Avainsana-arkisto: päivä kuvina

Päivä kuvina 270117

Mitä teidän perjantaihin kuuluu? Tässä minun tammikuinen perjantaini vuonna 2017.

Päivä alkoi tänään yhtä varhain kuin muinakin aamuina tällä viikolla, kuudelta. Olen ollut koko viikon vähän puolikuntoinen, ja alkuviikosta pelkäsin jopa influenssan iskeneen.

Yhden (melkein) kunnollisen lepopäivän jälkeen olo kuitenkin koheni semiterveeksi: kolottaa ja viluttaa, mutta sitten on kuitenkin ihan toimintakuntoinen. Tässä olotilassa kuuden aamut eivät ole olleet sen suurempaa herkkua kuin muulloinkaan. Näkeehän sen naamastakin.

Aamupaloissani on tällä hetkellä petrattavaa: milloin nakerran ruisleipää autossa matkalla juna-asemalle, milloin en syö aamupalaa lainkaan ja sitten joskus hyvinä aamuina ehdin syömään aamupalan normaalisti. Tämä siis kaikkia periaatteitani vastaan! Aamupala pitäisi syödä AINA kotona RAUHASSA, ei siinä sivussa hotkaisten. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että herätyskellon pitäisi soida joka aamu puolituntia aikaisemmin. Ehkä sitten kun kevät ja valo ovat täällä?

Päivän_meikit

Tässä arkimeikin maalit, joilla teen itsestäni ihmisen näköisen joka aamu kymmenessä minuutissa. Samalla ehtii juoda edes sen lasillisen tuoremehua, tai huonossa tapauksessa puolet siitä. Näistä arkimeikeistä suurin osa on myös suosikkimeikkejäni: helppoja, vaivattomia ja luonnollisia iholla. Lopputuloksena on yleensä jotakin vastaavaa kuin alla.

valmis

Minusta on tullut äärimmäisen laiska pukeutuja. Usein päälle päätyy se mukava ja mistään kiristämätön college ja muut vaatteet roikkuvat tyytymättöminä henkareissaan. Aivokapasiteetti ei riitä aamulla pohtimaan asuvalintoja, eli jos haluan laittaa päälleni jotain muuta kuin collegen, se on suunniteltava edellisenä iltana. Usein varsinkin maanantai- ja perjantaiaamut ovat sellaisia, että turvallinen college on paras kaveri.

aamutee

Tänään oli siitä erilainen työpäivä, että tein etätöitä Salon keskustassa ja vieläpä vajaan päivän erinäisten työn ulkopuolisten menojen vuoksi. Aloitin työpäivän Kuirossa, josta on muodostunut ilman muuta lempparikahvilani Salossa. Etätöitäkin pystyy tekemään muitta mutkitta, jos pieni taustahälinä ei haittaa. Kuiro tekee nimittäin sen, mistä moni isomman kaupungin kahvila voi vain haaveilla: se tuntuu olevan täynnä aamusta iltaan.

Salo_Moisio

Lähdin käymään keskellä aamupäivää hammaslääkärissä, ja varsinkin takaisinpäin kävellessä huomasin, miten hieno päivästä oli tulossa. Ilma kirkastui kirkastumistaan.

Kuiro

Kävelin takaisin Kuiroon, sillä sieltä saa myös salaattilounasta.

Kuiron_salaatti

Söin lounasta Kuirossa itse asiassa ensimmäistä kertaa. Tarjolla oli kahta erilaista salaattia ja niistä sai tehdä halutessaan myös yhdistelmän. Raikkaat raaka-aineet ja kohtuullinen 7 euron hinta, jopa yllättävän täyttävä.

Kuiro_laskiaispulla

Sain Kuirosta iltapäivällä myös kauan himoitsemani Kuiron laskiaispullan. Viime viikolla Kuirossa käydessämme jäin pullatta (kello toki oli jo 17), ja tänäänkin hillopullat olivat aluksi loppu. Ja mantelista nyt en viitsi edes keskustella. Onneksi varasto täydentyi myöhemmin iltapäivällä hillopullilla, sillä tämä pulla oli todellakin hintansa (2 €) arvoinen! Ihanan tuore pulla ja aitoa kermavaahtoa, ei lainkaan sellaista tönkköpullaa valmiskervavaahdon kanssa, jollaisia valitettavan useasta paikasta saa.

Salo_maisema

Iltapäivällä siirryin vieläkin hienommassa säässä vapaalle ja jalkahoitoon Salon Spa Dreamsiin, jonne sain R:ltä joululahjan  jalkahoitoon. Viikon vinkki: jos haluat ostaa onnea, varaa aika jalkahoitoon. Se on vaan yksinkertaisesti ihanaa. Omat jalat ovat taipuvaiset kuivumaan ja kovettumaan (kai, kun ei ikinä rasvaa), joten ennen-jälkeen ero on aina todella huomattava. Jalkahoidon jälkeen askel on kirjaimellisesti kevyempi.

Muutenkin se vaan on niin PARASTA, kun joku rapsuttaa kynsinauhoja,varpaidenvälejä ja jalkapohjia, hieromisesta nyt puhumattakaan. Jalkahoito saa muuten myös myös vajoamaan unen rajamaille. Tiedättekö sen tunteen, kun on vaipumassa uneen ja sitten lihakset sätkii? Tämän ansioista taisin melkein potkaista kosmetologi-poloista tänään hoitotuolissa. Noloa, ehkä, mutta kaiken rahan arvoista.

minä270117

ostokset

Sen verran jalkahoito sai pääni sekaisin, että löysin Plazassa Finlaysonin pop up-liikkeestä parin ison kassillisen verran tarpeellista ostettavaa. Olihan siellä toki kaikki -60 %, ja siksi kaikki vaikutti vain aivan ihanan edulliselta. No, ainahan niitä pyyhkeitä ja lakanoita tarvitaan? Tuo kyseinen Pop up on muuten huomenna lauantaina viimeistä päivää auki, joten nyt on viime hetket käsillä. Ainakin tänään valikoimissa oli vielä vaikka miten paljon erilaisia pussilakanasettejä, pyyhkeitä, koristetyynyjä ja paljon muuta.

takkatuli

Ostosten jälkeen kotiin, takka tulille ja kissa pihalle.

ruoka

Tähän on hyvä päättää perjantain kuvakavalkadi:Perjantain gourmet, Hese-illallinen.  Joskus on vaan pakko.

Kiitän, kuittaan ja laitan huomenna herätyskellon soimaan paljon varhaisemmin kuin arkisin, 4.45. Tallinna kutsuu!

Hauskaa viikonloppua teille,

/Riikka

Päivä kuvina

 

Ajattelin päräyttää viikon käyntiin vanhalla kunnon päiväni kuvina -postauksella! En ole kyllä itse ikinä aiemmin tehnyt tällaista, mutta selannut lukemattomia. Niitä on mielestäni kovin kiva lukea, vaikkei arkinen elämä usein olekaan mitään kovin ihmeellistä. Kuitenkin kaikilla vähän erilaista!

kollaasi01

Herätyskello soi tänään heti kuuden jälkeen. Unelmoin usein arjesta, jossa herään aina kuudelta, saan itseni nopeasti kuosiin, ja olen töissä jo 7.30. Aamut ovat nimittäin se aika vuorokaudesta, kun saan kaikkein eniten aikaiseksi. No, todellisuudessa  torkuttelen tunnin verran ja olen yleensä töissä ysin kieppeillä. Mutta parempaa kohti, sillä tänään olin kuin olinkin työmaalla kello kahdeksan, vieläpä maanantaiaamuna! Saavutus sinänsä, onhan vielä lähes pimein aika vuodesta.

Sitä ennen söin toki aamiaista, joka näyttää joka aamu melkein identtisesti juuri tuolta kuin kuvassa yläpuolella. Kaksi leipää ja luonnonjogurttia hedelmillä. Mitäs sitä hyvää kaavaa vaihtamaan.

Töihin yritän pukeutua siististi,varsinkin jos tiedossa on asiakastapaamisia. Hiukset ovat silti arkisin vain vähän sinne päin, varsinkin nyt kun kasvatan niitä. Hitusen liian pitkät kääntymään oikein mihinkään oikeaan suuntaan.

Työmatkat mä kävelen, sillä se on usein mun päivän ainut liikunta. Kaksikymmentä minuuttia raikasta ilmaa tekee ihmeitä sekä mennessä että tullessa, ja tästä tavasta pyrin pitämään kiinni. Jokiranta on sitä paitsi oikein mukava työreitti, mitä nyt viime päivinä vähän turhan vilpakka.

Työpaikkani sijaitsee siis aivan torin laidalla. Olin tänään paikalla ensimmäisenä ja sainkin tehdä töitä ihan kaikessa rauhassa melkein lounasaikaan asti. Ensimmäiseksi aamulla keitän AINA teetä, jota juon nyt talvella päivän mittaan mukikaupalla. Aamun rutiineihin kuuluu myös vanhanaikaisen to do -listan tekeminen sähköpostien ja vaihtelevasti toimivan muistini perusteella.

lounaskollaasi

Aamupäivät kuluvat yleensä ohi vauhdilla, ja ennen kuin huomaakaan, on edessä lounasaika. Keskustassa sijaitsevan konttorin yksi parhaista jutuista on se, että lounasvaihtoehtoja riittää. Tykkään kovasti siitä, että lounaan voi syödä ravintolassa, vaikka voisihan sitä edes kerran viikossa tehdä omat eväät. Toisaalta lounasaika on usein ainut aika työpäivästä, kun lähtee oikeasti ulos ja kunnolla liikkeelle, joten siinä mielessä lounas jossakin ravintolassa ei ole ollenkaan huono idea. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Pure, missä en ollutkaan aikoihin käynyt. Kummallista, sillä Puren lounas on ihan paras! Hurjan täyttävä salaattibuffet, joka pitää nälän loitolla aina pitkälle iltapäivään. Buffelin valinnaisen lisätäytteen listalle oli tullut uutuuksia, kuten falafelit. Pakkohan niitä oli maistaa! 

kollaasi05

Yllättäen lounasaikaan tuli napsittua eniten kuvia.. :) Pure on muutenkin niin kiva paikka, että sieltä on kiva ottaa kuvia.

Koko maanantai huristi lopulta ohi aivan hirvittävää vauhtia. Töissä sain ihan mukavasti aikaiseksi. To do -listaltakin sain useamman kohdan vedetyksi yli, mutta en kaikkea, niin kuin ei siis ikinä. Ei työ tekemällä lopu. Kuulokkeet ovat töissä usein pop, koska musiikki ja keskittyminen ne yhteen soppii.

Heti töistä kiiruhdin tapaamaan ystävääni Annikaa, jonka kanssa valikoitiin treffipaikaksi Fazerin kahvila. Pakko oli saada jotakin makeaa, mutta sitä ennen oli pakko saada jotakin suolaista, joten mulla oli sitten lopulta tarjottimella kaksi lautasta. Yhden kompromissin tein: kakku laitettiin kahtia puoliksi Annikan kanssa. Oli muuten sen verran tuhdit kakut, että puolikas pala riitti vallan mainiosti. Oikein mehevää suklaakakkua, nam.

kollaasi03a

Kahvitteluista olikin jo aika siirtyä lumisateessa ja tuiskutuulessa kohti kotia, sillä täällähän odottaa aina yksi huomionkipeä vauva… 

Tuollaisia ne ilmeet on aina ensimmäiset 20 minuuttia. Mau mau ja Hurrurrur. Katso minua, katso MI-NU-A, SYVÄLLE SILMIIIIIIN! Äläkä räpellä sitä kännykkää, vaan anna mulle ruokaa, ruokaa, lisää ruokaa! Myös toi mitä sä syöt. Ai, emmä tykkääkään tästä. 

Sitten purraan vähän jalkaa ja seuraavaksi ollaan jo kiipeämässä syliin hempeilemään. On muuten tavallisen huomionkipeä ja mustasukkainen katti, kirjaimellisesti. Mutta hellyyttävä.  Ilta on mennyt siis Upia viihdyttäessä, välipalaa syöden, Täykkäreitä katsoen sekä näitä päivän kuvakollaaseja väsätessä ja lopulta tekstiä kirjoittaessa.

Nyt kello on jo yli kymmenen, joten seuraavaksi saa mennä nukkumaan, jotta huomennakin pääsisi ylös kello 6.  Näin nää arkipäivät menee ohi, ihan hirmusta vauhtia. Mä olen viime aikoina yrittänyt oikein ajauksella pohtia ajankäyttöä, mutta siitä on tulossa vähän myöhemmin ihan oma postauksensa. Mutta nyt mä sanon hei hei, jotta pääsen huomennakin kuudelta ylös. Hyvää yötä!