Avainsana-arkisto: loma

Tunnelmia Kreetalta

Terve taas pitkästä aikaa! Blogissa on ollut hiljaista parisen viikkoa, sillä viime viikon lomailimme Kreetalla ja tämän viikon kaikki vapaa-aika on vierähtänyt mm. asuntoasioihin liittyvissä jutuissa ja ystäviä nähdessä; kaikkineen koko viikko on hujahtanut ohi vauhdilla! Nyt kuitenkin tunnelmia lomaviikolta.

Lomailimme siis viime viikon Välimeren viidenneksi suurimmalla saarella, Kreetalla. Lokakuun toinen viikko oli Kreetalla aurinkoinen, tuulinen, levollinen ja oikeastaan juuri sitä mitä tilasimmekin.

Kreeta05

Kreeta14

Kreeta13

Yksi viikon parhaista hetkistä oli vierailu Kreetan länsirannikolla sijaitsevalla Elafonisin saarella ja sen kuvankauniilla aurinkorannalla. Itse saarelle pääsi matalassa vedessä kahlaten – näin ei kuitenkaan välttämättä ole aina, jos vesi on korkeammalla. Toinen persoonallinen seikka tässä rannassa oli vesirajan vaaleanpunainen väri, joka tarun mukaan muistuttaa verilöylystä, joka saarella tehtiin parisataa vuotta sitten. Yksi parhaista jutuista tässä rannassa oli myös sen rauhallisuus – ei donitsien, selfie-keppien, hierontojen tai kultakellojen myyjiä. Vain silminkantamattomiin turkoosia vettä ja hienonhienoa hiekkaa.

Kreeta04

Kreeta09_

Kreeta08_

Samalla reissulla pääsimme tutustumaan myös Kreetan vuoristomaisemiin ja vuoriston mutkitteleviin teihin. Elämys sekin, ja varsinkin taukopaikan maisemat vuorenkielekkeellä olivat sanoinkuvaamattomat!

Kreeta07

Kreeta12

Kreeta06

Lomakohteemme sijaitsi Hania kyljessä, kylässä nimeltä Agii Apostoli. Kohde oli siitä loistava, että siellä ei ollut omaa rantabulevardia ravintoloineen ja krääsäkauppoineen – ei siis myöskään sisäänheittäjiä, kaupustelijoita tai kerjäläisiä. Kylässä oli silti monia ravintoloita eri puolilla kylää, ja söimme itse asiassa joka ilta kylän ravintoloissa. Harvinaista kyllä, mutta yksi parhaista ravintoloista löytyi oman hotellin altaan reunalta, eli hotelliravintolasta! Sydämellinen henkilökunta, hyvät mojitot ja raikkaat salaatit ajoivat meidät kerta toisensa jälkeen saman pöydän ääreen.

Kreeta01

Kreeta02

Loma Kreetalla sisälsi lautaskaupalla hyvää kreikkalaista ruokaa, aurinkotuoleja, lukemista, lukemattomat määrät Mythosta, hitaita kävelyretkiä kaupunkiin ja takaisin, välillä uimistakin. Tämä loma oli suunnitelman mukaisesti hyvin pitkälti rantaloma, joten rentoutumista ja rusketusrajoja saatiin, juuri niin kuin pitikin. Sää Kreetalla on muuten lokakuun puolessa välissä edelleen sopivan aurinkoinen ja lämmin, joten ajankohta ei ollut suinkaan liian myöhäinen rantalomailuun.

Omat suositukseni Kreetalla: Elafonisi, kiertomatka Kreetan vuoristoihin, kävelyretket hiekkarantojen pehmeällä hiekalla, raikkaat salaatit (feta! oliivit! tomaatit!) ja tuorepuristetut raikkaat mehut.  Ja ravintolassa ei kannata ikinä tilata jälkiruokaa, kaupan päälle tulee yleensä rakia, hedelmiä tai jotakin muuta. Jos jälkiruokaa nyt muutenkaan jaksaisi, kreikkalaisannokset ovat yleensä valtavia alkuruokia myöten.

Kiitos Kreetan aurinko, sinun voimallasi jaksan taas pitkän ja pimeän vuodenajan yli.

/Riikka

Kreeta10

Kreeta03

Kreeta11

Totaalisesti lomalla

Jaahas. Nyt on se ratkaiseva hetki, jona pitäisi totutella ja motivoitua tavalliseen arkeen, loman jäkeen. Olen ilmeisesti ollut totaalisen lomalla, koska arkeen palaaminen tuntuu oudolta, pelottavalta ja ahdistavalta. Oi, onko muka pakko herätä aamulla varhain ja aktivoida aivot tekemään jotakin järjellistä? Onko pakko pukea ja meikata itsensä joka aamu ihmisen näköiseksi? Onko pakko, ihan pakko?

loma01

Niinpä kai. Mutta loma tuli toden totta tarpeeseen! Olen ollut lomalla vähän kaikesta: tietysti töistä, mutta myös muusta ajatustyöstä,  jota tekee aivan liikaa arjessa. Olen ottanut oman mittakaavan mukaan jopa todella rennosti. Lomaa on ollut myös Turusta nyt muuton myötä, ja blogistakin. Kun oma työ koostuu niin suuresti verkossa pyörimisestä, on somestakin ollut melkein täyslomalla ilman minkäänlaisia vaikeuksia. On ollut tärkeämpää mennä sinne minne tuuli kuljettaa, ja suunnitella tulevan päivän menot korkeintaan edeltävänä iltana. Olemme käyneet ystävien kesämökeillä, aurinkoisilla rannoilla, kiertäneet Saariston rengastien moottoripyörän selässä, tehneet päiväretkiä Porvooseen, Tammisaareen, Raumalle. Rentoja päiviä ristiin rastiin pitkin Etelä-Suomea. Leppoisuus on saanut todella lomafiilikselle, ja nyt kun edessä on enää yksi ainut lomapäivä, yritän varautua henkisesti sen kaiken leppoisan loppuun.

loma02

Eilen siivosin koko asunnon perusteellisesti. Heitin kaiken sohvapäällysteistä lähtien ulos tuulettumaan ja annoin raikkaan ilman virrata sisään. Hakkasin mattoja, imuroin roskia, puunasin pintoja. Olen ehkä joskus maininnut, että pintapuolinen siivoaminen saa veren kiehahtamaan, lopputuloksena kun ei ole siisti koti, ainoastaan vähän vähemmän likainen koti. Vaikka perusteellinen siivous vie aikaa tunteja, on puhdas koti vaan jotain niin siistiä.  Tänne kelpaa käpertyä raskaan työpäivän jälkeen.

Lisäksi olen yrittänyt laittaa herätyskellon soimaan edes vähän lomakelloa aikaisemmin, jottei aikainen aamu tuntuisi torstaina niin tappavalta. Olen yrittänyt minimoida kaikki häiriötekijät, jottei töihinpaluu olisikaan lopulta niin paha juttu.

loma03

Ja eihän se nyt kai niin paha juttu olekaan. Vaikka työpaikka ja monet asiat ovat niitä vanhoja tuttuja, on pitkän loman jälkeen aina ikään kuin uuden edessä: aivot puhdistuneena, virkistyneenä ja salasanat unohtuneena. Silloin loma lienee ollut succés, mutta arkeen palaaminen tuntuu tahtojen taistelulta. Mitä pidempi loma, sitä pahemmat oireet. Onneksi en ole opettaja ja kärsi yhdeksän viikon lomaputkista. ;)

Ja miltäkö on tuntunut muuttaa pois Turusta? Ja mitä muuten kuuluu? Siihen palaan hetken kuluttua, kunhan nyt ensin totuttelen taas kirjoittamaan ja naputtelemaan tietokonetta. Ja toivun JÄRKYTYKSESTÄ, koska oi niin mahtava Googlen kuvapalvelu ei olekaan tallentanut kaikkia kuviani maagiseen pilveen, kuten naiivisti kuvittelin. Puhelimeni sanoi nimittäin tänään sopimuksensa irti, ja osa puhelimella otetutuista lomakuvista siinä samalla. Oi, miksi ikinä luotinkaan hienoon tekniikkaan, jota ei osaa järjellä selittää? Onneksi kaikki kuvat muistoineen ovat sydämessä. Ja osa oikean kameran konkreettisella muistikortilla.

/Riikka

Levi

Nyt viimein muutama sana talvilomasta, jonka vietin pari viikkoa sitten Levi-maisemissa.

Loma oli edeltäviin nähden erilainen monestakin syystä. Matkustin ensinnäkin ensimmäistä kertaa elämässäni Lappiin. En ollut tätä ennen käynyt Oulua pohjoisempana. Ja olihan sinne matkaa, yli 1000 kilometriä suuntaansa.  Olimme liikkeellä autoilla, joten matka yhteen suuntaan kesti kellon ympäri ja ylikin. Tulipahan nähtyä Suomen teitä oikein urakalla! Tämä olikin ehdottomasti pisin yksittäinen automatka, jolla olen ikinä ollut.

Täydellinen talvi uusissa maisemissa maistui: oli ihana kokea kunnon lumihanget ja pikkupakkanen vielä ennen kevääseen siirtymistä – siksi maaliskuu oli Lapin reissulle ehdottomasti nappiratkaisu. Aurinko paistoi mutta maassa oli metri lunta. Talvi, jollaista täällä etelässä harvemmin, jos koskaan, kokee.

levi02

Erityistä oli myös se, että vietin suuren osan lomasta laskettelurinteessä. Minä, joka pelkään mäkiä, vauhtia ja laskettelua. Minä aka arkajalka, joka olin varma, että taitan koipeni, poksautan polveni tai vähintään jään keikkumaan jonkin hissin kyytiin sukset ristissä ja pää alaspäin. Lomaan sisältyi siis aika iso jännitysmomentti, jota onneksi lievensi hieman  kuukauden takainen kuivaharjoitteluni Hirvensalossa.  Taustalla oli silti vain heppoinen tuntuma lasketteluun, tai edes hiihtämiseen, jota sitäkin olin kokeillut viimeksi joskus viime vuosituhannen puolella.

Olin siis kala rutikuivalla maalla, ja kyllä se  ensimmäinen päivä rinteessä sisälsi myös niitä kauhun hetkiä, kun en kertakaikkiaan uskaltanut laskea niitä pirun  rinteitä alas. Ensimmäistä rinnepäivää ei helpottanut myöskään se seikka, että koko Levin huippu oli paksun usvakerroksen peitossa, eli käytännössä näin eteeni vain pari metriä, ja sen että edessä siintää joku rotko. Pitkä vai lyhyt? Pitääkö jossain välissä kaartaa jonnekin suuntaan? Ei voinut tietää. Ensimmäinen päivä oli siis kirosanojen täyttämää, mutta helpottihan se sitten seuraavina päivinä, varsinkin kun ilma kirkastui. Totta puhuakseni en edes loppuviikosta nauttinut muista kuin loivimmista rinteistä, enkä lopultakaan uskaltanut laskea rinteitä kovalla vauhdilla, mutta itseni ylitin takuulla moneen kertaan.

leviselfie

Viikkoon sisältyi myös pieni määrä hiihtämistä ja mm. ice karting, jota sitäkään en ollut aiemmin kokeillut, edes ihan perinteisessä karting-muodossa.  Ratilla ohjaaminen olikin sitten jo hauskempaa, helpompaa eikä varsinkaan yhtään pelottavaa. Suosittelen!

P3160033

Levillä todella pääsi irti arjesta, ja varsinkin sitä tunnetta olen ikävöinyt nyt, kun arki on taas täällä ja pitäisi palata takaisin omiin rutiineihin. Tämä loma oli erilainen ja täynnä uutta, mutta ikimuistoinen siitäkin syystä, että se oli ensimmäinen uuden mielitietyn kanssa. Loma oli siis paljon muutakin kuin laskettelujännitystä, mm. hyvää ruokaa, juomaa, saunaa, minttukaakaota, makkaranpaistoa kodassa ja ennen kaikkea parasta seuraa.

En siis saanut (suuria) traumoja laskettelusta, enkä lopulta jäänyt kiinni sinne hissiinkään, kuten pelkäsin. En edes kaatunut koko viikon aikana paitsi kerran, mitä sitäkin etukäteen jännitin. Seuranani oli koko reissun ajan porukka, joka on viettänyt Lapissa lomia jo vuosien ajan, joten itse ei tarvinnut kuin seurata perässä – jos uskalsi, heh. Ehkä ensi vuonna siis uudestaan!

Mäkeen

Jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut, että vietän seuraavan talvilomani laskettelemassa, niin olisin sanonut että en vvvarmasti.

En ole mikään rämäpää, tai edes lähellä sitä. Kaikki vauhti, jossa onnistuminen – ja epäonnistuminen – on kiinni oman kehon hallinnasta, on äärimmäisen pelottavaa. Voin mennä huvipuiston pahimpaan kieputtimeen tai vaikka ralliauton kyytiin – kunhan joku muu ajaa ja on vastuussa. Minulla on sokea luotto muiden taitoihin, alimitoitettu omiin kykyihin.

Mutta kappas vaan, parin päivän päästä tähän aikaan olen matkalla Leville, ja viikon loman aikana on vakaa aikomus myös lasketella. Olen ollut mäessä elämäni aikana noin kolme kertaa, joista kahdesta ensimmäisestä on reippaasti yli kymmenen vuotta aikaa. En ole ollut edes normaalit sukset jalassa viiteentoista vuoteen, todennäköisesti viimeksi jollain peruskoulun pakollisella hiihtotunnilla. Että siltä pohjalta.

Omia hermoja tyynnytelläkseni kävin viikko sitten Hirvensalon laskettelukeskuksessa tunnin mittaisella laskettelun pikakurssilla. Onneksi menin: tunti oli oikeasti tosi hyödyllinen minulle, jolla ei ollut hajuakaan laskettelutekniikasta. Lasketteluni oli jo silloin 15 vuotta sitten yhtä auraamista ja syöksylaskua vuorotellen. Nyt tiedän edes teoriassa mitä pitäisi tehdä.

Kovin jännittävää tämä on silti. Pelkään niitä kaikkia lukuisia muita laskettelijoita, ja erityisesti hissejä. Voin kuvitella, mikä kaikki niissä hisseissä ja laskettelussa ylipäätään voi mennä pieleen. Bridget Jones teki aika hyvän koosteen:

Oh well. Ehkä tästä selvitään. Odotan kuitenkin malttamattomana pääsyä Lappiin, koska mä en ole ikinä käynyt Oulua pohjoisempana. Jos ei muuta, niin maisemat on takuulla mahtavat. Ja seura. Ja onhan aina afterski.

Että alamäkeen sitten vaan! Blogissa hiljenee hetkeksi, mutta kuullaan taas reilun viikon päästä. Ellen sitten hyydy mäessä ja dataile koneella mökkihöperönä koko viikkoa. Kahvilapostaukset yritän saada kuosiin ja ajastetuksi teidän iloksenne.

Ne, joita kiinnostaa perusteellinen oppitunti laskettelun tai lautailun alkeisiin: kokeilkaa ihmeessä Hirvensalon hiihtokouluja. Itse osallistuin kertakurssille, joka oli suunnattu pelkästään naisille ja kesti vain tunnin. Se oli kuitenkin aika kattava paketti aivan alkeisiin ja ainakin mulle siitä oli selvää hyötyä. Hintakaan (25€) ei päätä huimannut. Tarjolla on kuitenkin myös useamman kerran paketteja ja erilaisia kokonaisuuksia.