Avainsana-arkisto: loma

Minihääloma Haikon kartanossa

Heipä hei ja aurinkoista tiistai-iltaa! Vaikka tulevien viikkojen blogipostaukset tulevat todennäköisesti koskemaan tavalla tai toisella häitä, ajattelin tähän väliin kirjoittaa hieman aiheen vierestä – joskin vain vähäsen – nimittäin meidän minilomasta Haikon Kartanoon heti hääpäivän jälkeen.

Jo hääsuunnittelun aikaisessa vaiheessa päätimme olla panostamatta hääyönä hotellihuoneeseen, paristakin eri syystä: a) itse hääpäivää tulee juhlittua myöhään yöhön, eli hääyö hienossa hotellihuoneessa menisi vähän hukkaan, ja b) juhlapaikkamme oli melko lähellä kotiamme, joten siirtyminen suoraan kotiin nukkumaan oli myös helppo ratkaisu. Päädyimmekin lopulta varaamaan hotellihääyön sijasta miniloman Haikon Kartanossa, heti häiden jälkeisestä sunnuntaista eteenpäin.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen todella tyytyväinen siihen, ettemme skipanneet tätä minilomaa! Oli nimittäin tosi ihana juhlistaa naimisiinmenoa vielä kahden kesken häiden jälkeen aivan erityisessä paikassa – häistä nimittäin jää aikomoinen huuma päälle.

justmarried
Just married! Sunnuntaina lähdössä kohti Haikon kartanoa.

Muutamien kohteiden joukosta valitsimme Haikon Kartanon Porvoon kupeessa. Vietimme siellä yhteensä kaksi yötä sunnuntaista tiistaihin. Haikko oli siitä hieno vaihtoehto minihoneymoonille, että siellä sai normihotelliin verrattuna henkilökohtaista ja todella hyvää palvelua. Toki myös itse kartano tiluksineen oli kokemisen ja näkemisen arvoinen.

haikko_yllätys
Meitä odotti hotellihuoneessa toisen kaasoni järjestämä yllätys: kuohuvaa ja suklaata! <3

honeymoon_haikko

haikonkartano

Kuten jo tuli sanottua, asiakaspalvelu oli Haikossa todella ystävällistä. Heti alkumetreiltä asti meidät otettiin iloisesti vastaan ja kaikki sujui muutenkin todella hienosti koko vierailun ajan. Ensimmäistä kertaa elämässäni kävelin hotellihuoneeseen niin, että butler kantoi laukut puolestani. Luxus! Hotellihuoneessa meitä odotti vielä pieni yllätys, sillä toinen kaasoistani oli tilannut meille huoneeseen kuohuvaa ja suklaata. Miten ihana yllätys!

Haikossa oli ajankohdasta (su-ti) johtuen todella rauhallista, lukuun ottamatta sunnuntai-iltapäivää, joka sattui olemaan äitienpäivä: Haikon kartanossa kävi kuulemamme mukaan jopa 700 äitienpäivän lounastajaa. Muuten Haikko oli seesteinen kartanoidylli, olematta silti kuitenkaan täysin autio.

haikon_kartano

haikon_kartano_piha

Haikossa yöpyessä suosittelen ehdottomasti varaamaan huoneen itse kartanosta, ei kylpylästä. Hinnat kartanossa ovat arvokkaammat, mutta epäilemättä persoonallisemmat kuin vieressä sijaitsevassa kylpylähotellissa. Itse kartano ja sen huoneet ovat uniikkeja, mutta myös palvelu kartanovieraille erityistä.

haikko_spa

Hotellipakettiin kuului myös pääsy kylpylään ja kuntosalille. Kävimme kylpylän puolella pari kertaa, ja saimme koko allasosaston käytännössä itsellemme, kun muita vieraita oli niin vähän samana ajankohtana. Viikonloppuisin on takuulla eri tilanne. Allasosasto itsessään oli hyvin pieni, mutta siisti ja uusittu – yksi isompi allas ja pari erilaista lämminvesiallasta sekä muutama erilainen sauna.

haikonkartano_sisältä

Kartanon hotellipaketteihin voi myös tilata kylkeen kaikenlaista henkilökohtaista palvelua tai vaikka aamupalan huoneeseen tarjoiltuna. Hotellin aamupala on tosin jo ilman lisäpalveluita astetta parempi – siihen kuuluu myös aamupalakuoharit! Kartanon ”asukkaille” aamupalaa tarjoillaan erilliseen huoneeseen – tunne kartanorouvana keikailusta alkaa viimeistään tässä vaiheessa salakavalasti iskostumaan päähän. ;D

haikko_edefelt

Haikon Kartanoa kehystää kaunis ja vehreä ulkoilualue, johon kannattaa ilman muuta tutustua Haikossa vieraillessa. Me kävimme muutaman kerran kävelemässä pitkin Haikon tiluksia, mikä oli mukavaa ajanvietettä varsinkin, kun meille osui niin mahtavat ilmat. Alueella oli myös ulkosaunoja, mutta niihin emme tutustuneet lähemmin. Aivan kartanon vieressä on näköalakukkula, minne on lyhyt matka kiivetä maisemia ihailemaan.

haikko_puutarha

haikko_venesatama

toukokuu_koivut

haikko_alkuruoka

Kattavan aamupalan lisäksi söimme molempina iltoina myös Haikon kartanon omassa ravintolassa. Ravintolan tyyli on klassisen juhlava ja annokset todella täyttäviä. Itsellä vaan oli vielä maanantai-illallakin häiden aiheuttamat endorfiinit niin korkealla, etten jaksanut syödä näistä annoksista puoliakaan..! Sittemmin ruokahalu on jo tasaantunut.

kasvismenu_haikko

Haikossa vierailun yhteyteen oli kätevä yhdistää myös pikainen visiitti Porvooseen. Lämmin ilma houkutteli heti nauttimaan kylmiä juomia vanhankaupungin rantaan, missä söimme myöhemmin myös kevyet lounassalaatit. Tulipahan tutustuttua myös Porvoon paikalliseen ostoskeskukseen, koska olimme häätohinassa lähteneet matkaan ilman uikkareita. :)

porvoo_2018

porvoo_vanhakaupunki

Tällainen oli siis meidän miniloma heti häiden jälkeen, ihana irtiotto kahden kesken! Suosittelen tämäntyylistä ratkaisua myös muille vastanaineille; hääpäivä itsessään on niin upea juttu, että sen jälkimainingeissa olisi ollut ankeaa jäädä kotiin viettämään ihan perusarkea, puhumattakaan että olisi mennyt heti maanantaina töihin. Miniloma oli siis enemmän kuin kohdillaan! <3

haikko_hääyö

Kevätloma Rukalla – parhaat palat

Heippa pitkästä aikaa! Viikot vierii, ja blogi on jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Viimeisen kuukauden aikana on tullut myös lomailtua monen monta päivää, ensin talvilomalla ja sitten pääsiäislomalla. Kevättalvi on kulunut eteenpäin hurjaa vauhtia, ja kevään jännittävin päivä, eli meidän häät, on jo ihan nurkan takana! Jännää!

Nyt kuitenkin vielä takaisin meidän Rukan reissun tunnelmiin, vaikka tästäkin on jo lähes pari viikkoa aikaa.

rukalla_19

Loma Rukalla oli mulle ensimmäinen, samoin vierailu Kuusamossa tai siellä päin Suomea. Suomen itäraja, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa olivat mulle täysin koskematonta seutua, joten oli kiva päästä näkemään sitäkin osaa Suomesta.

Maaliskuussa etelässä alkaa jo odottaa kevättä, mutta tuolla pohjoisessa oli jotenkin selvempää että talvi on ja pysyy vielä ja sitä varten sinne toki osittain mentiinkin, viihtymään talvilajien parissa.

Meidän nelihenkinen porukka matkasi Rukalle auton kanssa, ja siksi matkaan lähdettiin jo keskellä yötä. Matkaan kului silti tietysti tunti jos toinenkin, kokonaisuudessaan 13 taukoineen. Autossa matkustaminen tai pitkät matkustusajat ylipäätään eivät ole mulle kovin suuri nautinto, mutta onneksi siihen on vähän vuosien saatossa tottunut. Perille saapuminen on aina pieni helpotus.

rukalla_12

Meidän lomat pohjoisessa ovat aina olleet aika aktiivisia – paljon laskettelua, hiihtämistä tai jotain muuta vauhdikasta, kuten moottorikelkkailua. Tänäkin vuonna lasketeltiin, mutta vähän vähemmän kuin viime vuosina. Itse olin mäessä kahtena päivänä, molemmilla kerroilla suksilla.

rukalla_03

Vielä en uskaltanut lautaa kokeilla (suksienkin kanssa on vielä vähän tekemistä), vaikka se vaihtoehtona vähän houkuttelikin. Uskalsin (kuulemma) laskea taas vähän rohkeammin viime vuoteen verrattuna, harmi vaan ettei laskupäiviin osunut yhtäkään todella aurinkoista päivää. Laskettelun lomassa tuli käytyä moneen kertaan laskettelurinteen kodassa  paistamassa makkaraa ja juomassa kaakaota.

rukalla_02

Yksi loman huippuhetkistä (kirjaimellisesti) oli meidän retki Riisitunturin kansallispuistoon Posiolla. Tuo lomapäivä oli säältään aivan täydellinen ja maisemat ja tunnelma Riisitunturilla jotakin todella hienoa.

rukalla_07

Maisemat olivat kerta kaikkiaan upeat, tuolla mieli ja sielu todella lepäsi. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka Kuusamon seudulla lomailevat. Rukan keskuksesta Riisitunturille on noin kolmen vartin ajomatka, mutta tuon etäisyyden ajaminen kyllä kannatti.

rukalla_05

Lähdimme matkaan lumikenkien kanssa, vaikka näin suositussa kohteessa tunturilla olisi varmasti pärjännyt ilmankin . Suosiosta huolimatta kyseessä on niin suuri alue, että ahdasta ei todellakaan tullut, ja tunturin huipulla oli silminkantamattomiin koskematonta luontoa.

rukalla_06

Näissä maisemissa ei voinut kuin hymyillä. Täällä tuli varmasti myös otettua eniten kuvia, kuten näkyy…

rukalla_09

Riisitunturilla oli monipuolisesti eripituisia kävelyreittejä. Me valitsimme yhden lyhyimmistä reiteistä, joka lyhyydestään huolimatta oli silti aivan riittävän pitkä, lumikenkien kanssa kävely kun on vähän raskaampaa kuin tavallisten kenkien kanssa. Taukopaikalla oli mukava paistaa taukomakkarat, juoda kuumaa juomaa ja paistatella auringossa. Kaikkineen lumikenkäily Riisitunturilla kesti meillä nelisen tuntia.

rukalla_08

rukalla_13

rukalla_01

Laskettelun ohella yksi suosituimmista aktiviteeteistamme oli ehdottomasti hiihtäminen. Hiihdin itsekin ihan ennätyspaljon – mulla on mennyt vuosikausia, joina en ole hiihtänyt metriäkään, ja nyt viimeisten parin vuoden aikana minut on houkuteltu takaisin lajin pariin. Tällä kertaa hiihdin talviloman aikana n. 35 kilometriä.

rukalla_10

Voi pojat, kyllä hiihdonkin kanssa tuli sellainen tykkään – en tykkää -tykkäänpäs -reaktio. Välillä se oli ihan hanurista – ei luistanut tai sitten lipsui, ylämäkiä oli lähes mahdoton päästä ylös, alamäet hirvittivät ja niin edelleen. Mutta sitten niissä hetkissä, kun pääsi edes kohtalaisesti eteenpäin, aurinko paistoi ja hiljainen latu hohti valkoisena, oli se itse asiassa ihan mukavaa.

rukalla_14

Täysin ilman onnettomuuksia ei selvitty tänä vuonna, sillä lähtöä edeltävänä päivänä kaaduin hiihtoladulla, alamäessä, vieläpä melko kovassa vauhdissa. Onneksi mitään luita ei mennyt poikki, mutta naama oli (on) vähän ruvella ja ”jälkitautina” tuli myös lihasrevähdys, joka ei meinaa helpottaa oikein vieläkään.

rukalla_15

Kaatumisesta sisuuntuneena kävin loman lopuksi ostamassa ikiomat sukset – tähän asti kun on menty lainatuilla ja vuokratuilla. Kyllä nyt kelpaa! Näillä suksilla suksin toivottavasti loppuelämän. Nyt kun tämä talvi on jatkunut vielä huhtikuulle asti, niin pääsiäisenä pääsin uusien suksien kanssa hiihtämään myös täällä etelässä.

rukalla_17

Kokonaisuudessaan yksi loman hauskimmista jutuista oli  tämä alla olevan kuvan tunnelma: koko viikko kerrasto päällä, lämmin pipo päässä ja toppahousut jalassa. Se, jos  mikä, oli todella rentouttavaa.

/Riikka

rukalla_11

Tunnelmia Kreetalta

Terve taas pitkästä aikaa! Blogissa on ollut hiljaista parisen viikkoa, sillä viime viikon lomailimme Kreetalla ja tämän viikon kaikki vapaa-aika on vierähtänyt mm. asuntoasioihin liittyvissä jutuissa ja ystäviä nähdessä; kaikkineen koko viikko on hujahtanut ohi vauhdilla! Nyt kuitenkin tunnelmia lomaviikolta.

Lomailimme siis viime viikon Välimeren viidenneksi suurimmalla saarella, Kreetalla. Lokakuun toinen viikko oli Kreetalla aurinkoinen, tuulinen, levollinen ja oikeastaan juuri sitä mitä tilasimmekin.

Kreeta05

Kreeta14

Kreeta13

Yksi viikon parhaista hetkistä oli vierailu Kreetan länsirannikolla sijaitsevalla Elafonisin saarella ja sen kuvankauniilla aurinkorannalla. Itse saarelle pääsi matalassa vedessä kahlaten – näin ei kuitenkaan välttämättä ole aina, jos vesi on korkeammalla. Toinen persoonallinen seikka tässä rannassa oli vesirajan vaaleanpunainen väri, joka tarun mukaan muistuttaa verilöylystä, joka saarella tehtiin parisataa vuotta sitten. Yksi parhaista jutuista tässä rannassa oli myös sen rauhallisuus – ei donitsien, selfie-keppien, hierontojen tai kultakellojen myyjiä. Vain silminkantamattomiin turkoosia vettä ja hienonhienoa hiekkaa.

Kreeta04

Kreeta09_

Kreeta08_

Samalla reissulla pääsimme tutustumaan myös Kreetan vuoristomaisemiin ja vuoriston mutkitteleviin teihin. Elämys sekin, ja varsinkin taukopaikan maisemat vuorenkielekkeellä olivat sanoinkuvaamattomat!

Kreeta07

Kreeta12

Kreeta06

Lomakohteemme sijaitsi Hania kyljessä, kylässä nimeltä Agii Apostoli. Kohde oli siitä loistava, että siellä ei ollut omaa rantabulevardia ravintoloineen ja krääsäkauppoineen – ei siis myöskään sisäänheittäjiä, kaupustelijoita tai kerjäläisiä. Kylässä oli silti monia ravintoloita eri puolilla kylää, ja söimme itse asiassa joka ilta kylän ravintoloissa. Harvinaista kyllä, mutta yksi parhaista ravintoloista löytyi oman hotellin altaan reunalta, eli hotelliravintolasta! Sydämellinen henkilökunta, hyvät mojitot ja raikkaat salaatit ajoivat meidät kerta toisensa jälkeen saman pöydän ääreen.

Kreeta01

Kreeta02

Loma Kreetalla sisälsi lautaskaupalla hyvää kreikkalaista ruokaa, aurinkotuoleja, lukemista, lukemattomat määrät Mythosta, hitaita kävelyretkiä kaupunkiin ja takaisin, välillä uimistakin. Tämä loma oli suunnitelman mukaisesti hyvin pitkälti rantaloma, joten rentoutumista ja rusketusrajoja saatiin, juuri niin kuin pitikin. Sää Kreetalla on muuten lokakuun puolessa välissä edelleen sopivan aurinkoinen ja lämmin, joten ajankohta ei ollut suinkaan liian myöhäinen rantalomailuun.

Omat suositukseni Kreetalla: Elafonisi, kiertomatka Kreetan vuoristoihin, kävelyretket hiekkarantojen pehmeällä hiekalla, raikkaat salaatit (feta! oliivit! tomaatit!) ja tuorepuristetut raikkaat mehut.  Ja ravintolassa ei kannata ikinä tilata jälkiruokaa, kaupan päälle tulee yleensä rakia, hedelmiä tai jotakin muuta. Jos jälkiruokaa nyt muutenkaan jaksaisi, kreikkalaisannokset ovat yleensä valtavia alkuruokia myöten.

Kiitos Kreetan aurinko, sinun voimallasi jaksan taas pitkän ja pimeän vuodenajan yli.

/Riikka

Kreeta10

Kreeta03

Kreeta11

Totaalisesti lomalla

Jaahas. Nyt on se ratkaiseva hetki, jona pitäisi totutella ja motivoitua tavalliseen arkeen, loman jäkeen. Olen ilmeisesti ollut totaalisen lomalla, koska arkeen palaaminen tuntuu oudolta, pelottavalta ja ahdistavalta. Oi, onko muka pakko herätä aamulla varhain ja aktivoida aivot tekemään jotakin järjellistä? Onko pakko pukea ja meikata itsensä joka aamu ihmisen näköiseksi? Onko pakko, ihan pakko?

loma01

Niinpä kai. Mutta loma tuli toden totta tarpeeseen! Olen ollut lomalla vähän kaikesta: tietysti töistä, mutta myös muusta ajatustyöstä,  jota tekee aivan liikaa arjessa. Olen ottanut oman mittakaavan mukaan jopa todella rennosti. Lomaa on ollut myös Turusta nyt muuton myötä, ja blogistakin. Kun oma työ koostuu niin suuresti verkossa pyörimisestä, on somestakin ollut melkein täyslomalla ilman minkäänlaisia vaikeuksia. On ollut tärkeämpää mennä sinne minne tuuli kuljettaa, ja suunnitella tulevan päivän menot korkeintaan edeltävänä iltana. Olemme käyneet ystävien kesämökeillä, aurinkoisilla rannoilla, kiertäneet Saariston rengastien moottoripyörän selässä, tehneet päiväretkiä Porvooseen, Tammisaareen, Raumalle. Rentoja päiviä ristiin rastiin pitkin Etelä-Suomea. Leppoisuus on saanut todella lomafiilikselle, ja nyt kun edessä on enää yksi ainut lomapäivä, yritän varautua henkisesti sen kaiken leppoisan loppuun.

loma02

Eilen siivosin koko asunnon perusteellisesti. Heitin kaiken sohvapäällysteistä lähtien ulos tuulettumaan ja annoin raikkaan ilman virrata sisään. Hakkasin mattoja, imuroin roskia, puunasin pintoja. Olen ehkä joskus maininnut, että pintapuolinen siivoaminen saa veren kiehahtamaan, lopputuloksena kun ei ole siisti koti, ainoastaan vähän vähemmän likainen koti. Vaikka perusteellinen siivous vie aikaa tunteja, on puhdas koti vaan jotain niin siistiä.  Tänne kelpaa käpertyä raskaan työpäivän jälkeen.

Lisäksi olen yrittänyt laittaa herätyskellon soimaan edes vähän lomakelloa aikaisemmin, jottei aikainen aamu tuntuisi torstaina niin tappavalta. Olen yrittänyt minimoida kaikki häiriötekijät, jottei töihinpaluu olisikaan lopulta niin paha juttu.

loma03

Ja eihän se nyt kai niin paha juttu olekaan. Vaikka työpaikka ja monet asiat ovat niitä vanhoja tuttuja, on pitkän loman jälkeen aina ikään kuin uuden edessä: aivot puhdistuneena, virkistyneenä ja salasanat unohtuneena. Silloin loma lienee ollut succés, mutta arkeen palaaminen tuntuu tahtojen taistelulta. Mitä pidempi loma, sitä pahemmat oireet. Onneksi en ole opettaja ja kärsi yhdeksän viikon lomaputkista. ;)

Ja miltäkö on tuntunut muuttaa pois Turusta? Ja mitä muuten kuuluu? Siihen palaan hetken kuluttua, kunhan nyt ensin totuttelen taas kirjoittamaan ja naputtelemaan tietokonetta. Ja toivun JÄRKYTYKSESTÄ, koska oi niin mahtava Googlen kuvapalvelu ei olekaan tallentanut kaikkia kuviani maagiseen pilveen, kuten naiivisti kuvittelin. Puhelimeni sanoi nimittäin tänään sopimuksensa irti, ja osa puhelimella otetutuista lomakuvista siinä samalla. Oi, miksi ikinä luotinkaan hienoon tekniikkaan, jota ei osaa järjellä selittää? Onneksi kaikki kuvat muistoineen ovat sydämessä. Ja osa oikean kameran konkreettisella muistikortilla.

/Riikka

Levi

Nyt viimein muutama sana talvilomasta, jonka vietin pari viikkoa sitten Levi-maisemissa.

Loma oli edeltäviin nähden erilainen monestakin syystä. Matkustin ensinnäkin ensimmäistä kertaa elämässäni Lappiin. En ollut tätä ennen käynyt Oulua pohjoisempana. Ja olihan sinne matkaa, yli 1000 kilometriä suuntaansa.  Olimme liikkeellä autoilla, joten matka yhteen suuntaan kesti kellon ympäri ja ylikin. Tulipahan nähtyä Suomen teitä oikein urakalla! Tämä olikin ehdottomasti pisin yksittäinen automatka, jolla olen ikinä ollut.

Täydellinen talvi uusissa maisemissa maistui: oli ihana kokea kunnon lumihanget ja pikkupakkanen vielä ennen kevääseen siirtymistä – siksi maaliskuu oli Lapin reissulle ehdottomasti nappiratkaisu. Aurinko paistoi mutta maassa oli metri lunta. Talvi, jollaista täällä etelässä harvemmin, jos koskaan, kokee.

levi02

Erityistä oli myös se, että vietin suuren osan lomasta laskettelurinteessä. Minä, joka pelkään mäkiä, vauhtia ja laskettelua. Minä aka arkajalka, joka olin varma, että taitan koipeni, poksautan polveni tai vähintään jään keikkumaan jonkin hissin kyytiin sukset ristissä ja pää alaspäin. Lomaan sisältyi siis aika iso jännitysmomentti, jota onneksi lievensi hieman  kuukauden takainen kuivaharjoitteluni Hirvensalossa.  Taustalla oli silti vain heppoinen tuntuma lasketteluun, tai edes hiihtämiseen, jota sitäkin olin kokeillut viimeksi joskus viime vuosituhannen puolella.

Olin siis kala rutikuivalla maalla, ja kyllä se  ensimmäinen päivä rinteessä sisälsi myös niitä kauhun hetkiä, kun en kertakaikkiaan uskaltanut laskea niitä pirun  rinteitä alas. Ensimmäistä rinnepäivää ei helpottanut myöskään se seikka, että koko Levin huippu oli paksun usvakerroksen peitossa, eli käytännössä näin eteeni vain pari metriä, ja sen että edessä siintää joku rotko. Pitkä vai lyhyt? Pitääkö jossain välissä kaartaa jonnekin suuntaan? Ei voinut tietää. Ensimmäinen päivä oli siis kirosanojen täyttämää, mutta helpottihan se sitten seuraavina päivinä, varsinkin kun ilma kirkastui. Totta puhuakseni en edes loppuviikosta nauttinut muista kuin loivimmista rinteistä, enkä lopultakaan uskaltanut laskea rinteitä kovalla vauhdilla, mutta itseni ylitin takuulla moneen kertaan.

leviselfie

Viikkoon sisältyi myös pieni määrä hiihtämistä ja mm. ice karting, jota sitäkään en ollut aiemmin kokeillut, edes ihan perinteisessä karting-muodossa.  Ratilla ohjaaminen olikin sitten jo hauskempaa, helpompaa eikä varsinkaan yhtään pelottavaa. Suosittelen!

P3160033

Levillä todella pääsi irti arjesta, ja varsinkin sitä tunnetta olen ikävöinyt nyt, kun arki on taas täällä ja pitäisi palata takaisin omiin rutiineihin. Tämä loma oli erilainen ja täynnä uutta, mutta ikimuistoinen siitäkin syystä, että se oli ensimmäinen uuden mielitietyn kanssa. Loma oli siis paljon muutakin kuin laskettelujännitystä, mm. hyvää ruokaa, juomaa, saunaa, minttukaakaota, makkaranpaistoa kodassa ja ennen kaikkea parasta seuraa.

En siis saanut (suuria) traumoja laskettelusta, enkä lopulta jäänyt kiinni sinne hissiinkään, kuten pelkäsin. En edes kaatunut koko viikon aikana paitsi kerran, mitä sitäkin etukäteen jännitin. Seuranani oli koko reissun ajan porukka, joka on viettänyt Lapissa lomia jo vuosien ajan, joten itse ei tarvinnut kuin seurata perässä – jos uskalsi, heh. Ehkä ensi vuonna siis uudestaan!