tehdä tarjouksen. Tarjous tehtiin, tarjous hyväksyttiin. Mitä?! Tässäkö tämä nyt oli?! Yhtäkkiä olemme talon omistajia.

Pessimisti minussa hieroo päätään ja miettii, että mikähän tässä menee vielä pieleen. Tähän asti kaikki on sujunut yllättävän helposti: nykyinen asunto meni äkkiä kaupaksi, löysimme uuden kodin (valituksistani huolimatta) vain kuukauden aktiivisen etsinnän jälkeen, ja voimme muuttaa vanhasta kodista suoraan uuteen ilman, että pitäisi välillä majailla vuokrakämpässä. Jopa uudesta kodista tehty kuntoraportti ei tuonut mukanaan suuria yllätyksiä. Mikähän tässä… Ehkä muuttoauto hajoaa tielle tai selkä hajoaa laatikkoa nostaessa.

Niin, ei että millainen taloko? Sori tyypit – kuvia ei vielä ole. Mutta voin kuvailla parhaani mukaan:

Kadulta noustaan pihaan kohti loivaa mutta avaraa ylämäkeä, jonka ympärille avautuu talon piha: sen lumen alta pilkottavat pihatiilet, varastorakennukset ruudukkoikkunoineen ja pihan keskelle istutettu palju. Puuverhoiltu talo jää vasemmalle niin, että kadulta katsottuna sen suojaan jää avoin terassi ja kumpuileva maasto, toiselle sivulle sisäänkäynnit kahdessa eri ilmansuunnassa.

Yhden kerroksen talossa on korkeat huoneet ja harjakatto. Keskelle avautuu pitkäksi kaartuva olohuone, jonka toista päätyä lämmittää vaalea takka. Talon molemmissa päissä on huoneita, ja toisinaan huoneesta pääsee seuraavaan niin, että pian on kiertänyt kierroksen saunan kautta kodinhoitohuoneeseen ja takaisin olohuoneeseen. Ja saunassa pääsee istumaan vastakkain. Jalkojen alla on kaikkialla tummat lattiat. Keittiössä on vaaleaa ja kaunista.  Tässä se on – unelmieni talo!

Voisi sanoa, että olen lapsen lailla innoissani uudesta kodista ja kaikesta mitä se tuo tullessaan. Omakotitaloon muuttaminen on iso askel kohti uudenlaista arkea ja elämää – enkä malttaisi odottaa enää hetkeäkään! Vielä pitäisi hetki silti malttaa, avaimet tipahtavat näillä näkymin käteen vasta noin kuukauden päästä. Ja arvatkaa, mitä sillä välin voi tehdä? Pakata, pitkästä aikaa ;)

/Riikka

 

Kuulumisia

Aika kuluu aivan järjetöntä vauhtia. Nyt se ihana toukokuu jo meni, ja kesäkuu on jo pitkällä, suvivirret laulettu ja lapset kesälomilla. What?

Suuri osa omasta energiasta on kulunut viimeisen kuukauden aikana työjuttuihin, sillä hulina ja tekeminen on omassa työssä näin kesän kynnyksellä tapissaan. Olen jäämässä juhannuksen jälkeen ensimmäiselle lomaviikolle, mutta sitä ennen on luvassa vielä paljon puurtamista. Onneksi tekeminen on kuitenkin mielekästä. Ja onneksi on viikonloput! Ulkoinen olemus on usein silti vähän tällainen:

minä

Aika kuluu hirmuista vauhtia myös sen vuoksi, kun asuu nykyään vähän niinku kahdessa eri paikassa, ainakin käytännössä katsoen. Junamatka Turusta Saloon ja Salosta Turkuun on tullut viime aikoina äärimmäisen tutuksi ja kainalossa kulkeekin useimpina päivinä enemmän kuin yksi kassi. Alan muistuttamaan pusseineni ja kasseineni todellista kassialmaa. Upikin asuu nykyään enemmän Salossa kuin Turussa, täällä kun on ulkoilumahdollisuudet takapihalle. Kevät on kaikkineen sujahtanut ohi ihan älytöntä vauhtia, mutta niin kai se aina. Rakastan kevään vehreyttä, ja nyt se oli erityisen kaunis. Kiitos toukokuu.

Koska tavaroitani on nykyään kahdessa eri osoitteessa, olen aloittanut taas konmarittamisen alusta. Järjestely tuo selkeyttä elämään, ja koska oma koti on näyttänyt välillä enemmän kaatopaikalta kuin siistiltä kodilta (miksi siinä käy niin, vaikka käytännössä asunnossa viettää normaalia vähemmän aikaa?), päätin kääriä hihat ja järjestää kaiken uudelleen. Sekään ei haitannut yhtään, että kannoin varastosta asuntoon KAIKKI mahdolliset irtaimet tavarat. Päätin kertalaakilla käydä nekin läpi. Heitin nimittäin nykyiseen kotiin muuttaessa aika monta pahvilaatikkoa suoraan varastoon. Mutta nyt se on kaikki tai ei mitään! 

Yksiön etuja: mikään tavara ei ole fyysisesti kovin kaukana. Samasta syystä myös konmarimainen tavaroiden karsiminen on mahdollista (siis se, että kasaa kaikki vaatteet/kirjat/tekstiilit yhteen paikkaan, ja valitsee joukosta ne, jotka haluaa pitää). Aikaa se vie, mutta alan pikkuhiljaa olla tämän systeemin kannalla. Se vaan on niin, että kun kasaa kaiken yhteen, hiffaa vasta silloin, kuinka paljon samoja tai samankaltaisia asioita omistaa, aivan turhaan.

Voin myös olla itsestäni aivan äärimmäisen ylpeä, sillä kuulkaas. Alla olevassa kuvassa näette KAIKKI omistamani kengät, poislukien saappaat, kahdet talvikengät sekä yhdet lenkkarit. Omistan siis yhteensä vain 13 kengät! Hyvä minä!

kengät

Tähän mennessä olen käynyt läpi vaatteet, kengät, laukut ja kirjat osittain. Kirjasiivousta tehdessä eteeni putkahti ihana Lotta-kirjasarja, joka oli ehdoton lempparini nuoruudessa. Aloin keräilemään sarjaa uudelleen aikuisiällä ihan nostalgiasyistä, mutta huomasin nyt järjestellessäni, että tuosta sarjasta puuttuu vielä melkein puolet. Selasinkin heti innoissani nettimyyntipalstat taas läpi, josko sieltä löytyisi uusia. Ja löytyihän sieltä! Neljä uutta kohtuuhintaista. Jos joku teistä sattumalta tietää jonkun, jolla on ylimääräisiä Lotta-kirjoja, niin kertokaa minulle, pliis? 

Lotta

Alla olevaan kuvaan onkin hyvä päättää tämän viikon kuulumiset. Upi voi hyvin ja viihtyy yöt lavuaarissa. Näin hän aina tervehtii kun avaa aamulla kylpyhuoneen oven Salon kodissa. Hassu kissa. Mutta aika hauska. Hän joutui tänä viikonloppuna kastraatioon, mutta ei tuosta juuri ollut moksiskaan, vaan toipui hetkessä. Reipas poika!

/Riikka

Upi

Tänään

Tiedättehän ne päivät, joina melkein kaikki menee pieleen. Mikään projekti ei saa tulta alleen. Jos tekniikka ei petä, niin sitten aivot. Kun yhden asian saa  tehtyä, huomaa kahden sekunnin päästä, että se meni väärin. Erehdyt hörppäämään teemukista vähän liian aikaisin. Kun tarpeeksi monta asiaa on mennyt pieleen, alkaa pelätä seuraavaa virhettä, ja sitten ei ainakaan saa enää mitään kasaan. Ettei nyt vaan enää sattuisi mitään…

Syvään hengittäminen tai vaikka vartin tauko voisi auttaa, mutta tänään en vaan kyennyt. En niin millään. Lohduttaudun ajatuksella, että huomenna menee jo paremmin. Viikonloppu tulee. We shall see.

Onneksi päätin jo aamulla ennen työpäivän aloitusta, että jään töiden jälkeen kaupungille. Energiat olivat onneksi vielä kello kuusitoista sen verran kohdillaan, että päätin todellakin jäädä kaupungille ja tehdä sen, missä on usein hankala epäonnistua. Ostamisessa.

Sain lopulta aikaiseksi käydä Intersportissa ostamassa laskettelutakin ja -housut, joiden ostamista olen hankkinut jo useamman viikon ajan tulevaa hiihtolomaa varten. Poikkesin myös Body Shopiin ostamaan hamppurasvaa. Ystäväni suositteli sitä, joten päätin itsekin kokeilla tätä, kuulemma vähän pahanhajuista, mutta sairaan tehokasta käsivoidetta. Kuten olen aiemminkin maininnut, olen talvisin oikea käsirasva-addikti, joten kaikki käsirasvat, jotka saavat osakseen ylistyssanoja, päätyvät ennen pitkää ostoskassiini. Siinä hätäpäissäni ostin sitten myös Shea body mistin. Se vain leijaili luokseni ihanana tuoksuna ja huusi, että ota minut. Ja minähän otin.

Koska mikään ei lohduta ikävän päivän jälkeen paremmin kuin sokeri, päätin sijoittaa seuraavat pennoset Piece of Caken leivokseen. Voihan sokerilohtu, mikään ei ole parempaa kuin sokerilohtu.

(Käytännön vinkki: jos haluatte välttää sokeria, niin älkää missään nimessä päättäkö olla koko päivää/viikkoa/kuukautta kokonaan ilman herkkuja. Takuuvarma repsahtaminen.)

Puntaroin Mbakeryn vitriinin edessä taas niin pitkän ajan, että meinasin itsekin hermostua. Joskus ei vaan osaa valita. Ottaako suolaista, jottei tulisi huono olo orastavan nälän uhatessa vai ottaako vaan se himoittu kakkupala, jota oikeastaan tekee mieli? Päädyin lopulta punaherukkaleivokseen, joka ei onneksi ollut äkkimakee, vaan just sellanen vähän raikas – melkein vältyin siltä pahalta ololta. Pitää ensi kerralla maistaa sitä tyrnijuusto-leivosta. Veikkaan, että se on kans just sellanen kirpsakan hyvä.

kakku

Siinä kahvia ja torttua vetäessä sain tekstiviestin, että uusi Livbox on saapunut Wikken lokerikkoon. Lisää kosmetiikkaa! Matkalla postilokerikoille eksyin Wikken kosmetiikkaosastolle, joka on kavala paikka ihmiselle. Saldo: kaksi luomiväripalettia, kaksi huulipunaa, kaksi huultenrajauskynää. Mutta hei: kaikki kaks yhden hinnalla! Säästin selvää rahaa. Eiku?

Tässä vaiheessa näin parhaaksi lähteä kotiin. Kaduilla vaelsi isot lössit haalaripukuisia nuoria kaikissa väreissä ja eriasteisissa humalatiloissa. Kaikilla oli hyvä fiilis,  jollakin poikaporukalla jo mankkakin olalla. Ihan kuin olisi ollut jo melkein kevät. Pikkulaskiainen.

Jotakin on kyllä tapahtunut aikoja sitten, sillä pikkulaskiaisen vietto tuntui hyvin, hyvin kaukaiselta ajatukselta, ajatus teekupista ja kotona odottavista Geishoista sen sijaan paljon läheisemmältä. Ehkä vähän Täydellisiä Naisia, paljon kissan rapsuttamista, blogiin kirjoittamista ja aikaisin nukkumaan. Niinpä suuntasin kimpsuineni kampsuineni suorinta tietä kotiin.

Sanokoon kuka mitä tahansa, kyllä se tavara vaan tekee (myös) onnelliseksi. Olen kyllä miettinyt, missä kulkee se hienoinen raja hyvän tavaramäärän ja liian tavaramäärän välillä, koska liika tavara ahdistaa. Ehkä kannattaa vaan panostaa kaikkeen tavaraan, jonka voi kuluttaa pois. Kuten esimerkiksi kosmetiikkaan.

livbox Urho022016