Avainsana-arkisto: hiukset

Kosmetiikkavaraston kevätsiivous

Kun kevät koittaa, tekee mieli siivota kaikki. Ei vain kotia noin yleisesti, vaan myös vanhoja vaatteita, kosmetiikkaa ja kaikkea sitä sekalaista sälää. Naama, kroppa ja hiukset näyttävät kaikki jotenkin nuupahtaneilta tai nahistuneilta. Vaatteetkin jotenkin haalistuneilta tai kulahtaneilta. Ensimmäinen lääke on yrittää poistaa omista kaapeista pois sellaista, joka ylläpitää tuota väsähtänyttä ulkomuotoa.

Siivosin hetki sitten kosmetiikkavalikoimaani, sillä ikävä totuus on se, että kaikki meikit eivät päädy roskikseen vasta kun viimeinenkin tippa on käytetty. Hyvin monet onneksi sentään, ja vuosien saatossa olen oppinut tekemään vähemmän hetken mielijohteen ostoksia  ja oppinut ostamaan enemmän niitä, jotka olen jo hyväksi havainnut. Keräsin tähän postaukseen viime kuukausien loppuunkäytetyt meikit sekä hylätyn kosmetiikan.

käytety_meikit01

Lähes täysin loppuun kulutettujen meikkien joukossa on Rimmelin Scandaleyes (1) silmänrajauskynä, joka saattaa hyvinkin olla jo pois markkinoilta tällaisenaan, niin monta vuotta tämä kynä ainakin on palvellut. Sen takia se joutaakin nyt pois, koostumuskin alkaa olla jo kyseenalainen. Ensin pidin kynää jotenkin kömpelönä paksuutensa vuoksi, mutta juuri sen takia olen lopulta tehnyt tällä meikkikynällä lukemattoman monet rajaukset. Väriä irtosi helposti ja tällä kynällä oli helppo myös pehmentää ja korjailla nestemäisen rajauskynän jälkeä.

Sama vika on Max Factorin Colour Elixir (2) punakynässä, joka on sekin palvellut pitkään. Sekä koostumus että kynän pituus alkoivat tässäkin loppua kesken, mutta tämän voisin ostaa ehdottomasti uudelleen! Tykkäsin erityisesti tästä Designer Blossom -sävystä. Punassa oli erittäin hyvä pigmentti ja tuotetta oli erityisen helppo levittää.

Lumenen Longwear Blur meikkipuuteri (3) tuli sekin tiensä päähän. Olen vähentänyt meikkipuuterin käyttöä merkittävästi nuoruusajoilta, jolloin en taas käyttänyt meikkivoidetta vaan nimenomaan pelkkää meikkipuuteria. Käytin tämän lopulta samaan tapaan kuin nykyään mitä tahansa kivipuuteria: pari sipaisua muuten valmiin meikkipohjan päälle. Sopinee loistavasti pohjan tekoon lähes virheettömään ihoon ja erityisesti kesällä käytettäväksi, koska tuotteessa on myös suojakerroin 15.

Huulirasvojen suurkuluttajana näitä tuotteita loppuu yksi tai kaksi kuukaudessa. Tällä kertaa loppu koitti Labellon Milk & Honey -rasvalle (4), jossa oli miellyttävä tuoksu ja mukava huulia hoitava vaikutus. Labellon huulirasvat ajautuvat ostoskoriin kerta toisensa jälkeen.

Lumenen Bright Now Vitamin C -BB-voide (5) loppui sekin. Tämä puteli on ollut kaapissa jo parisen vuotta. Ehkä siksi, että se ei ole ollut ikinä aivan lempparini voiteiden joukossa, ja sävykin oli sellainen, mitä en mihin tahansa aikaan vuodesta voinut käyttää. Mutta tulipahan kulutettua loppuun. Ei sinänsä huonoa sanottavaa jos ei erityisen hyvääkään. Tuoksu ei ollut erityisen mieluinen.

Kuinkakohan mones IsaDoran ripsari tämä on? Build-up Mascara (6) on mun mielestä edelleen ehdottomasti yksi parhaista ripsiväreistä joita olen ikinä käyttänyt. Ei myöskään mitenkään kallis tuote. Ei paakuta, ei erottele liikaa tai liian vähän, ei kerää harjaan liikaa väriä. Tekee silti ripsistä tuuheat. Ehdoton suosikki!

käytetyt_03

Siirrytään pariin loppuunkuluneeseen puhdistustuotteeseen. Lähes tismalleen yhtäaikaisesti loppuivat kaksi eri puhdistusgeeliä, joista pidin molemmista. LV:n puhdistusgeeli lupaa poistaa kasvoilta epäpuhtaudet ja meikin hellävaraisesti ilman kuivuuden tunnetta. Herbina Energy Boost lupaa samaa, ja lisäksi tuote sisältää virkistäviä vitamiineja, jotka jättävät iholle raikkaan tunteen. Pidin molemmista oikeastaan yhtä paljon – LV:ssä pidin erityisesti tuotteen hajusteettomuudesta, Herbinassa taas tuotteen koostumuksesta. Ja vaikka tässä toisessa puhdistusgeelissä oli selkeä tuoksu, se oli kuitenkin raikkaan hyvä tuoksu. Molemmissa brändeissä miellyttää erityisesti se, että suuri osa tuotteista kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

Himalayan Foot Smoothing Scrub on sekin ollut hyllylläni jo reippaasti yli vuoden, mutta ei siitä syystä, että tuotteessa olisi ollut jotakin vikaa. Olen vain laiska kuorimaan jalkojani. Ai että, tämä teki aina hyvää jaloille! Jalkojen hyvinvointi on täysin aliarvostettu asia, ja kaikenlaisella jalkojen hemmottelulla on yllättävän suuri vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Himalaya jatkoon!

käytety_meikit04

Hiusten muotoilutuotteista kuivashampoota kuluu edelleen ylivoimaisesti eniten. Tällä kertaa tyhjänä ovat sekä Herbinan että Biozellin tuotteet. Herbinan raikastavaa kuivashampoota olen ostanut jo useamman kerran, sillä näissä on mielestäni erittäin hyvä hinta-laatusuhde, samoin  kaksi eri tuoksuvarianttia ovat molemmat omaan mieleen. Vielä kun joku keksisi kuivashampoon, joka ei kulu niin pikaisesti loppuun.

Biozellin Color Maskia käytin kuivashampoon tapaan, vaikka tämä onkin varsinaisesti sävyttävä tyvispray – tällä saa siis vaaleassa tukassa tyvikasvun peittoon. Kätevää! Tyvikasvun takia tätä en kuitenkaan käyttänyt, raikastamisen ja tuuheuttamisen vuoksi kylläkin. En olisi varmaan ikinä päätynyt ostamaan kyseistä tuotetta, mutta tämä pompsahtikin syliin pari kuukautta sitten Betteboxista. Olen aiemminkin hehkuttanut Biozellin tuotteita, ja niin hehkutan edelleen: tästä tuotteesta jäi muistiin erityisesti raikas tuoksu ja yleisesti raikastuttava vaikutus hiuspehkoon.

Cutrinin Chooz Hairspray sai taas jälleen kerran ajattelemaan, että voisi kyllä olla ihan oiva päätös panostaa kunnon hiuslakkoihin. Jämäkkää tavaraa! Chooz-sarjan joukossa on itse asiassa useampiakin hyväksi havaittuja tuotteita, kuten suolasuihke ja kuivashampoo. Hinta toki on astetta korkeampi kuin edullisimmissa vaihtoehdoissa.

meikit

Sitten siirrymmekin kevätsiivouksen uhrien pariin. Tämän kuvan tuotteet ovat joko vuosia vanhoja, käytössä epäsopiviksi havaittuja tai muuten vaan hyvin vähälle käytölle jääneitä. Siksi ne joutavat nyt pois.

Joukossa on esimerkiksi kolme huulikiiltoa: Manna Kadar Liplocked, Maybellinen Vivid Matte Liquid sekä Clarinsin Eclat Minute. Kaikki nämäkin ovat Livboxista aikoinaan omaan meikkivalikoimaan ohjautuneita, eikä näille ole syystä tai toisesta löytynyt hirveästi käyttöä. Meikeistä ehkä juuri huulikiillot ovat minulle vaikeimpia käyttää, sillä ne kuivattavat helposti huulia. Mielleyhtymä huulikiiltoon ja tuulessa hulmuavien hiusten tarrautuminen huuliin on myös turhan tuttu tunne.

Joukossa on myös aurinkopuuteria, poskipunaa ja korostuspuuteria. Olen jo pitkään käyttänyt pelkästään IsaDoran Face Sculptor -trioa, josta löytyy sekä aurinkopuuteri, poskipuna että korostuspuuteri. Siksi en tarvitse enää kaikkia näitä erillisiä ja myös melko vanhoja tuotteita, joten nämä joutavat nyt pois. On muuten kohtalaisen vanha tuo Lumenen poskipuna. Mahtaako 10 vuotta riittää..?

Kuvasta löytyy vielä muutama muukin Lumenen tuote: joskus vuosia sitten ostettu Skin Tone Perfector eli ihon sävyn heleyttäjä, Berry-deodorantti, silmämeikin poistoaine sekä peitepuikko. Tuon silmämeikin poistoaineen kanssa en tullut ikinä sinuiksi: omaan makuun koostumus oli erikoinen ja onnistuin törkkäämään ainetta silmiin aina niin, että kirvely oli taattu. En ole muutenkaan tällaisten vanun kanssa käytettävien  silmämeikinpoistoaineiden ystävä, ihmekös siis etten tämänkään. Peitepuikosta täytyy sanoa, että en tiedä miksi olen ostanut sellaisen. En tarvitse. Berry-deo haisi joko alunperinkin kummalliselta tai sitten vain aikojen saatossa. Menee puolityhjänä roskikseen, valitettavasti. Ihon sävyn heleyttäjä taas oli koostumukseltaan jo auttamattomasti mennyttä kamaa, muuten oiva tuote päivettyneen ihon korostamiseen.

Mitä jää jäljelle? Elnettin legendaarinen hiuskiinne ja Neutrogenan CC-voide. Elnett on ehkä hiuskiinteenä ihan mukiinmenevä tuote –mutta se katku, joka tästä tulee kun tuotetta suihkuttaa – ei vaan pysty. Hiuskiinne jää hillumaan ilmaan todella pitkäksi aikaa niin, että hengitystä pitää oikeasti pidättää. Neutrogenan CC:n kanssa taas en päässyt ollenkaan sinuiksi, voide alkoi vaan rullaamaan kasvoilla eikä sävykään tainnut mennä aivan nappiin.

dermosil_bodybutter

Viimeiseksi jäi Dermosilin vaniljantuoksuinen ihovoide, joka nimensä mukaisesti on aikamoista voita. Ihanan tuoksuista, mutta ikävä kyllä aivan liian heviä tavaraa omalle iholle. Tämä ei imeytynyt kunnolla ihoon edes iltaisin levitettynä, eli vielä aamullakin iho tuntui klähmäiseltä. Siksi tämä on nyt pakko heittää pois, ja johan se tämänkin ikä alkaa olla useamman vuoden puolella.

Mitä siis opimme tästä? Kosmetiikkavarastot kannattaa käydä läpi silloin tällöin. Itselle sopimattomia tuotteita ei kannata käyttää pois hampaat irvessä. Hyvätkin tuotteet menettävät lopulta parhaan teränsä ja silloin kannattaa ostaa tilalle uusi. Jos löydät yhden hyvän tuotteen, älä osta rinnalle kahta muuta, joilla on täysin sama käyttötarkoitus. Ja oikeastaan kaikkia meikkejä kannattaa olla vain vähän, koska useimpien käyttöaika on maksimissaan pari vuotta. Kannattaa kurkata Saara Sarvaksen jo vuosia vanha, mutta kattava kirjoitus meikkien säilyvyydestä ja säilytyksestä.

Energiaa alkaneeseen viikkoon!

/Riikka

Hyggeilyä parhaimmillaan – Bettebox ja takkatuli

Vaikken olekaan vielä lukenut omaa Hygge-kirjaani, uskoisin jo arvaavani osittain sen sisällön: kotiin pehmeitä tyynyjä, fleecepeittoja, kynttilät palamaan, suosikkiohjelma taustalle käymään ikään kuin seuraksi, teevesi kiehumaan ja takkatuli palamaan. Itse lisäisin ultrahyggeilyyn vielä sen päivän kuusta, kun saapuu töistä kotiin, ja postilaatikossa odottaa uusin Bettebox. Sitten se takka tulille ja jokakuukautista lahjapakettia avaamaan.

bettebox_maaliskuu01

Vaikka en ole aina täysin tyytyväinen Betteboxin sisältöön, otan sen vastaan joka kuukausi yhtä iloisena. Joskus olen unohtanut koko boxin olemassaolon, ja erityisesti niinä päivinä sen ilmaantuminen postilaatikkoon on päivän piristys (ps. omakotitaloasumisen etuja: Bettebox kannetaan kotiin asti). Bettebox on kuin mikä tahansa yllättäen saatu lahja. Miten kätevää, että tämän toistuvan lahjan voi tilata itselleen kestotilauksena.

Maaliskuun boxissa oli tässä kuussa todellinen yllätys, ja piti oikein kortista varmistaa, että boxissa ihan tarkoituksella on todellakin Nivean MIESTEN After Shave Balm. Tämä tuote sopii kuulemma myös naisille meikin pohjustusaineeksi. Ensin mietin, että eikö tuo tuoksu ole kovin miehinen, mutta itse asiassa ei – se on hyvinkin raikas ja tosiaan, unisex. Mielenkiintoista!

Yksi jes-huuto Lumenen meikkivoiteesta – vanha olikin juuri loppumassa ja mietin että pitäisi ostaa uusi tilalle. Lumenen meikkivoidevalikoimasta tämä on uusi tuttavuus, Color Correcting Creme, eli CC-voide. Kuulostaa kaikinpuolin hyvältä, sillä kaipaan omalle iholle eniten juuri kevyttä peittävyyttä ja luonnollista kuultoa.

Iloinen yllätys oli myös Biozellin Color Mask, eli sävyttävä tyvispray. En tarvitse sävytettä juurikasvuun tai harmaisiin (vielä…), mutta kokemuksen mukaan Biozellin hiussuihkeet ovat priimaa ja aina kun tuote lupaa RAKENNETTA ja TUKEA, huudan hep. Omat hiukset kaipaavat nimittäin niitä molempia. Jännä nähdä, mitä tuo vaalea sävyte tekee omalle tukalle – vai tekeekö mitään.

Tässä boxissa oli, kuten yleensä, kaksi hiustuotetta: tällä kertaa myös Batisten tuuheuttava tupeeraussuihke. Batisten tuotteet ovat oman kokemuksen mukaan hyviä hinta-laatusuhteeltaan ja hyvää peruskamaa, joka tekee sen minkä lupaa. Veikkaan tosin, että tämä suihke on nykyiseen hiusmalliin liian tujua tavaraa…

Viimeisenä viidestä tuotteesta oli vielä Mádaran Exfoliating Scrub. En oikeastaan tiedä miksi, mutta minulla on suuria vaikeuksia käyttää säännöllisesti näitä kuorinta-aineita. En tiedä miksi. Tämä lupaa kuitenkin hellävaraisuutta, tehokkuutta, kauraa, aprikoosia, kirkkautta ja hehkua, joten nyt lupaan terästäytyä!

Sellaisia tuotteita Betteboxissa tällä kertaa, jota muuten edelleen kutsun vanhasta tottumuksesta usein Livboxiksi. Jos Bettebox kiinnostaa, siihen voi tutustua tätä kautta: https://www.bettebox.fi/. Sivuille on ilmestynyt myös mielenkiintoinen uutuus, green box, joka on täynnä vegaanikosmetiikkaa.

Nyt jatkan hyggeilyä ottamalla kupillisen teetä lisää, kohentamalla takkaa ja katsomalla – ah niin parasta telkkariviihdettä – Suomen surkeinta kuskia.

Voikaa hyvin!

/Riikka

 

 

Hiushistoria

Luin jokin aika sitten eräästä blogista koonnin omien hiusten historiasta. Postaus oli mielestäni valtavan mielenkiintoinen, ja ajattelin, että tällainen olisi itsekin hauska tehdä. Hauskaa se olikin, mutta yllättävän vaikeaa.

Oli pakko kaivaa vanhat valokuva-albumit naftaliinista, ja miettiä eri elämäntilanteiden kautta, millainen tukka on milloinkin ollut. Millaiset hiukseni olivat kun astuin ensi kertaa lukioon, minkä väriset ne olivat, kun muutin ensi kertaa pois kotoa tai millaisilla kiehkuroilla vietin kolmekymppisiäni? Onneksi valokuvat ovat viimeistä kolmea vuotta lukuunottamatta albumeissa ja vieläpä aikajärjestyksessä.

Osan hiushistoriastaan haluaisi varmasti moni unohtaa, mutta onneksi näin vuosia jälkikäteen näille voi jo nauraa. Jotain pieniä ylilyöntejäkin on joskus tullut tehtyä, mutta lähinnä kyse on ollut vain sävystä, joka ei vain sovi omaan ihonväriin tai leikkauksesta joka ei sovi omiin kasvonmuotoihin.

Olen ollut hiusteni suhteen onnekas: ne ovat aina olleet hyväkuntoiset, paksut ja tottelevaiset: niissä ei ole pahemmin luonnonkiharuutta ja hyvällä leikkauksella lyhyttä tukkaani ei tarvitse aamuisin föönätä, kihartaa tai sähertää. Toki hiukseni ovat äärimmäisen liukkaat ja lisäksi sähköiset  talvisin, mutta luulen, että olen kuitenkin päässyt hiusteni kanssa aika helpolla.

Vaikken olen ikinä vetänyt päätäni kaljuksi tai kokeillut vihreitä tai pinkkejä hiuksia, on omakin tukkani saanut aikoinaan osansa erilaisista hiuskäsittelyistä. On värjätty  tummaksi, tummemmaksi ja lopulta vedetty värinpoisto päälle. Onneksi hius ei ole näistä käsittelyistä ikinä ollut moksiskaan. Nykyään en värjää hiuksiani enää lainkaan, sillä olen ollut tyytyväinen hiusten luonnolliseen väriin jo pitkään. Parturointien vähentämisessä on säästänyt myös pitkän pennin, joskin sitä edelleen tekisin, jos kokisin sen jotenkin tarpeelliseksi. Nyt tukka on kuitenkin saanut levätä pisimpään sitten 90-luvun, ja parturivierailuni koskevat lähinnä muotoonleikkausta ja ripsien kestovärjäystä.

Mutta mistähän sitä lähtisi liikkeelle?

Lähdetään vaikka tästä.

5v

Vaikka lehtileike on mustavalkoinen, paistaa sieltä läpi pellavanvaalea tukkani ja vuosi 1988. Vanhempani eivät ole aikoinaan olleet kovin innokkaita valokuvaajia, mutta onneksi kätköistä on löytynyt muutamia otoksia. Tämä on tosin muisto ajalta, jolloin minua onniteltiin oikein paikallislehdessä merkkipäivän kunniaksi, alkuperäinen kuva on luultavimmin tuttavaperheen arkistoissa (Tuletteko muuten joskus miettineeksi, keiden kaikkien valokuva-albumeita sitä mahtaa koristaa?).

Ensimmäiset elinvuoteni tukkani oli siis hyvin vaalea ja useammin pitkä kuin lyhyt. Kunnes tuli vuosi 1991. Katsokaahan tätä tyylinäytettä.

22

En ole täysin varma, oliko tämä TODELLA sitä mitä 8-vuotiaana hain, mutta tässä joka tapauksessa lopputulos. En muista että olisin erityisesti halunnut näyttää pojalta, mutta niin siinä tarkoitusperistä huolimatta taisi käydä. Onhan tämä… rohkea valinta.

1994/1995

3

Sittemmin siirryin valtavirtaan ja kasvatin tukkaani välillä jopa lapaluiden tasolle. Väri pysyi samana hyvin pitkään, ensimmäiset värjäykset  taisivat sijoittua vuoteen 1999.

1998

1998

Koko yläasteiän hiustyylini oli tappavan tasainen, hiukseni aina pitkät ja vaaleat, varmasti päinvastoin kuin muilla yläasteikäisillä itseään etsiessä. Mä en etsinyt, ulkoisesti ainakaan, ja kreppirauta oli hurjinta mitä tukassa ikinä oli. Vuosien saatossa pellavan vaaleat hiukseni muuttuivat hieman tummempaan vaaleaan.

Pätkäisin tukkani lukioon siirtyessä. Ensin varovaisesti lyhyeksi polkaksi ja sen jälkeen vielä lyhyemmäksi.

2000

lukio

Milleniumin aikaan ja 17-vuotiaana näytin siis tältä.  Ehkä vähän tummaa meikkivoidetta ja kyllä noiden kulmakarvojen muotoilussakin on sittemmin päästy eteenpäin, mutta tämä tukka on kyllä aikansa tuotos! Muistaakseni tosi monella oli tällainen leikkaus juuri 2000-luvun alkupuolella.

Tässä vaiheessa hiuksiin on kokeiltu jo muutamaakin väriä, mutta en ole ihan varma, onko tämä nyt jokin TODELLA haalistunut punaisen sävy,  vai jotakin muuta vaaleilla raidoilla. Tukka pysyi lyhyenä koko lukioajan, sävyt vaihtelivat vaaleasta ruskeaan ja punertavaan.

2002

2002

Lukion jälkeen ja ennen Turkuun muuttamista tukka piteni ja muuttui tummemmaksi. Näissä vuoden 2012 hipoissa ne ovat tummanruskeat punaisilla raidoilla. Veikkaan, että värjäsin tukkaa tuolloin itse, veikkaan myös ettei sävy aina istunut kalpeaan ihonväriini.

2003

2003

Hah, nyt naurattaa. 2003 muutin Turkuun, ja samana syksynä pitkä tukkani muuttui selkeästi punaisemmaksi. Jos joku saisi arvata, niin tämä voisi olla nyt sitä yläasteiän itsensä etsimistä, mutta todellisuudessa olen tässä jo 20-vuotias. Jälleen kerran, meikissä voisi olla parantamisen varaa. Ja hiuksissa. Kaikessa.

2005

2004

Vuoden 2005 alussa testasin rikottua otsista, joka oli itse asiassa muistikuvieni mukaan aika kiva, mutta tässä se on jo ylikasvanut. Mielenkiintoinen pinkki luomiväri-limepaita-yhdistelmä. Vähän tämä näyttää kyllä peruukilta?

2006

2005

2006 oli hyvä vuosi! Muistan, että löysin silloin paljon uusia kavereita; osan niistä, jotka ovat läheisimpiä ystäviäni tänä päivänä. Etutukka on tässäkin vappukuvassa edelleen olemassa, mutta tumman päälle on värjätty jokin oranssi viritelmä. Tukka kasvoi kasvamistaan, kunnes…

2007

2007

…pätkäisin sen taas kunnolla. Lisäksi väri muuttui todella luonnolliseksi, melko samaksi kuin mitä se on tänä päivänä. Valitettavasti leikkaus oli etutukkineen todella vanhahtava, vaikka tässä kuvassa tyyli näyttää ihan kelvolliselta.

2008

2008

2008 oli muutosten vuosi ja vuosi, jona täytin 25 vuotta. Eikös suuret muutokset tuo mukanaan muutoksia myös hiuksiin? Tukka kasvoi jälleen kerran ja tummeni asteittain kun vuosi läheni loppuaan. Yllä ja alla olevista kuvista näkee varmaan kesän ja syksyn eron?

2008_

Valokuva tosin hämää. Mulla ei ole ruskeita silmiä, mutta nyt aloin miettiä että tässä on pakko olla sellaiset väripiilarit, jotka oli silloin muodissa?

2009

2009

2009 mentiin taas takapakkia, vähintäänkin hiusten osalta. Menin ottamaan itselleni permanentin, sillä kuvittelin, että se näyttäisi itselläni yhtä hyvältä kuin Sarah Jessica Parkerilla Sinkkuelämän viidennellä kaudella. Huti tuli, ja paksut hiukseni olivat melkein vuoden verran liian paksut, liian pörheät ja liian… esillä. Yllä olevassa kuvassa pahin lienee jo ohi.

2010

2010

Uudella vuosikymmennellä olin viimein saanut hiukseni taltutettua ja tuttu vaalea oli jälleen kuvioissa.  Leikkaus oli tuollainen latvoista ohut, joka kaartui luonnostaan ulospäin, ja oli joskus vähän raskas.

2011

2011

Sitten tapahtui jotakin todella kamalaa. Päätin taas värjätä hiukseni tummaksi, ja lopulta hiukseni olivat liki pikimustat. Tässä yksi järkyttävimmistä hiustyyleistä, mitä historiastani löytyy. Note-to-self: musta ei todellakaan sovi kaikille.

2012

Olisikohan se ollut sitten saman vuoden loppupuolella, kun lähdin vaalentamaan hiusta taas rajusti, ja jälleen tilalla oli paljon luonnollisempi hius…

2012_

2012

Ei kulunut kuitenkaan aikaakaan, kun kuljin jälleen kaduilla tummat hiukset hulmuten. Näin jälkikäteen ihmetyttää, miten ihmeessä hiukseni ovat kestäneet jatkuvat vaalean ja tumman muutokset, hiusten pituus kun pysyi pitkään samana.

2012

Vuonna 2014 lähdin jälleen vaaleampaan suuntaan asteittain, ja siitä lähtien tukkani on ollut enemmän tai vähemmän vaalea.

2014

Vuoden 2014-2015 vaihteessa lyhensin hiuksiani huomattavasti – ja sen jälkeen hiukseni eivät kovin pitkiksi ole päässeet kasvamaan.

Välillä pohdin pitkän tukan kasvattamista, mutta tosiasiassa en vain tee pitkillä hiuksilla mitään: olen liian laiska kihartamaan niitä tai tekemään kampauksia, ja nykyinen lyhyt malli on helppo pitää ojennuksessa. Myös luonnolliseen, vaaleaan sävyyn olen todella tyytyväinen, mitä siihen nyt joskus voisi jotakin kirkastusta tehdä.

2016

2016

Siinäpä ne! Mikä tyyleistä teki suurimman vaikutuksen? ;D

/Riikka