Avainsana-arkisto: koti

Kun ei ole viherpeukalo (mutta omistaa pihan)

En ole ikinä ollut erityisen hyvä kasvien kanssa. Onnistun yleensä ennen pitkää tappamaan kaikki kotini viherkasvit, tai sitten ne selviävät hengissä silkalla tuurilla.

Ihmekös tuo – en ole oikeastaan ikinä perehtynyt kasvien anatomiaan. Öööö, eikös se riitä että niitä sillon tällöin kastelee?  No ei vissiin. Pitäisi miettiä, millaista valoa kasvi kaipaa, kastelutahtejakin on erilaisia, toisten pitää olla litimärkinä kokoajan, toiset viihtyvät rutikuivina, multaakin pitäisi vaihtaa ja mieluiten tiettyyn aikaan vuodesta ja ainakin vaihtaa kasvi isompaan astiaan, ettei juuret kierrä pelkkää kehää ruukussa. Ja ne juuret… voi pojat, ne juuret. En tiedä mikä fobia mulla on, mutta sellainen oikein tiuhaan kasvanut, kehää kiertävä juurakko on todella ahdistavan näköinen. Ja multa itsessään  nyt vaan suttaa kaikki paikat.

omapiha07

Vahva tietämyksen puute, saamattomuus, hajamielisyys sekä kummalliset fobiani ovat pitäneet minut tähän asti taidottomana viherpeukalona. Juoneen tuli kuitenkin pieni muutos, kun muutimme omakotitaloon, jonka piha ei ole valtava, mutta kelpo piha kuitenkin. Piha, jossa on kasveja joita pitää hoitaa ja ruoho jota pitää leikata. Toinen R vähän naureskelikin, kun asuntonäytöillä innostuin aina niistä järkyttävän isoista pihoista, joissa kukkapenkeissä piisasi ja joka nurkassa oli toinen toistaan tuuheampia sisustuspensaita ja marjapuskia. Miten ihanaa, tännehän saa vaikka mitä! Ehkä epäilyt olivat aiheellisia historiani puutarhurina tuntien.

omapiha02

Miten siis on pihamme käynyt? Hyvin! Toinen R hoitaa ruohonleikkuun ja minä kävelen harvase päivä pitkin ”tiluksia” tutkiakseni mitä kaikkea kesä puskee maan alta päivänvaloon. Onneksemme pihalla on melko paljon monivuotisia istutuksia, joista en tosin tiedä mitä ne kaikki ovat. Pihalta löytyy ainakin vuorenkilpeä, erilaisia tuijia ja käsittääkseni syreeniä muutama pensas, mutta joukossa on vielä useita kysymysmerkkejä. Osa näistä kuvista on jo useampi viikko sitten otettuja, joten kukinnotkin ovat jo muuttuneet.

omapiha17

Emme  istuttaneet tänä kesänä pihalle yhtäkään pysyvää istutusta. Pari selvästi parhaat päivänsä nähnyttä puskaa olen repinyt pois, mutta muuten katsellaan tämä kesä rauhassa mitä kaikkea pinnan alta vielä paljastuu ja mikä lopulta miellyttää omaa silmää. Ensi kesää ajatellen voikin sitten miettiä jo tarkemmin, mitä voisi korvata jollakin muulla. Jatkossakin pihaan tullee monivuotisia ja melko helppohoitoisia, idioottivarmoja ratkaisuja. Monivuotisten sijaan ostin useita amppeleita ja muutamia muita kesän kausikukkia, joita istutin tällä viikolla ns. parvekelaatikoihin ja joita pyrin nyt parhaani mukaan hoivaamaan. Katsotaan josko saisimme nuo laatikot vielä kiinnitettyä koristeeksi tuohon terassin betonikaareemme.

omapiha03

omapiha01

Ylivoimaisesti isoimman työn olemme pihan suhteen tehneet pihalaatoituksen osalta, erityisesti toinen R on puurtanut sen kanssa tuntikausia. Ensin pesimme koko laatoituksen kaikesta sammalesta (jota oli todella paljon) painepesurin kanssa, sitten koko laatoitukselle levitettiin myrkkyjä, jotteivat rikkaruohot puskisi raoista niin ahkerasti läpi, ja lopulta laatoitusten väliin levitettiin vielä hiekkaa, sillä pesun yhteydessä laatoitusten välistä lähti sammalten lisäksi myös kaikki muu. Pitkä urakka, ja nyt toivotaankin kädet ristissä, että koko hommaa ei tarvitsisi toistaa ihan joka vuosi. Kuvia lähtötilanteesta voi katsella täältä.

omapiha18

omapiha04

Osa tuijistamme on syystä tai toisesta aika väsähtäneitä, joten niistä osa luultavasti karsitaan – etupihalla osa kartiotuijista voi paljon paremmin kuin takapihan aurinkoisessa rinteessä, joten voi olla että kasvupaikkakin on näille väärä. Ostimme vasta tällä viikolla puutarhasakset, joten tällä viikolla pääsen ehkä vielä trimmaushommiin – tosin pitänee googlata, että koska ja miten sekin sitten kannattaa tehdä.

/Riikka

omapiha05

Omakotitaloon muuttaminen – mihin kannattaa varautua?

Mihin pitää varautua kun muuttaa omakotitaloon? Mitä kaikki maksaa? Miten asuminen eroaa rivi- tai kerrostaloasumisesta? Olemme asuneet nykyisessä kodissamme pian puoli vuotta, ja ajattelin, että minulla voisi olla tuoreessa muistissa olevia ajatuksia siitä, mihin pitää varautua omaan taloon muuttaessa.

Omakotitalossa asuminen ei ole sinänsä uusi juttu, sillä olen asunut elämäni ensimmäiset 20 vuotta, eli koko lapsuuteni ja nuoruuteni, omakotitalossa. Silloin aikoinaan, vuonna 2003 kerrostaloon muuttaminen oli se uusi juttu, jota en ollut vielä kokenut. Seurasi 13 vuoden kerrostaloilun putki, jonka jälkeen tein pikavisiitin rivariasumiseen, ja sen jälkeen olinkin jo ostamassa toisen R:n kanssa omakotitaloa.

omakotitalo03

Kaikissa asumismuodoissa on puolensa ja kaikille muodoille on ainakin omassa elämässäni ollut aikansa. Varsinkin opiskelut aloittaessa kodissa oli tärkeää lähinnä se, että asunto olisi mahdollisimman edullinen ja että koti olisi lyhyen matkan päässä keskustasta ja opiskelupaikasta. Vuosikausiin en ollut kiinnostunut edes rivitaloasumisesta, sillä esimerkiksi pihan ylläpito ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Elämänmuutosten myötä toisista asioista on tullut tärkeämpiä kuin toisista ja toki mielenkiinnon kohteetkin ovat muuttuneet. Kaikissa asumismuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Omakotitalo = järkyttävä asuntolaina seuraavat 30 vuotta?

On melko itsestäänselvää, että asuinkustannukset nousevat kerros- tai rivitalosta omakotitaloon muuttaessa. Toki se, paljonko ne muuttuvat, riippuu monestakin eri tekijästä. Näitä kustannuksia myös me laskeskelimme lukuisina iltoina ennen talokaupoille lähtöä. Kuukausittaisen lainanlyhennyksen määrä  ja erotus edelliseen lainaan tai vuokraan verrattuna ei ole kuitenkaan välttämättä suuri. Esimerkiksi itse maksoin Turussa yksiöstä jopa isompaa vuokraa kuin mitä nyt varsinaista lainanlyhennystä omakotitalosta. Tähän toki vaikuttaa myös se, että muutin Turun keskusta-alueelta Saloon, missä asuinkustannukset ovat asuintavasta riippumatta edullisemmat. Asiaa ei voi tietysti tarkastella aivan samassa suhteessa, sillä vuokraa maksaessa maksat usein samalla myös esimerkiksi vedestä ja muista yleiskuluista (jotka omakotitalossa maksat erikseen). Pointtina on kuitenkin se, että omakotitalossa asuminen ei ole välttämättä ikuinen velkavankeus.

Sähkölasku pitää jännitystä yllä

Taloa ostaessa ei kannata kuitenkaan ajatella pelkkää asuntolainaa: sen lisäksi listalla on liuta muita kuluja, joita asumisesta aiheutuu. Yksi merkittävästi kasvavista laskuista on sähkölasku, mikäli talossa on sähkölämmitys. Onkin täysin luonnollista, että sähkölasku nousee omakotitaloon muuttaessa, sillä kokonaisessa talossa on myös enemmän lämmitettäviä neliöitä kuin kerros- tai rivitaloasunnossa. Sähkönkulutukseen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan (kuten pitämällä asuinlämpötilan kohtuudessa ja tasaamalla lämmityskuluja muilla keinoilla kuten takkaa lämmittämällä),  mutta valitettavasti sähkölaskussa suurimmaksi kuluksi tuntuu muodostuvan sähkönsiirto, johon ei itse voi vaikuttaa. Isossa omakotitalossa sähkökulu onkin kuukausitasolla kaksinumeroisen luvun sijaan kolminumeroinen. Onneksi tänä talvena ei ollut monia paukkupakkasia, niin ei kovasti tarvinnut jännittää sähkölaskua avatessa.

omakotitalo01

Toki on paljon taloja, joita lämmitetään pääosin muulla kuin sähköllä, esimerkiksi maalämmöllä tai öljyllä. Maalämpöön sijoittaminen on aluksi verrattain iso summa, mutta sähkölaskua sillä saa merkittävästi alas. Öljylämmityksen kulut taas riippuvat öljyn hinnasta, mikä sekin heilahtelee käsittääkseni jonkin verran. Montaa monessa siis. Lämmitysmuoto ja sen aiheuttamat kustannukset on joka tapauksessa asia, johon kannattaa taloa ostaessa kiinnittää erityistä huomiota.

Kiinteistövero? Tonttivuokra? Jätemaksut?

Sitten on liuta kiinteämpiä kuluja, joita maksetaan harvemmin, mutta joista koostuu pitkä penni vuositasolla. Käytännössä nämä ovat niitä kuluja, joita muissa omistusasunnoissa maksaa yhtiövastikkeen muodossa. Yksi näistä on kiinteistövero, joka määräytyy kiinteistön arvon perusteella. Käytännössä mitä uudempi talo, sitä suurempi kiinteistövero. Riippuen siis talon markkina-arvosta kannattaa varautua usean sadan euron kiinteistöveroon vuosittain. Kiinteistövero laskee jonkin verran vuosittain, koska myös kiinteistö vanhenee ja sen myötä arvo laskee.

koti2

Tonttivuokra on toinen kulu, joka lankeaa maksettavaksi vuosittain. Vuokraa toki maksetaan vain silloin, jos et taloa ostaessa osta myös tonttia. Tonttia vuokratessa tontin omistajana on usein kaupunki, kuten meidänkin tapauksessa. Salossa suuri osa myytävistä taloista on vuokratonteilla, minkä takia emme lopulta alkaneet metsästää taloa, jossa olisi oma tontti. Luulen nimittäin, että etsisimme taloa edelleen, jos ostaminen olisi jäänyt omasta tontista kiinni. Tonttivuokrat vaihtelevat todella paljon tontin koosta ja sijainnista riippuen, joten myös se kannattaa ehdottomasti vilkaista tarkkaan kauppoja tehdessä. Myös tähän pitää varata useita satoja euroja vuodessa. Sijainnillisesti on olemassa varmasti paljon eroja. Tontin lunastaminen on joissakin tilanteissa vaihtoehto; silloin kannattaa kuitenkin suhteuttaa tontin hinta vuokraan ja laskea onko tontin itselle ostaminen järkevää.

Muita pakollisia lisäkustannuksia tulee esimerkiksi jätemaksuista, sillä jätekuljetuksen järjestäminen on jokaisen talon omalla vastuulla. Käytännössä jätekulua ei voi kiertää, mutta jätesäiliön tyhjennysväliin voi vaikuttaa.  Mitä harvemmin astia tyhjennetään, sitä vähemmän kuluja. Täytyy myöntää, että olen vähän tyytymätön jätehuollon järjestämiseen täällä Salossa. Jos nimittäin kierrätämme kaikki jätteet; paperit, kartongit, lasit, metallit, biojätteet ja muovin, ei jäljelle oikeasti jää enää mitään mitä väkisin kuuden viikon välein (pisin mahdollinen tyhjennysväli) tyhjennettävään sekajäteastiaan laittaisi. Siksi kierrättäminen on tehty meille ”turhaksi”: tyhjänäkin tyhjennettävästä astiasta kun pitää maksaa. Kierrätyksen suhteen on todella paljon hajontaa eri kuntien suhteen, ja jossakin muualla tämä asia on ehkä ratkaistu paremmin.

Oli jätekäytäntö kunnassa mikä tahansa, on muutoksia yleensä luvassa rivi-tai kerrostalosta omakotitaloon muuttaessa. Ennen kierrätyspisteet sijaitsivat muutamien metrien päässä, nyt kierrätettävä jäte pitää meidän tapauksessa kuljettaa auton kanssa noin kilometrin päähän. Minua tämä ei haittaa, jätepisteet kun ovat kuitenkin matkan varressa keskustaan ajaessa ja koko jätehuoltoon on jo tottunut. Ainakin tähän asti olemme halunneet useimmat jätteet kierrättää, mutta vaikkapa kompostin kannattavuutta pitää harkita tarkkaan.

Isoja ja pieniä ostoksia

Suurimpana yllätyksenä on tullut ehkä kaikki ne varusteet, joita omakotitalossa tarvitsee. Tai tarvitsee ja tarvitsee, useat hankinnat vaan helpottavat elämää. :) Tavallisimpia uusia varusteita ovat pihaan liittyvät hankinnat, kuten ruohonleikkuri, lumikola ja muut pienet pihan kunnossapitoon liittyvät tavarat. Näitä kaikkia hankintoja ei tule miettineeksi välttämättä edes rivitalossa asuessa, sillä taloyhtiöissä nämä ovat yleensä yhteisessä käytössä. Taloa ostaessa ei tullut esimerkiksi mieleen, että olisi muutaman kuukauden päästä ostamassa painepesuria. Näiden lisäksi on pitänyt ostaa kirvestä, vesiletkua, tikapuuta, takkasettiä ja tietysti polttopuita takanlämmitystä varten (nekin maksavat muuten vuositalolla yllättävän paljon).

takka kopio

Monet hankinnat kasautuvat talokauppojen jälkeiseen vuoteen, mutta uskoisin, että enemmän tai vähemmän hyödyllisiä hankintoja tulee olemaan jatkuvasti. Omakotitalossa on perinteisten kodinkoneiden lisäksi monenlaisia muita laitteita, meillä esimerkiksi ilmalämpöpumppu, jota pitää huoltaa. Takanomistajan pitää muistaa välillä tilata myös nuohooja, jotta takka pysyy hyvässä kunnossa.

vaatehuone01

Melko uuden tai uuden omakotitalon ostossa on se hyvä puoli, että kaikki on uutta: kodinkoneet, kiinteät kalusteet, julkisivu. Talon vanhentuessa joutuu ennen pitkää miettimään remontteja, eikä pelkästään niitä remontteja joihin visuaalinen silmä tarttuu, kuten keittiö- tai kylpyhuoneremontti. Näkymättömämpiä kohteita on esimerkiksi katto- putkisto- tai ikkunaremontit, joita pitää jossain vaiheessa tehdä, kun talo vanhenee. Pientä ja isompaa nikkarointia siis riittää!

Uudet tittelit: talonmies, puutarhuri

Tosiaan, omakotitaloon muuttaessa kukaan ei ole enää leikkaamassa nurmikkoa, tekemässä lumitöitä tai siistimässä pensasaitaa – monet asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, kun asuu tarpeeksi pitkään kerrostalossa. Toki harvoin kerrostalon nurmikkoa edes hirveästi katselee ja rivitalossahan omasta pihastaan pitää kyllä itse huolehtia, mutta usein ne varusteet ovat kuitenkin valmiina.

Aika paljon kaikenlaisia juttuja siis. Kaikista muutoksista huolimatta olen niin tyytyväinen ja onnellinen, että ostettiin juuri tämä talo! Pienet kodin projektit on mun mielestä vaan mukavia (puhuu ihminen joka ei remontteja ole tehnyt…) ja esimerkiksi tuo oma piha on niin siisti juttu. :) Ruohonleikkaaminen ja kukkien istuttaminen kuulostaa vain mukavilta jutuilta, ei ikuiselta työleiriltä. Kuten sanoin, kaikelle on aikansa ja paikkansa.

/Riikka

Palju omassa pihassa

Meidän omakotitalon pihalla sattuu olemaan palju. Emme haaveilleet sellaisesta talokauppoja tehdessä eikä se todellakaan ollut kriteerinä kun mietimme talon tärkeimpiä ominaisuuksia. Mutta kun sellainen sattui pihalla nököttämään, emme toisaalta panneet pahitteeksikaan.

Palju on tarkoitus lämmittää meidän tuleviin tupareihin vol. 1, jotka ovat ”jo” reilun viikon päästä, joten koeajoimme kylpyaltaan viime viikonloppuna. Ja hyvinhän se lämpeni. Oli jotenkin hassua pötkötellä oman pihan ”altaassa” keskellä maaliskuuta. Nyt kun kevät on kokoajan pidemmällä ja omalla pihallakin on pystynyt puuhastelemaan jo yhtä jos toista, omakotitalon omistamisesta on tullut entistä todellisempaa – kivalla tavalla!

Tuohon meidän pihalla olevaan paljuun mahtuu sopivasti neljästä kuuteen ihmistä. Jos oikein tiivistää, niin ehkä siihen menee jopa kahdeksan henkeä. Kapasiteetti selvinnee tupareissa :D

palju02

Palju on ulkopuolelta tummaa puupaneelia ja sisältä kaiketi muovia. Sisäosa on siis periaatteessa helppo pitää puhtaana, mutta on toistaiseksi kysymysmerkki, hankimmeko paljuun suodatinjärjestelmän vai miten pitkään edes pidämme vettä kylpytynnyrissä kerrallaan. Se on selvä, että ilman huoltoa vesi ja itse tynnyri ei säily mukavassa kunnossa muutamaa päivää pidempään. Myös ulkopuolen paneelit pitää jossakin vaiheessa huoltaa, mutta sillä ei ole kiire.

Palju lämpenee puulla ulkopuolella olevan kamiinan kautta. Viikonloppuna kävi ilmi, että paljua pitää lämmittää nelisen tuntia, ja jopa paljun täyttö kesti reilun tunnin verran. Kun muutama-asteista vettä lämmitetään 36 asteeseen, ei oikeastaan ole ihme että lämmitys ottaa aikansa.  Ihan samanlainen harrastus paljuilu siis ei ole kuin vaikka saunassa käynti, vaan kylpemiset kannattaa ajoittaa viikonloppuihin tai sellaisiin hetkiin, kun on kunnolla aikaa olla kotona. Toisaalta paljussa on paljon samaa kuin perinteisen puusaunan lämmittämisessa: se on oma rituaalinsa, jonka ohella saa hengailla rauhassa kavereiden kanssa, lisäillä puuta pesään säännöllisin väliajoin ja katsella kun savu tupruttaa kamiinan piipusta.

palju03

Tällä hetkellä on se fiilis, että palju on parhaimmillaan nyt keväällä sekä toisaalta sitten lämpimimmän kesän jälkeen, kun ilmat taas hieman viilenevät. Silloin lämpimässä vedessä lilluminen on mukavaa eikä lainkaan tukalaa. Täytyy tosin myöntää, että jopa tuo 36-asteinen vesi sai olon lopulta vähän pökeröksi! Siksi kesällä paljussa ei välttämättä viihdy niin hyvin, riippuu toki pitkälti tulevan kesän lämpötiloista ;)

Tässä kävi nyt tietysti juuri niin, että kun tuota paljua kokeili kerran, niin heti tuli sata eri asiaa mieleen, miten paljua voisi kunnostaa, tuunata ja saada siitä nykyistä hienomman. Oikeastaan siinä samalla voisi rakentaa koko terassin uudelleen. ;D

Mutta katsotaan nyt rauhassa. Paljunkin suhteen on varmaan paljon viisaampi, kun sitä on muutaman kerran käyttänyt. Onko siellä ruudun toisella puolella muita kotona paljuttelijoita tai kylpytynnyristä haaveilevia? Olisi kiva kuulla käytännön vinkkejä ja kokemuksia :)

/Riikka

Miksi asua omakotitalossa

Ensimmäinen kuukausi omakotitalossa on nyt takana. Kuukausi ei ole ollut vuoden kuukausista se rauhallisin, ja kaiken muuttotohinan, joulun, uudenvuoden, juhlien ja säätämisen välissä on vasta nyt viime päivinä ehtinyt pysähtymään paikoilleen. Viimeksi eilen piharakennuksessa käydessäni pysähdyin hetkeksi takapihalle katselemaan ympärilleni: ”Kyllä, tämä tässä on meidän.” Ja se tuntuu ihmeelliseltä!

ulkopuoli01

Uskotteko, jos sanon, että kahden ihmisen päätös ostaa omakotitalo on aiheuttanut melkoisen liudan kysymyksiä ja ihmetystä? Mitä te isolla omakotitalolla teette, siinähän on ihan valtavasti tilaa!

Niin, mitä ihmiset nyt omalla kodilla yleensä tekevät? Asuvat siinä. Toteuttavat unelmiaan, suunnittelevat tulevaa, elävät elämäänsä.

Jostain syystä on tullut kuitenkin vähän sellainen olo, että omakotitalossa saisivat asua vain ne perheet, joilla on jo lapset hankittuna tai taloudessa asuu muuten vähintään neljä ihmistä.

koti2

Miksi me siis ostimme omakotitalon? 

Koska halusimme. Itse olen aina vähintään salaa haaveillut omakotitalossa asumisesta ”sitten kun olen aikuinen”. Asuin lapsuuteni talossa, jossa oli iso piha, omaa rauhaa ja tarpeeksi tilaa. Pitkän kaavan tulevaisuuden haaveissa on siis aina siintänyt se oma talo, vaikkei se tähän asti ollutkaan ajankohtaista. Nyt kun asiat loksahtivat paikoilleen ja löysin toisen ihmisen, joka haluaa samaa, valinta oli helppo.

Toisekseen, olen 33-vuotias. Jos joskus haluan ostaa talon, tai siis alkaa maksaa sellaisesta lainanlyhennyksiä pois, nyt on mielestäni sen aika. Aivan sama, onko minulla lapsia nyt tai tuleeko sellaisia ikinä olemaankaan. Omakotitalon hankkiminen ei ole riippuvainen lasten lukumäärästä sen enempää kuin mitkään muutkaan unelmat elämässä.

terassi

Monet niistä kriteereistä, joiden takia ihmiset eivät halua asua omakotitalossa, ovat juuri niitä, joiden takia itse haluan asua sellaisessa. Ajatus esimerkiksi omasta pihasta kesä- ja talvitöineen herättää enemmän innostusta kuin ahdistusta.

Yksi painava syy ostaa iso omakotitalo on varmasti rakkaus omaan kotiin. Kuten täälläkin monesti on käynyt ilmi, viihdyn omassa kodissa paremmin kuin missään muualla. Jos maailman paras paikka on oma koti, niin miksei siihen panostaisi?

Entä miksi emme ostaneet jotakin pienempää taloa?

Tässä kohtaa on kai reilua myöntää, että olen joissakin asioissa hieman suuruudenhullu. Pidän siitä, että kodissa on myös avointa tilaa, tilaa hengittää.

Meillä molemmilla oli myös omat tarkemmat kriteerimme, jotka yhdistäessä monet pienemmät talot vedettiin listalta yli. Tällaisia kriteereitä oli esimerkiksi se, jos talossa oli vain yksi vessa (jo rivitalossa totuimme kahteen…) tai jos talosta ei löytynyt kodinhoitohuonetta tai järkevää paikkaa sellaiselle. Isommassa talossa oli siis yksinkertaisesti enemmän hyviä puolia. Ja tärkeänä seikkana ainakin itselle: koti, jossa voisi hyvin viettää vaikka lopun elämänsä.

Tässä talossa on tilaa, paljon enemmän kuin kaksi ihmistä välttämättä tarvitsisi. Toki täällä vierailee säännöllisesti toisen R:njälkikasvu, ja pieni musta kissakin viettää täällä aikaa jopa meitäkin enemmän, mutta silti tilaa on reilusti, myös tulevaisuutta varten. Se se ajatus olikin. Että tilaa olisi nyt ja tulevaisuudessa.

/Riikka

takka

Viikko (ja risat) kuvina

Iltaa!

Tajusin juuri, että kirjoitan tässä ensimmäistä kertaa blogiin joulukuun aikana. Alkukuu meni muuttoa odottaessa ja pakkaillessa, toinen viikko muuttaessa ja tavaroita purkaessa. Sen lisäksi joukkoon on mahtunut useammatkin joulukekkerit sekä muuta säätöä. Muuton jälkeinen laatikoiden purku ei ole suinkaan vielä ohi, mutta nyt istun pitkästä aikaa kaikessa rauhassa sohvalla, ja ajattelin kertoa menneestä viikosta (tai oikeastaan viimeisistä yhdestätoista päivästä) kuvien avulla.

Torstai 8.

Odotettu päivä: uuden kodin avaimet tippuivat käteen puolitoista viikkoa sitten odottamatta, virallinen luovutuspäivä kun oli vasta 15. Tulin juna-asemalle Saloon kuten tavallista, ja toinen R jutteli niitä näitä, kunnes viimein sanoi, että ”Saatiin muuten lupa muuttaa”. Mitä mitä mitä!Tottakai vielä samana iltana oli päästävä tutkimaan uusia nurkkia, niitä joihin muuttamista oli odottanut jo viikkokausia. Muutto ei onnistunut ihan siltä istumalta, koska edessä oli työpäivä ja seuraavan illan ohjelmassa Ysäribileet Salohallissa, mutta viikonloppu päätettiin joka tapauksessa pyhittää pääasiassa muutolle.

Perjantai 9.

Perjantaina Salohallissa oli odotetut Parasta ennen -ysäribileet, joita olin tietysti 90-luvun suurena fanina odottanut jo viikkokausia. Ja ilta oli todella hauska! En nyt tiedä, jos bändit olivat sitä ”timanttista jyystöä”, mutta fiilis ja ystävät tekivät illasta onnistuneen. Paluu kotiin ei ollut yhtä onnistunut, sillä Salon taksilta oli ilmeisesti jäänyt kuulematta, että kaupungissa on tavallisuudesta poikkeava pikkujouluviikonloppu. Odotimme taksia tolpalla puolitoista tuntia, kävellen olisi päässyt puolet nopeammin.

Vinkkinä Salon taksifirmoille: kannattaa noin yleisesti seurata kaupungin tapahtumia vaikka Facebookista tai kaupungin valotauluilta ja haistella mihin tapahtumiin on kenties osallistumassa satapäin ihmisiä. Myös niitä joista ei erikseen takseille ilmoiteta.

Lauantai 10.

Kylmät pizzat käsissämme pääsimme kuin pääsimmekin lopulta kotiin, mutta seuraavana aamuna ei ollut aivan kärkeen sellainen olo, että tekisi mieli kantaa muuttolaatikoita. ”Onneksi” puuhaa riitti vielä paljon vanhassakin kodissa, eli lauantai meni pitkälti viimeisiä kamoja pakatessa. Iltaan mennessä ensimmäinen muuttokuorma oli kuitenkin siirretty jo uuteen kotiin! Säkkipimeässä ja kylmä hiki otsalla.

Sunnuntai 11.
koti4

Sunnuntaina oli varsinainen rutistus, mutta saimme muuttoon onneksi vähän apukäsiä.  Homma hoitui lopulta puolessa päivässä eikä päivä alkanut vielä hämärtämäänkään, kun viimeinen kuorma oli kannettu ovesta sisään. Ensimmäisenä iltana  kodissa näytti jopa yllättävän siistiltä (yllä). Varsinainen tavarakaaos iskikin vasta seuraavina päivinä, kun laatikoiden availu ja huonekalujen siirtely alkoi… Ensimmäinen yö uudessa kodissa tuli nukuttua siis sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Maanantai 12.

Halikko

Viikonloppu oli tavalleen ominaisesti aivan liian nopeasti ohi, ja maanantaina täytyi lähteä töihin. Laatikoista löytyi pyyhettä, pesuainetta, puhtaat alusvaatteet ja hammasharja; sen verran, että asunnosta uskalsi lähteä ihmisten ilmoille. Työpäivän jälkeen ilta kului vielä vanhan asunnon viimeisten kamojen muuttamisessa ja loppusiivouksessa(tiedättehän ne aivan muutamat tavarat, joita asuntoon jää, joista lopulta kertyy autollinen tai kaksi täyteen…). Maanantai-illalla ei tarvinnut enää arpoa, kumpaan osoitteeseen lähdetään, vaan asunto saatiin hyvissä ajoin luovutettua uusille omistajille.

Tiistai 13.

salonasema

Tiistaina tein aamupäivän etätöitä Salon asemalla (tänne kannattaa poiketa jos on aikaa kulutettavana ennen junaan astumista; kirjojen vaihtopiste ja sympaattinen kahvila) ja hyppäsin aamupäivällä Helsingin junaan kohti Leppävaaraa. Lentävä työpäivä siis, mutta illalla pääsi lopulta järjestelemään kotia oikeastaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun kaikki oli vain kannettu sisään ja laskettu aloilleen.

Muistaakseni aloitin keittiön ja vessan siivouksesta. Mulla on sellainen pieni juttu, että en voi laittaa yhtäkään tavaraa kaappiin ennenkuin jokainen hylly ja taso on pesty läpi pesuaineella.

Keskiviikko 14.

koti3

Kesiviikko? Siivous ja järjestely jatkui. Työpäivien jälkeen tunnit tuntuivat todella lyhyiltä, sillä puuhaa riitti. Viime viikon päivät ovat muutenkin puuroutuneet keskenään yhdeksi mössöksi, koko ajan tehtiin jotain. Yhden jutun muistan: keskiviikkona Upi tajusi, että keittiökaapistojen ja keittiösaarekkeen tason päälle pääsee hyppäämään. Mikä onni!

Torstai 15.

Katajanokka

Torstaina maisemat muuttuivat hetkellisesti toisenlaisiin ja suuntasin jälleen Helsingin junaan. Vietimme torstaina firman pikkujouluja ja yövyimme koko porukka Katajanokan vanhassa vankilahotellissa. Cool! Todella siisti hotelli, johon en tosin ehtinyt nukkumisen ja aamupalahetken lisäksi juuri tutustua. Tässä hotellissa olisi kuulemma ollut nähtävillä myös pari vanhaa selliä ja muutenkin vankilan historiaan olisi ollut kiva tutustua lähemmin. Enemmän siis tekemistä kuin ehkä hotellissa keskimäärin.

Pikkujoulut olivat myös vallan hauskat ja sydäntä lämmittävät. Mulla on erinomaisia työkavereita, ei voi muuta sanoa. Vietimme iltaa ensin ravintola Brondassa, ja siitä jatkoimme luonnollisesti Rymy-Eetuun :’D Enpä ollut aiemmin tuollaiseen paikkaan eksynyt ja tuskin enää eksynkään. Jestas mikä paikka, mutta hauskaa oli!

Perjantai 16.

koti6

Perjantai. Vihdin perjantai! Aamun alkajaisiksi palasin takaisin Saloon (kätevää muuten että nykyään matka Helsingistä kotiin kestää enää reilun tunnin) ja tein taas liikkuvaa työtä sekä junassa, kahvilassa että kotona. Perjantai oli iltapäivällä hyvinkin tuottoisa tätä uutta kotia ajatellen, sillä pihalla kävi yhden tunnin sisään niin lukkoseppää, kuntotarkastajaa, uusien huonekalujen toimittajia… Ostimme tähän uuteen kotiin uuden sängyn, sohvan ja ruokapöydän tuoleineen, arvata siis saattaa että lattiatila oli piukassa perjantaina  (Sänky tosin onneksi haettiin jo keskiviikkona. Niin siihenhän se keskiviikko tosiaan osittain menikin..). Joka tapauksessa, perjantain ja uuden viikonlopun saapuminen tuntui parhaalta ikinä, eikä vähiten siitä syystä että mennyt viikko oli ollut aika raskas. Perjantaina päätettiin testata sekä uuden kodin takka että sauna. Ja molemmat toimivat paremmin kuin hyvin. <3

Perjantai-iltaan mahtui vielä uusien huonekalujen koontiakin, tai siis toinen R kokosi ja minä autoin sen minkä ennätin laatikoiden purkamisen ohella. Molemmilla taisi olla kiire saada kotia äkkiä edustavampaan kuntoon :)

koti5

Lauantai 17.

Ihan 100 % putkeen ei perjantain hyvältä vaikuttanut boogie mennyt, keittiön ruokapöydästä löytyi nimittäin kolhu jos toinenkin kun saimme levyn pois paketista. Ei muuta kuin reklamoimaan. Tästä huolimatta muuttolaatikot tyhjenivät ja uudet kalusteet oli saatu pois paketeista, mutta joka puolella näytti lähinnä tältä…

koti

Lauantaille osui vielä kauden viimeiset pikkujoulut, kun osallistuin toisen R:n firman pikkujouluihin. Kaukaa viisaana juhlamekko ja kengät oli sentään pakattuna paikkaan, josta ne ilman suurempia vaikeuksia löysi.

Sunnuntai 18.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, mutta saatiin todella paljon aikaiseksi talon suhteen. Huonekaluja oikeille paikoilleen ja lisää laatikoita tyhjäksi. Uusi sohva löysi paikkansa, samoin ruokapöytä, johon saimme käyttöluvan uuden saapumiseen asti. Onneksi, sillä viimiset kolme viikkoa on ruoka katettu sohvapöydälle, kun vanha meni Torissa kaupaksi muutamassa tunnissa jo marraskuun puolella.

Nyt uudessa kodissa on jo tehty ruokaa uunissa, todettu ettei suurin osa vanhoista pannuista toimi induktioliedellä, pesty pyykkiä – ja saatu likaista pyykkiä tulokseksi (taisi jäädä mysteeriksi, miksi), tilattu ensimmäinen erä puutavaraa, nukuttu vaihtelevasti uudessa (mutta todella hyvässä) uudessa sängyssä ja opeteltu minne mikäkin valokatkaisija tuo valon. Omakotitalo tuo mukanaan asumiseen yhtä jos toista mietittävää, mutta hetkeäkään en ole katunut tämän talon hankkimista. <3

Ja nyt on jouluviikko! Nyt jos koska joulu tulee varkain ja menee varmasti yhtä nopeasti ohi kuin tulikin. Katsotaan, saanko jouluvalot ripustetuksi ennen loppiaista. ;)

/Riikka