Avainsana-arkisto: minä

Kun ostan vaatteet(kin) Lidlistä

Tähän on tultu – ostan vaatteetkin jo Lidlistä.

Ajauduin tähän tilanteeseen täysin vahingossa. Aina ennen katsoin ruokaostosten yhteydessä niitä Lidlin keskellä olevia tavaralaareja hyvin epäilevästi. Tiedättekö; niitä, mihin Lidleissä on aina sijoitettu kaikki sadeasuista akkuporakoneisiin. Kaikenlaista krääsää, ajattelin.

Lidl_mekko07

Halikon Prisman viereen avattiin viime vuonna uusi Lidl, paljon edeltäjiään valoisampi ja avarampi. Aloimme tehdä ruokaostokset pääosin siellä, ja pikkuhiljaa ajauduin myös sinne hallin keskiosaan. Ensin löysin alusvaatteet. Alkkarit, sairaan hyviä. Nilkkasukat, oikein kivoja. Tällä viikolla päädyin ostamaan jo mekkojakin.

Lidl_mekko06

Lidlin valikoima on siitä hauska, että ikinä ei oikein voi varmasti tietää mitä löytää. Toisin kuin perinteisissä ruokamarketeissa, Lidlistä saattaa lempituorejuusto olla joskun loppu ja tilalla jotakin vähän samantyyppistä muttei kuitenkaan samaa. Sama juttu vaatteiden kanssa: samaa valikoimaa tuskin on enää seuraavalla kerralla kun astelet kauppaan.

Hintataso on sen verran edullinen, että kun löytää jotakin, jonka tuntee (tai luulee tuntevansa) oikeaksi, se kannattaa ostaa. Sovittamaan Lidlissä eipysty(ainakaan toistaiseksi), mutta palautusoikeus toki on. Edellispäivänä ostinkin surutta kaksi mekkoa ja kaksi toppia, koska tiesin että täyssusiostoksen voi palauttaa ja ensi kerralla mekot on loppu. Toinen mekoista on tämä maksimekko, toinen oli khakinvärinen polvipituinen  mekko. Mekkojen ja toppien yhteissumma huimat 25 euroa.

Lidl_mekko03

Lidlin vaatteiden hintaa ja alkuperää pohtiessa mieleen tulee tietysti, että ketähän tätäkin kolttua tuottaessa on riistetty. Oma vastuullisuuteni vaateteollisuuden epäoikeudenmukaisuutta kohtaan kiteytyy kuitenkin siihen, että olen vähentänyt vaateostosten tekoa viime vuosina huomattavasti: Mukaan ei siis lähde joka viikko (tai edes joka kuukausi) viiden euron (liian) halpoja vaatekappaleita. Toiseksi: Lidlin vaatteet ovat omien tähänastisten kokemusteni kertakäyttökamasta, joka menisi kahden käyttökerran jälkeen roskiin.

Lidl_mekko01

Mitä te löysitte viimeksi Lidlistä? :)

Rentouttavaa sunnuntaita,

/Riikka

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

Bongasin hauskan Vanhat profiilikuvat -postausidean Mamma rimpuilee -blogista ja tänään myös Einon blogista, ja näiden inspiroivien postausten pohjalta päätin avata myös omaa Facebookki-historiaa. Onhan tänään sopivasti myös syntymäpäiväni!

Totuuden nimissä pitää sanoa, että profiilikuvakansio on kyllä jossain kohtaa joutunut itsesensuurin uhriksi, koska näköjään esimerkiksi vuosilta 2009 ja 2010 ei löydy profiilikuvaa ollenkaan. Harmi sinänsä, olisi voinut olla hauskaa katseltavaa. Sen sijaan vuonna 2013 olen vaihtanut profiilikuvaa yhtä usein kuin sukkia. Nyt pitää muistaa säästellä delete-nappia: kuinka hauskaa tämä onkaan 20 vuoden päästä? Mutta nyt, aloitetaan!

2008

2008. En kyllä millään usko, että tämä olisi ensimmäinen profiilikuvani ikinä. Harmi että sensuuri on osunut juuri niihin ekoihin kuviin, Facebookiin kun liityin muistaakseni jo 2007. Niin tai näin, tässä brunette-Riikka! Silloin joskus nuorena. Tähän kuvaan ei liity mitään erityisiä muistoja, mutta väittäisin, että jonnekin kekkereihin olen matkalla kun olen noin laittautuneena.

7:11

2011. Tjoo… Kuten sanottu, nyt hypätään pari vuotta eteenpäin ja meidän kaveriporukan kesäretkiin, kun kierrettiin Turun eri pubeja, ihan harrastusmielessä. Mitä tähän nyt voi sanoa? Puffet maistuu hyvältä ja sillee. En menisi väittämään, että tässä ollaan ihan selvinpäin. Nätti juurikasvu, btw.

316230_10150287316571915_4717891_n

Rapujen kanssa hassuttelua syksyllä 2011. Hauska ilta!

531641_10150948802736915_352124268_n

2012 ja Turun terassilla, jäde maistuu tässäkin. Oonpas mä tumma!

11:12

Vuonna 2012 heittäydyin myös taiteelliseksi.

36524_10151219264811915_1041988915_n

2013 ja kaunis filtterikuva. Selfietä on otettu sarjatulena.

165217_10151419891856915_1123539438_n

Vappujuhlintaa 2013. Half-me. Pientä taiteilijavibaa tässäkin.

1238164_10151639569871915_1492751629_n

2013, muistoja kokkailuilloista, joita järjestettiin kaveriporukalla joskus hyvinkin ahkerasti. Good times.

12:13

Joulu 2013. Näköjään siirtymässä blondiksi.

1009912_10151914379916915_1558661951_n

2014. Filtterit on vahvasti käytössä edelleen. Onneksi olen sittemmin ymmärtänyt vähentää kontrastin käyttöä…

981295_10152080771256915_1353472555697301962_o

2014 Roomassa. Miten mä onnistun aina syömään jäätelöä profiilikuvissa?! Kertooko tämä minusta jotakin syvempää? Näistä ”kupeista” jaksettiin repiä huumoria. :D

10846108_10152565245646915_1748620064237958288_n

2014 loppuvuodesta pätkäisin tukkani lyhyemmäksi. Ja ostin uudet silmälasit! Näillä mennään edelleen, olleet hintansa arvoiset.

11391515_10152984886131915_1420922530083949911_n

2015 ja kylmä Suomen kesä. Kiertelemässä Suomea, tässä muistaakseni Pulkkilanharjulla.

12019809_10153196384206915_2458753558707790566_n

2015 ja mun virallinen vaalimainoskuva. Näin jälkikäteen sanottuna, aivan järkyttävä otos.

2015

2015 syksy. Kuvan otti Mari Tervahovinkadulla. Yksi niistä kuvista, joista itsekin oikeasti pidän!

14292527_10153938914871915_1150253288140051509_n

Syyskuu 2016. Varsin uutta tuotantoa siis. Mutta miksi mun silmät harittaa eri suuntiin?

17435876_10154478394946915_7778424293088375176_o

2017 ja nykyinen profiilikuva. Näillä mennään, hienoo hei olla 34-vuotias! Kuullaan!

/Riikka

Villakangastakki, jonka vihdoin ostin

Minusta on tullut todella huono shoppailija. Muutama vuosi sitten, kun tein vaatteilleni kunnon inventaarion, kaapista lähti kaikki missä oli jokin vika. Tuo raivaus oli kyllä paikallaan, enkä muista kaivanneeni kierrätykseen menneistä vaatteista yhtäkään.

Vaikka tavara kaapissa väheni huomattavasti, tilalle ei alkuinnon jälkeen tullut uusia vaatteita samaa vauhtia, mikä on toisaalta hyvä asia. Se kertoo ainakin siitä, etten ole ajautunut samaan oravanpyörään, eli ostanut tilalle kasaa uusia, taas käyttämättä jääviä vaatteita. Heti inventaarion jälkeen meni tosin aluksi pieleen: pyrin rakentamaan omista vaatteista kokoelmaa, jossa olisi koko ”tavoitteellinen” vaatekaappini, kaikkiin mahdollisiin kohtaamiini tilanteisiin: todellisuudessa esimerkiksi pakollinen kynähame päätyy päälleni ehkä kaksi kertaa vuodessa ja musta perusbleiseri tuskin silloinkaan. Molemmat ihan hyviä hankintoja, jotka ovat laadultaan kestäviä ja ajattomia – mutta toki olisin voinut aloittaa vaatteista, joita todella tarvitsen viikoittain.  

Positiivista oli kuitenkin se, että aloin pohtia vaatemateriaaleja, vaatteen istuvuutta ja niiden kestävyyttä ostoksia tehdessä. Vertailin ja ostin mielummin vähän kalliimman kuin vähän halvemman. Joskus meni pieleen – aika nopeasti oppii, että korkeampi hinta ja ”parempi” merkki eivät ole suinkaan tae laadusta. 

Tietoisuus laadukkaan vaatteen bongaamisen vaikeudesta – tai ainakin siitä, että se vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä – on tehnyt minusta laiskan shoppailijan. Kun vaatebudjetti on kuukaudessa rajallinen, ei tuota rahaa halua laittaa riskillä minne tahansa, ja sen vuoksi arkailen nykyään ostosten tekoa. Tarvitsisin hyvinkin selkeän suunnitelman siitä, mitä oikeasti tarvitsen, ja irrottaa tarvittava aika tuon ostoksen tekemiseen.

Tilannetta kuvaa hyvin se, että ostin vihdoin villakangastakin, jonka hankkimista olen suunnitellut jo ainakin kolmen talven verran. Kyllä – minulla ei ole aikoihin ollut villakangastakkia. En ole halunnut ostaa halpaketjujen 60 euron versioita, enkä ole ottanut aikaa etsiäkseni laadukasta takkia muualta. Olen pukenut päälle aina talvisin joko todella lämpimän, vedenpitävän ja mukavan takin tai tyylikkään, mutta kylmän ”villakangastakin”, jossa hihat  ovat keinonahkaa. Takki on hieno, mutta koville pakkasille se ei sovellu.

 takki01

Sitten tuli Stockmannin -60 % alennusmyynnit, ja ostin tämän takin 15 minuutissa. Ostopäätös helpottui huomattavasti alennuksen takia, sillä en tuolla hetkellä ollut aivan vakuuttunut materiaalien suhteesta.  En jaksanut kuitenkaan arpoa enää enempää, vaan menin ja ostin. 

Tässä takissa on 70% villaa, 10 % kašmiria ja 20 % polyamidia, vuorissa taas polyesteria (55%) ja viskoosia (45%). Vuorin osalta polyesteri hieman mietityttää, mutta jää nähtäväksi kuinka lämmin tai kylmä takki on, kunnon pakkasia kun ei ole nyt muutamaan viikkoon ollut. Meni syteen tai saveen, ainakin takki on kivanvärinen ja siinä on hauskat napit.

minä01

Mitä olen tähän mennessä oppinut villakangastakin valinnasta?
  • takissa saa olla 10-20 % tekokuituja (tuo takkiin napakkuutta ja kestävyyttä).
  • Hyviä takkimatskuja: lampaanvilla, kašmir, alpakka.
  • Vuorin materiaali saa olla mielellään esim. viskoosia, polyesteri hiostaa ja on kylmä.
  • Saumoja ja kudontaa silmäilemällä kannattaa tehdä raakoja päätelmiä takin kestävyydestä (pätee kaikkiin vaatteisiin).

Ostin samalla muuten myös tuon ylisuuren kaulahuivin, johon voin sitten hukuttautua, jos pakkaset paukkuvat ja takki ei lämmitäkään.

Ihanaa uutta viikkoa!

/Riikka

Miksi en rakasta matkustamista

Saan usein epäuskoisia katseita jos kerron, etten oikeastaan pidä erityisesti matkustamisesta. Matkustaminen on monelle inspiraation lähde, unelma, ja se asia, johon säästetään rahaa ja mitä odotetaan vuodesta toiseen kaikkein kiihkeimmin. Minä taas matkustan vain satunnaisesti, enkä oikeastaan ikinä säästää reissaamista varten.

crete01

Älkää ymmärtäkö väärin – en minä matkustamista inhoa. Mutta en janoa matkustamista enkä matkustaminen eri maailman kolkkiin kuulu suurimpiin haaveisiini. Säästän rahat mielummin muihin asioihin, ja lähden reissuun vain, jos se pienellä vaivannäöllä on mahdollista.

Miksi?

Eksyminen. Ensinnäkin, matkustaessa todennäköisyys eksymiseen kasvaa noin sadalla prosentilla. Ja minulle, joka voi eksyä jo suurinpiirtein kotikylän raitilla, on tämä ongelma. Tiedän – aina voi kysyä neuvoa, kartat on keksitty ja ikinä ei eksy niin pahasti, että se kävisi kohtaloksi. Mutta ajatus siitä, että käytän lomani suunnistaessa, on inhottava.

Lentokentät (+ ”Are we there yet?”) Kansainvälinen ilmapiiri ja vapauden tunne? Juu ei. Lentokentillä odotellaan, maksetaan liian kalliista oluesta ja odotellaan vielä vähän lisää. Sen jälkeen päästään lentokoneeseen, jossa ilma ei vaihdu ja saadaan ostaa lisää kalliita juomia. En pelkää lentämistä enkä terrori-iskuja, mutta lentäminen on maailman tylsintä puuhaa. Minulla on pitkät jalat, ja ahtaassa tilassa istuminen tuntuu nälkävuodelta. Usein itse matkustamiseen kuluu vähintään puolikas päivä, kun pitää siirtyä lentokentälle ja toisessa päässä lentokentältä kohteeseen. Se vain on yksinkertaisesti tylsää. Ja tappaa aineenvaihdunnan.

Kieli. Kuten kaikki muutkin suomalaiset, haluaisin puhua virheetöntä vierasta kieltä, jos lähden sitä puhumaan. Toki puhun englantia, ja hädän tullen välttävää ruotsia ja alkeellista saksaakin, mutta vaivaannuttavaa se on. No eihän sen pitäisi olla niin vakavaa. Mutta tilanne, jossa olen eksyksissä, vieraassa paikassa, ja joudun vielä puhumaan kieltä, jota en täysin hallitse (tai vaihtoehtoisesti ymmärrä), on ahdistava.

Vaikken koekaan vieraan kielen puhumista matkustamisessa pahimpana asiana, on sillä silti vaikutuksensa, koska matkustan Suomen sisällä hyvin mielelläni. Esimerkiksi roadtripit tai vaikkapa viime kevään reissu Pohjois-Suomeen oli vallan hauska. Tuttu ja turvallinen kieli ja kulttuuri lisäävät matkustusmukavuutta.

turku_lokakuu

Keskinkertaisuus. Tässä tulee ehkä suurin syy, mikä on vuosien saatossa latistanut matkustusviettiäni: ei ulkomailla yleensä ole niin ihmeellistä.

Okei, nyt pieni tarkennus: en ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, joten joo, on varmasti tuhansia paikkoja missä on takuulla erilaista, ihmeellistä, ainutlaatuista. Haluaisin vielä joskus käydä Euroopan ulkopuolella, ja tällä hetkellä se jopa houkuttaa matkustusvaihtoehdoista eniten, koska juuri Euroopan sisällä on sellainen fiilis, ettei ole enää mitään nähtävää (vaikka tietysti on). Tämä on kuitenkin pitkälti budjettikysymys: haluanko säästää rahaa matkaan, joka vaatii selkeästi isomman budjetin?

Alkeellinen talotekniikka, vanhanaikainen sisustus. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavammin haluan matkustaa. Ja sitä enemmän arvostan visuaalisia yksityiskohtia ja siistejä majapaikkoja. Miksi hitossa maksaisin hotellihuoneesta satoja euroja, jos huone ei ole vähintäänkin siisti ja mielellään  jopa sitä arkipäiväistä petiä parempi? Tässäpä suurin haaste: en halua tuhlata huoneeseen, ellei se ole todella hieno, mutta en toisaalta majoittua halpaankaan, koska halpa se vasta kamala onkin. Olen majoittunut paikallisen mittapuun mukaan hienoissa hotelleissa, mutten astunut vielä yhteenkään, josta olisin voinut sanoa, että wow.

turku_lokakuu02

Ihmiset. Suomesta löytyy kaikkien ihanien ihmisten ohella myös tympeitä moukkia ja epäkohteliaita sikoja. Mutta niin löytyy muualtakin. En esimerkiksi sanoisi, että italialaiset ovat ihanan sydämellisiä ihmisiä (varmasti monet sitäkin), sillä minun makuuni he ovat lähinnä kovaäänisiä. Arvostan lopulta niin paljon aitoa suomalaista rehtiyttä, hajuraon pitämistä ja tahdikasta rauhallisuutta, että yhtäkkiset tunteenosoitukset ja kadulla kovaan ääneen puhuminen ärsyttävät pidemmän päälle.

Mukavuudenhalu. Kaikki tiivistyy oikeastaan mukavuudenhaluun, johon taas liittyy kaikki edellä kertomani. En halua olla eksyksissä, puhua kieltä jota en hallitse, olla jouten vieraassa paikassa, majoittua huonokuntoisessa talossa ja sitten lopuksi maksaa tästä kaikesta satoja euroja.

Silti lähden kerta toisensa jälkeen silloin tällöin ulkomaille, ihan samalla tavalla kuin käyn silloin tällöin Hesellä vaikka tiedän, että ranskalaiset ovat kuivia ja kerroshampparista saattaa puuttua majoneesi. Sillä onhan matkustamisessa toki positiivisiakin puolia.

Kreeta14

Mikä matkustamisessa on hienoa? Usein lämpö ja aurinko. Monesti iho alkaa voimaan hyvin matkustaessa lämpöön (kunnes astuu lentokoneeseen). Toisinaan ne erilaiset, uudenlaiset maisemat. Ihminen, jonka kanssa matkustan. Se, että ylipäätään on loma. Historialliset kohteet.

Uskon kaikesta huolimatta, että matkustaminen avartaa ihmistä. Sen vuoksi jokaisen tulisi matkustaa edes vähän elämänsä aikana ja oppia ymmärtämään tätä maailmaa eri perspektiivistä. Onneksi voin sanoa jo matkustaneeni jonkin verran elämässäni, etten vaan vanhuuttani huutele täällä maailman pahuudesta ja Suomen paremmuudesta. Joskus olen jopa pohtinut mahdollisuutta hyväntekeväisyystyöhön jossakin päin maailmaa, jotta voisin sanoa tehneeni edes jotakin hyvää tämän maailman eteen. En kuitenkaan usko, että tulen niin koskaan tekemään, koska mukavuudenhalu ja itsekkyys,  halu sijoittaa rahat eri juttuihin. Ehkä teen oman korteni kekoon siis jollakin toisella tavalla.

Olisi tosi kiva kuulla myös teidän muiden ajatuksia matkustamisesta. Mikä matkustamisessa houkuttaa? Onko jossakin joku muukin joka ei rakasta matkustamista? Tai kenties joku, joka on samantyyppisestä ”fobiasta” huolimatta löytänyt oman tapansa matkustaa?

/Riikka

 

 

Kolme asiaa

3 asiaa, joista pidän

Kotona hääräily. Viihdyn hirvittävän hyvin kotona, sekä yksin että yhdessä. Joskus olen tuntenut jopa huonoa omatuntoa siitä, että viihdyn niin hyvin vain kotona hengaten, mutta enää en jaksa. Sitä tykkää mistä tykkää. Kotiin on aina kiva palata!

Asuntojen bongaaminen. Esitteiden tutkiminen, neliöhintojen vertailu ja erityisesti asuntonäytöillä käyminen. Asunnot ovat kiehtovia.

Juuri nyt glögi. Kyllähän siihen pian taas kyllästyy, mutta ai että, talven ensipuraisussa on sitä jotakin!

kirjasto05

3 asiaa, joista en pidä

Ihmiset, jotka eivät ota huomioon muita ihmisiä. Oli kyse sitten pienistä tai isoista asioista. Pienistä asioista tuppaa tulemaan isoja, jos sama käytös jatkuu kerrasta toiseen. Kaikkein ahdistavinta on se, jos huomaa, ettei joku itse huomaa, että nyt olisi voinut huomioda vähän paremmin.

Epäjärjestyksestä. Epäjärjestys ympärillä, epäjärjestys pään sisällä.

Nopeista aamuherätyksistä. En herää kovin joutuin, ja kiire heti aamusta on ärsyttävää. Yksinkertainen asia: päivän saa parhaiten alkuun lempeällä ja kiireettömmällä aamupalalla.

3 asiaa, joita tein viime viikonloppuna

Tein lindströmin pihvejä.

Söin nuotiolla makkaraa ja join talven ekat glögit.

Näin yläasteaikaisia kavereita hyvin pitkän tauon jälkeen.

3 asiaa, jotka osaan

Kävellä kadulla laput silmillä. En voi sille mitään – kävely paikasta toiseen on omaa aikaani, jolloin ehdin funtsimaan kaikenlaisia asioita. Vastaantulevien ihmisten seuraaminen jää usein toissijaiseksi. Toisinaan käyn kiivasta kuvituksellista dialogia, usein kirjoitan blogiartikkeleita valmiiksi päässäni (esimerkiksi monet tämän artikkelin vastauksista jäsentelin päässäni jo ennalta), joskus kuvittelen itseni kuuluisaksi viulistiksi esiintymässä tuhansille ihmisille. Olen tehnyt näin aina. Itselleni on täysi mysteeri, miten kaikilla muilla ihmisillä tuntuu olevan silmät selässäkin kadulla kävellessä.

Priorisoida ja pitää monen projektin  langat käsissä yhtäaikaisesti. Työ on harjaannuttanut tekijänsä: nykyisessä työnkuvassa on niin paljon liikkuvia osia, että taito on tärkeä osata.

Lukea ihmisten tunnetiloja. Huomaan helposti,  jos joku on ärtynyt, vihainen tai tyytymätön. Samasta syystä olen hyvä välttämään konflikteja: jos huomaan, että jonkulla palaa käämi viiden sekunnin kuluttua, en lähde provosoimaan lisää.

3 asiaa, joita en osaa

Viheltää. En tosin ole kovasti harjoitellutkaan, mutta minusta koko viheltäminen tuntuu epäluonnoliselta. Ei se vaan onnistu.

Pelata joukkuepelejä. Sain peruskouluaikana kaikista pallopeleistä niin isot traumat, että pelkkä pillin vihellys, pallon iskeytyminen maahan ja sisäurheilunkenkien kirskunta vasten urheiluhallin lattiaa saavat selkäkarvani pystyyn. Samasta syystä en osaisi pelata jalkapalloa, koripalloa tai mitään palloa, jos nyt äkkiarvaamatta kentälle joutuisin.

Olla loukkaantumatta pikkuasioista. Otan aika helposti itseeni, vaikken sitä ehkä ulospäin näytäkään.

3 asiaa, jotka haluaisin osata

Soittaa kitaraa. Tai vaihtoehtoisesti jotakin muuta instrumenttia, mutta kitara minulla jo on. Pinnani ei ole lyhyimmästä päästä, mutta kitaran alkeiskurssi jäi kesken, kun meni herrrrmot. Ehkä pitäisi avata Youtube, ja opiskella itsekseen.

Haluaisin olla sanavalmiimpi. Tiedättekö sen tunteen, kun joku sanoo jotakin tyhmää, mutta itse keksii siihen täydellisen näpäytyksen vasta 15 minuuttia myöhemmin?

Haluaisin myös oppia valokuvaamaan paremmin. Vaikka huomaan, että olen kehittynyt todella paljon vaikkapa viimeisen kahden vuoden aikana, olen silti mielestäni kuvaajana vielä aloittelija.

kirjasto04

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä

Sain juuri varattua ajan hammaslääkärille, mutta sitten kun olen siellä käynyt, niin sen jälkeen pitäisi varata aika suuhygienistille.

Levittää pyykit.

Hoitaa pankkiasioita.

3 asiaa, joista stressaan

Olen stressanut viime aikoina yllättävän vähän. Usein stressini ovat vain sellaisia päivän sykäyksiä, sitten (onneksi) taas helpottaa.

Yleisesti stressaan varmasti sitä, että osaanko olla tarpeeksi hyvä esikuva toisen R:n jälkikasvulle. Olen viettänyt elämässäni todella vähän aikaa lasten seurassa, joten joskus on vaikea asettua lapsen asemaan ja katsella asiaa pienen ihmisen näkökulmasta.

Ressaan aina vähän, jos huomaan, että toinen R ressaa. Myötätuntoressi?

kirjasto02

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan

Aika basic, mutta sauna ja edessä oleva viikonloppu, jolle ei ole tehtynä yhtään kalenterimerkintää.

Hyvään tv-sarjaan tai kirjaan uppoutuminen. Toisessa maailmassa eläminen on ihanaa ja jännittävää! Ja tyhjyyden tunne hirveä, kun se kaikki joskus loppuu.

Toinen R. Lämmittävä syli, kädet ympärillä tai jokin hassu juttu, mille voi yhdessä nauraa.

3 asiaa, joista puhun usein

No niistä asunnoista. Uuden kodin etsintä ja siihen liittyvät asiat puhuttavat. Ne asiat ovat nyt muutenkin päälimmäisenä mielessä.

Upista. Koska se on maailman sekopäisin, röyhkein ja mustin kissa.

Höpöttelen usein unista joita olen nähnyt. Näen niitä paljon aamuöisin, joten ne on helppo muistaa. Kirjoitin joskus unipäiväkirjaa, pitäisi ehkä aloittaa sen kirjoittaminen uudelleen.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle

Collegepaidan. Se on niin helppo ja turvallinen vaatekappale, ja sopii hyvin yhteen pillifarkkujen kanssa. Se myös lämmittää syystalvella ihan eri tavalla kuin paitapusero tai neuletakki.

Hameen. Hameet ovat oikeasti todella rentoja asuja, jos vaan löytää hyvin istuvan (ja hyvin istuvat sukkahousut alle).

Tuon alla olevassa kuvassakin päällä olevan takin. Se ei ole erityisen siisti, mutta ihanan lämmin kovillekin pakkasilmoille. Tosin käytän sitä jo nyt, eli mitäs puen sitten 20 asteen päästä..?

kirjasto01

3 asiaa, joita en pue päälleni

10 sentin piikkikorot. Niiden kanssa olen 184-senttinen enkä tahdo sitä. Toisekseen, en osaa kävellä sellaisilla.

Mikä tahansa paita, jos napa näkyy. Ei tällä iällä…

Pohdin kolmatta hyvin pitkään, enkä keksinyt. Ehkä yleisesti ottaen todella huonosti istuvat vaatteet?

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia

Merkitön musta nahkalaukku. Eli siis laukku, jossa ei ole kymmenen sentin logoa kyljessä tai kullanhohtoista killuketta jossakin nauharimpsussa. Kuitenkin laadukas ja skarppi laukku, joka kestäisi vuosia eteenpäin.

Kahdeksan hengen astiasto. EI välttämättä samaa sarjaa, mutta sellainen, jonka osaset sopivat keskenään yhteen.

Laadukas villakangastakki. Tämä on ollut ostoslistalla ehkä viimeiset viisi talvea. Vielä ei ole tullut sitä hetkeä, että raaskisin sijoittaa ihanan lämpimään ja siistiin talvitakkiin useita satoja euroja. Ehkä tänä talvena?

3 asiaa, joista unelmoin

Läpi elämän kestävä rakkaus.

Omakotitalo.

Joskus unelmoin erikoisista elämätilanteista: elämästä, jossa olen se maailmankuulu viulisti tai upeaääninen popmuusikko, innovatiivinen bisnesnainen tai rokkistaran tuhlaajavaimo. Unelmoida vaan on vähän harhaanjohtava termi, sillä en koskaan haaveile siitä, että olisin oikeasti kuuluisa. Unelmoin ajatusleikkejä.

3 asiaa, joita pelkään

Meren äärettömyys ja voima. En tiedä mitään ahdistavampaa, kuin se hetki, kun katsoo veden pinnan alle eikä näe ympärillä kuin ääretöntä pimeyttä ja syvyyttä.

Lintuja sisätiloissa. Muutenkin kaikkia lentäviä elukoita. Lennelköön vapaasti taivaalla, mutta kun tulevat liian liki, niin järki lähtee ja paniikki iskee.

Pimeäänkin hiukan. En voi nykyään katsella kauhuelokuvia.

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

Muutto uuteen kotiin.

Monen uuden huonekalun osto.

Lämmin ruoka lautasella.

kirjasto06

Kuvat: Katja Mikkola