Ostoksilla – päätyikö koriin kotimaista vai ulkomaista? Tammikuu 2020 edition

Kuinka iso osa kaikista ostoksistani on kotimaisia, kuinka iso ulkomaisia tuotteita? En tiedä. Äkkiseltään arvioisin ostavani erityisesti kotimaista ruokaa, mutta asiaa suurennuslasilla tarkastellessa tulos voikin olla aivan toinen.

Tein vuoden 2020 alussa lempeän päätöksen ostaa yhä enemmän kotimaisia tuotteita. Lempeän siksi, koska en halua enkä aio tehdä ryhtiliikettäni hampaat irvessä ja elämää mutkistaen. Sen sijaan haluan tehdä parempia valintoja mahdollisuuksien mukaan ja inhimilliset tekijät huomioiden.

Olen halukas tutkimaan kotimaisia vaihtoehtoja, mutta en silti osta kotimaisia tuotteita ehdoitta. Jos en löydä kohtuullisella vaivalla kotimaista vaihtoehtoa, voin ostaa myös ulkomaista. Jos kotimainen tuote ei miellytä silmää tai on omalle kukkarolle ehdottoman ylihintainen, ostan ulkomaista. En siisusko tässäkään asiassa mustavalkoisuuteen. Haluan kuitenkin kannattaa kotimaista työtä, suunnittelua ja palveluja mahdollisimman usein. Ja heti vuoden ensimmäisen kuukauden jälkeen huomasin, että minulla on paljon parantamisen varaa.

Käyn tässä bloggauksessa läpi tammikuun ostokseni ja pohdin, millaisiin valintoihin olen päätynyt ja missä voisin ehkä jatkossa valita toisin.

Ruoka

Heti asumiskustannusten jälkeen eniten rahaa kului luonnollisesti ruokakauppaan. Ostamme oman arvioni mukaan jo valmiiksi paljon kotimaista ruokaa – vai ostammeko? Päädymme ruokakaupassa aina miltei ensimmäisenä heviosastolle, ja sieltä lähtee mukaan joka kerta ulkomaisia tuotteita ainakin hedelmien muodossa. Minkäs teet, kaikkea ei kasva Suomessa. Kausituotteita suosimalla voi kuitenkin vaikuttaa tähän, ja kevään lähestyessä myös kotimaisten kasviksien ja hedelmien määrä lisääntyy ja hinnat laskevat. Olen huomannut, että tietyt ruoat jopa vähän salakavalasti henkivät tuotepakkauksillaan puhdasta kotimaisuutta, mutta sitten ruoan alkuperämaa onkin jokin muu kuin Suomi. Näin on käynyt ainakin erään kotimaisen lihaleikkeletuotteita valmistavan yrityksen kanssa: liha ei ollutkaan kotimaista. Hämmennystä aiheuttaa myös symbolit, joita tuotteisiin merkitään. Merkkiviidakon merkitykset voi käydä tarkistamassa esimerkiksi Hyvääsuomesta.fi-sivustolta. Yleistä on tosiaan ainakin se, että moni tuote on valmistettu Suomessa, mutta itse raaka-aineet tulevat ulkomailta (jolloin tuotteessa on kuitenkin Suomen lippu symbolina). Toki on muistettava, että esimerkiksi juuri avainlippu kertoo nimenomaan siitä, että tuote on valmistettu Suomessa – ei välttämättä siitä, että materiaali tai raaka-aine olisi Suomesta. En siis missään nimessä kavahda Avainlippua, päinvastoin; onhan tuotteen Suomessa valmistaminen myös hieno juttu. Näitä on lähinnä mielenkiintoista tutkia ja välillä myös yllättyä, kenties välillä löytää 100 % suomalaista tilalle. Esimerkiksi alla olevan kuvan hedelmämehu on valmistettu Suomessa, lohileipä sen sijaan Virossa.

välipalat

Julkinen liikenne

Tammikuussa kului rahaa myös julkiseen liikenteeseen, koska ostin itselleni useamman kuukauden kausilipun Valtion rautateille. Kotimaista matkantekoa kotimaisilla raiteilla, check!

Sisustus

Tammikuun alussa ostin uudet sisustustyynyt ja niihin tyynynpäälliset. Näistä kirjoitinkin jo tammikuun alkupuolella. Itse tyynyt ovat kotimaista tuotantoa ja alkuperää, tyynynpäälliset sekä samassa tilauksessa ostamani käsipyyhkeet ja kaitaliina puolestaan eivät. Finlaysonin tuotteissa valmistusmaana oli Kiinaa, Latviaa ja Puolaa, design kuitenkin suomalaista.

IMG_20200108_195045

Kosmetiikka

Käytin tammikuussa enemmän rahaa kosmetiikkaan kuin ehkä koko viime vuonna yhteensä! Tammikuu oli kuukausi, jona ostin monia uusia tuotteita vanhojen, loppuunkuluneiden tilalle, päivitin kulunutta meikkausvälineistöä ja päätin lisäksi kokeilla muutamaa uutta juttua. Ostin kaksi huulivoidetta, yhden Max Factorin luomivärikynän, Essencen ripsivärin, Nyxin kulmakynän, Nyxin kulmageelin, Maybellinen meikkivoiteen, Wet n Wildin luomiväri primerin, Makeup Revolution peitevoiteen sekä Luxien meikkisivellinsetin. Huh!

kosmetiikkaostoksia

Nyt on nostettava kädet pystyyn: en ole millään tavoin perehtynyt kotimaiseen kosmetiikkaan, varsinkaan meikkeihin. Ainut tuttavuus on vanha kunnon Lumene, muista kotimaisista kosmetiikan tuottajista mulla ei ole juurikaan tietoa. Ainut tuote, jonka ostin tietoisesti kotimaisena, oli toinen huulivoiteista. Cittarissa päätin jo ennalta ostaa tällä kertaa kotimaisen, ja päädyin Inkuto-nimiseen, mangon makuiseen huulirasvaan. Nimestä tai desingista ei suomalaisuus huokunut (ja näin myöhemmin on ilmeistä, miksi ei), mutta pienellä printillä puikosta erottui sanat hand-made in Finland. Hauskaa, että Suomessa valmistettuja tuotteita metsästämällä tulee tutustuneeksi ihan uusiin yrityksiin: Inkuton mielenkiintoisesta historiasta ja merkityksellisestä työstä kannattaa lukea esimerkiksi täältä.

inkuto_huulivoide

Inkuton huulirasvaa lukuunottamatta en voi tammikuussa kehuskella kotimaisen kosmetiikan kannattamisella. Varsinkin ihonhoitotuotteita, kuten kosteusvoidetta, voisin ehdottomasti kuitenkin kokeilla kotimaisina versioina. Tämä pitää muistaa seuraavalla kerralla, kun päädyn kosmetiikkaostoksille. Nopean googlaamisen pohjalta haluaisin tutustua mm. Flow’n, Murumurun ja SnowAnnan tuotteisiin.

Vaatteet

En ostanut tammikuussa kaupasta uusia vaatteita. Ainoat vaatehankintani tapahtuivat Zadaa-sovelluksen kautta, kun tilasin villaneuleen, bomber-takin sekä kevytuntuvatakin. Yksikään vaate näistä ei ole kotimainen, mutta sentään second-hand.

Muut kuukauden ostokset

Muut kuukauden kulut liittyvät pääosin palveluihin, kuten kahviloissa tai ravintoloissa käymiseen. Kävin myös kosmetologilla, minkä kautta pääsin tukemaan paikallista yrittäjää.

Entä muut tammikuun yksittäiset ostokset? Kissanhiekkaa tuli ostettua kilokaupalla. Se ei ole suomalaista, vaan näköjään jopa Kanadasta asti tuotua. Auts. Tuote on niin hyvä (kissa tykkää, hiekka kerää hajut eikä aiheuta muitakaan ongelmia), että on kieltämättä kynnys nähdä vaiva vaihtaa se johonkin toiseen, lähempänä tuotettuun vaihtoehtoon (joka ei siis välttämättä ilman kissan sekoamista onnistu). Onko kotimaisia kissanhiekkoja markkinoilla? Kyllä, ainakin esimerkiksi tällainen ilomatsilainen innovaatio, jota en tosin vielä nettikauppojen viidakosta sellaisenaan löytänyt. Nyt just alkoi oman kissan hiilijalanjälki vähän ahdistaa…

Loput ostokset: Netflix, Spotify, kirja kirppikseltä, lahjat kahdelle pienelle juhlijalle (lahjatkin voi ilman muuta ostaa kotimaisena, tällä kertaa vesiperä) ja satunnaisia ostoksia apteekista. That’s it!

Mitä seuraavaksi?

Nyt, kun helmikuu on jo kunnolla vauhdissa, haluan tarkastella ostoksia vieläkin tarkemmin. Minua houkuttaa myös se ajatus, että vaikkapa apteekissa tai Gigantissa tiedustelisin myyjältä kotimaista vaihtoehtoa. Myös ruokaostoksilla haluan katsella pakkausselosteita tarkemmin. Ruokakauppa on helppo tapa tukea paikallisia tuottajia – vieläkin parempi paikka tälle on Reko.

Minulla heräsi myös useita bloggausideoita teemaan liittyen. Olisi hauska kuulla, onko jokin näistä aiheista sellaisia, joista haluaisitte kuulla lisää?

  • Kotimaista kosmetiikkaa – vertailussa esimerkiksi edellä mainitut tuotemerkit Flow, MuruMuru ja SnowAnna.
  • Mistä ruokani tulee – yhden kauppakassin sisältö ja ruoan todellinen alkuperä
  • Sukkahousut, T-paita, sandaalit ja trenssi – missä maissa oman vaatekaappini yksilöt on valmistettu?
  • Kotimainen ja ulkomainen ruoka – maksaako kotimainen ratkaisevasti enemmän (ja jos, kuinka paljon enemmän)

Aihe kiinnostaa minua tosi paljon, joten ainakin jonkin näistä aiheista tulen ottamaan käsittelyyn. Nyt on kuitenkin aika sulkea tammikuun kulukirjaus, ja ottaa katse kohti helmikuuta ja (toivottavasti) kevättä.

Terkuin, Riikka

Oma taloudenhallinta – miksi pidän kirjaa menoistani?

Raha – mikä ihana kamala asia. Useimmat meistä haluavat sitä mielummin enemmän kuin vähemmän, ja monet meistä saavat sitä omasta mielestään liian vähän. Rahat ovat tiukilla, yhdestä pitää tinkiä jotta voi ostaa jotakin muuta. Raha ei kai tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ja rahojen loppuminen kyllä tekee onnettomaksi hetkellisesti, tai ainakin ahdistuneeksi: millä nyt elän?

Olen lähes aina suhtautunut rahaan tavallaan kevyesti. En ole ikinä ollut kova säästämään, vaan pikemminkin kuluttanut huoletta sen minkä olen ansainnutkin. Toisaalta en ole ikinä ajautunut elämään velaksi, vaan tiukoissa tilanteissa olen kyennyt venyttämään penniä todella paljon. Olen sitä mieltä, että hyvin helposti se, mikä tulee myös menee, olipa sitten osa-aikatöissä käyvä opiskelija vai työelämässä jo pitkään työskennellyt palkollinen. Ihmisillä on tapana keksiä rahoillensa käyttöä, niin ainakin minulla.

Miksi sitten seuraan nykyään rahan käyttöni, jos kerran suhtaudun siihen kevyesti? Yksi syy on puhdas uteliasuus, toinen on se, että toki haluan maksimoida tienaamieni rahojen hyödyn. Rahaa kun kuluu hyvin helposti sinne tänne, mutta kun menoja muutaman kuukauden seuraa, alkaa tehdä havaintoja. Ja nämä havainnot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ostoksia tehdessä. Muutaman kuukauden jälkeen koko hommaan onkin jo koukussa.

Olen itse seurannut omaa rahankulutustani vaihtelevasti viimeiset pari-kolme viime  vuotta. Välillä tarkemmin, välillä suurpiirteisesti. Vaikken tarkkaa kirjaa pitäisikään, kuulun silti niihin jotka tietävät tilin saldon vähintään yhden satasen tarkkuudella. En totta puhuakseni voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minulla ei ole hajuakaan, onko tilillä pari sataa vai pari tonnia.

Toukokuussa menin kirjanpidossa askelta pidemmälle, ja ajattelin jakaa oman rahankäyttöni tuloksia nyt myös tänne blogin puolelle. Innostusta lisäsi entisestään työkaverini Katjan aiheeseen liittyvä postaus, jossa tarkasteltiin ruokaan kuluvan rahan määrää kuukausitasolla.

Kuten Katjalla, myös minulla on excel-taulukko, johon kirjaan kaiken kuluttamani rahan. En täytä taulukkoa päivittäin, välttämättä edes viikottain, vaan tapanani on säästää kaikki kuitit ja kuun lopuksi sitten käydä läpi ja kirjata kaikki, mihin rahaa on kulunut. Kuitit ovat kätevin tapa pysyä kärryillä menoista ainakin siinä tapauksessa, että edes välillä käyttää myös käteistä. Ja minähän käytän, esimerkiksi toriostoksilla tai muita pikkuostoksia tehdessä.

kukkaro

Toinen syy säästää kuitit on se, että vain kuiteista näkee tismalleen, mitä on ostanut, verkkopankista taas näkee vain sen, kuinka paljon mihinkin kauppaan on kulunut. Tästä taas päästään siihen syyhyn, miksi kulutuskirjanpidossa on mielestäni ylipäätään järkeä. Toki silläkin pääsee alkuun, että seuraa menoja suurpiirteittäin: esimerkiksi että ruokaan meni tässä kuussa 300 euroa, vaatteisiin 150 euroa, kahviloihin 70 euroa ja niin edelleen. Mutta tiedän jo suurpiirteittäin oman kulutuksen suuret linjat. Monet kuluerät kun toistuvat kuukaudesta toiseen melko samana. Tämän lisäksi se, että olen ostanut esimerkiksi Citymarketista 70 eurolla jotakin, ei tarkoita sitä, että olisin ostanut 70 eurolla ruokaa. Samoin esimerkiksi Stockmannilta voi ostaa niin meikkejä, vaatteita, ruokaa kuin huonekaluja. Toisin sanoen, menojen lajittelu pelkkä kaupan mukaan vääristää lopputulosta eikä ”opeta” oikeastaan tässä vaiheessa tällaista kuluseurantahöppänää enää mitenkään. Jättää korkeintaan jälkeensä kysymysmerkin: ”miten kauppaan X on voinut kulua noin paljon rahaa..!?!

Ja ruokien hinnat, mikä lempiaiheeni! Olen oppinut paljon ruoan hinnasta yksinkertaisesti hintoja koneelle näpytellessä. Sinänsä hassua, että vaikka altistumme hintalapuille viikoittain erilaisia ostoksia tehdessä, hinnat sisäistää paremmin vasta kun tavara on ostettu kodin hyllylle ja raha on lähtenyt pois omasta pussista. Kuluja seuratessa herkistyy nopeasti eri summille: tunnistaa, onko vihannesten kilohinta kallis vai ei, mistä kaupasta saa juustot tai mehut edullisimmin ja onko neljä euroa oliiveista paljon vai vähän. Jos nimittäin olet useampaan kertaan naputtanut koneelle, että puoli litraa maustamatonta jogurttia maksaa Lidlissä  70 senttiä, yli kolmen euron jogurtti alkaa väkisinkin tuntua kalliilta.

hedelmät

Lajittelin omat menoni toukokuussa seuraaviin kategorioihin:

  • Ruoka (alakategorioina vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, juomat, herkut, einekset, viljatuotteet, kissanruoka, alkoholi, muovikassit(!) ja muut.
  • Muut ruokakulut (alakategorioina lounas, ravintolat&pikaruoka, kahvilat)
  • Sisustus
  • Puutarha & kukat
  • Astiat
  • Kodinhoito
  • Huonekalut
  • Kosmetiikka
  • Terveys & hygienia
  •  Vaatteet
  • Asusteet
  • Lahjat
  • Hupi
  • Kissa (muu kuin ruoka)
  • Sekalaiset
  • Vakuutus
  • Julkinen liikenne
  • Lainanlyhennys
Ruokakulut

Ruokakulut ovat yksi arjen isoimmista menoeristä. Maksan meidän taloudessa suuren osan ruokakuluista, sillä toinen R maksaa sen sijaan paljon muita kuukausittaisia juoksevia kuluja, kuten vesi-, sähkö- ja nettikuluja. Ruokakulut ovat se menoerä, johon olemme viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan erityisen paljon, koska se on menoerä johon todella pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi sillä, että käy Lidlissä Cittarin tai Prisman sijaan ostoksilla säästää kuukaudessa ainakin satasen. Myös ruokien suunnittelu etukäteen auttaa karsimaan ruokalaskun summaa. Tämän suhteen on vielä varaa kehittyä, kuten myös siinäkin ettei ruokahävikkiä tulisi lainkaan.

Arvaatteko mihin ruokaryhmään kului toukokuussa eniten rahaa? Ehkä vähän yllättäen: maitotuotteisiin, 59 euroa! Tähän ryhmään kuuluvat niin maidot, jogurtit, kermat kuin erilaiset juustotkin. Toiseksi eniten kului lihaan ja kalaan (44 €), sitten hedelmiin (42 €), vihanneksiin (30€) ja juomiin (41€). Alkoholiin kului 38 euroa, herkkuihin 35 euroa ja kissanruokiin 27 euroa. Eineksiin taas kului vain 19 euroa (mistä olen erityisen ylpeä) ja viljatuotteisiin 14 euroa. Kategorioiden ulkopuolella oleviin (kananmunat, salaatinkastike, hummus, mansikkahillo…) kului samoin 14 euroa. Muovikassien ostamista on pyritty pääsemään eroon, ja niihin menikin onneksi vain 57 senttiä. Jes! :D

Ruokakauppojen ulkopuoliisiin ruokakuluihin kului kuitenkin vielä selvä summa rahaa: lounaisiin 53 euroa, kahviloihin 50 euroa, ravintoloihin 15 euroa ja Bestbites-ruokalähetykseen 40 euroa.

Ruokamenojen määrä ei vastaa ihan puhtaasti totuutta, sillä vaikka maksoin toukokuussa suuren osan ruokakuluista, niin en kuitenkaan aivan kaikkea. Ruokakaupan kokonaissumma 363 euroa ei siis aivan vastaa totuutta. Muiden ruokakulujen eli ravintoloiden ja kahviloiden menot, 158 euroa, ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään. Erityisesti kahvilamenojen määrään olen tyytyväinen: 50 euroa on vielä melko maltillinen summa kahvilakäynteihin, ainakin tällaiselle kahvilafanille.

tulppaanit1

Koti (sisustus, puutarha, huonekalut, kodinhoito, astiat)

Kotiin kuluvien menojen määrä vaihtelee kuukausittain todella paljon. Tämän kategorian menoista pystyy välillä tinkimään, jos tarve vaatii. Esimerkiksi astiat, huonekalut ja muut sisustusmenot ovat niitä, joita vain harvoin on aivan pakko ostaa, mutta tietysti joitain kodin hyödykkeitä, vaikkapa nyt saippuaa ja talouspaperia, on luonnollisesti pakko ostaa.

Finlayson

Olen melko maltillinen sisustaja: en osta sisustustavaroita hetken mielijohteesta, vaan pohdin niitä yleensä melko pitkään. Joskus saatan silti ostaa jotakin yllättäen, jos kohdalle osuu hyvä löytö. Esimerkiksi yllä kuvassa olevat pyyhkeet ja lakanat ostin heräteostoksena Finlaysonin popupin loppuunmyynnistä, missä suurin osa valikoimasta oli 60 prosentin alennuksella (ostokset  jo maaliskuulta).

Kodinhoitoon kuuluvia tavaroita (pesuaineita, tiskirättejä…)ostan yleensä könttänä Tokmannilta, joten niitä kuluja ei edes kerry jokaiseen kuukauteen, esimerkiksi toukokuuhun. Huonekaluihin on mennyt nyt viimeisten kuukausien aikana paljon rahaa, sillä ostimme uuteen taloon niin uuden sängyn, sohvan kuin keittiökalusteetkin, ja maksoin näistä viimeisen erän, 200 euroa, toukokuussa pois. Myös sisustukseen (mm. matto, kaitaliina, tyynynpäälliset) kului toukokuussa melko paljon rahaa, 158 euroa. Vierailin toukokuun alkupuolella myös Iittalan outletissa, jonka vuoksi astioihin kului jopa 149 euroa, puutarhaan ja kukkiin sen sijaan vain 21 euroa.

omapiha10

Hyvinvointi & ulkonäkö (vaatteet, kosmetiikka, terveys)

Toinen kategoria, josta pystyn nipistämään halutessaan todella paljon, on vaatteet ja muutenkin ulkonäköön liittyvät ostokset. Esimerkiksi välttämättömiä vaatehankintoja on vain harvoin, useammin on kyse halusta näyttää kivalta ja saada jotakin uutta. Kuukausittaiseen budjettiini ei sisälly läheskään aina vaateostoksia, mutta toukokuussa niitä oli muutamia: vaatteisiin kului 115 euroa, asusteisiin 12 euroa, kosmetiikkaan 32 euroa ja terveyteen reilu euro.

kissa01

Kissa

Kissan pitäminen lemmikkinä on pääasiassa hyvin edullista. Ruoat maksavat pari-kolmekymppiä kuussa, ja usein kulut jäävätkin siihen. Toukokuussa rahaa kului kuitenkin punkkikarkotteisiin, matokuureihin ja kaulapantaan, yhteensä 52 euroa.

Lainat, vakuutukset, julkinen liikenne

Pakolliset tylsät ja suuret kulut, jotka on pakko maksaa kuukausittain. Vakuutusmaksuja ei onneksi joka kuukaudelle tipahda, mutta asuntolaina ja työmatkakustannukset kyllä. Junamatkoihin kului toukokuussa 140 euroa, lainanlyhennykseen 550 euroa ja vakuutuksiin 91 euroa.

Huvit, lahjat, sekalaiset

Joka kuukaudesta pieni osa kuluu myös kaikkeen sekalaiseen, jota ei oikein osaa kategorisoida. Osa tästä summasta menee lahjoihin,  (toukokuussa äitienpäivään ja Helsinki-tuliaisiin, 69 euroa), osa huvituksiin (toukokuussa reissu Helsinkiin hotelleineen, 106 euroa) ja kaikkeen sekalaiseen, kuten Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin ja muuhun vastaavaan (31 euroa). Menojen laputtaminen eri ryhmiin ei ole aina yksinkertaista, koska esimerkiksi reissukuluja voi laskea sekä ravintolakuluihin että puhtaasti matkakuluihin.

Kaikkineen vaikuttaa siltä, että toukokuussa minulla kului rahaa melko tarkalleen 2 200 euroa.

Onhan se paljon rahaa – mihin sitä sitten vertaakin. Näin lopuksi päästään kuitenkin takaisin siihen, miksi pidän kirjaa menoista: jotta voisin vaikuttaa niihin paremmin. Jos tuntuu joskus siltä, että huhhu, vaatteisiin meni aivan liikaa rahaa tässä kuussa, niin ihmeesti sitä seuraavassa kuussa miettii, ennen kuin lampsii jokin rätti kourassa kassalle.

Koko toukokuuhun ei oikeastaan sisälly kovin paljon mitään menoja, joiden kuluttaminen varsinaisesti harmittaisi. Monet kuluista ovat kuitenkin edellytys sille, että elän maallisesti sellaista elämää kuin haluankin elää. Ja jotain pientä pystyy laittamaan sukanvarteenkin, mikä sekin on aina hyvä juttu.

/Riikka