Avainsana-arkisto: raha

Säästökuuri takana – mitä opin rahankäytöstä?

Kirjoitin vuoden alussa rahansäästöprojektistani, jossa asetin tavoitteeksi tasata tilejä alkuvuoden aikana. Nyt helmikuun loppupuolella voin iloisena todeta, että tavoitteeni kävi toteen – velat on kuitattu ja jatkossa osaan toivottavasti ylläpitää omaa talouttani yhä fiksummin. 💸

Vaikka elin oman mittakaavani mukaan hyvin säästeliään alkuvuoden, en voi puhua todellisesta pennin venyttämisestä mitään. Elin pienen hetken niin, että mietin todella tietoisesti kaikkia menoja, mutta kyse oli poikkeustilanteesta. En siis väitä eläneeni ”niin vähällä kuin mahdollista”, vaikka kaikki on toki suhteellista. Tämä oli omiin kulutustottumuksiini nähden säästeliäästi elämistä. Tällaiset lyhytkestoiset säästökuurit saavat joka tapauksessa ajattelemaan rahankäyttöä todella paljon, ja hyvä niin. Kuluttamisesta tulee helposti vakio, johon ei edes kiinnitä arjessa huomiota. Kun rahanmenoa rajoittaa, tulee käyttökohteitakin pohdittua paljon tarkemmin.

Mitä sitten opin näiden muutamien kuukausien aikana ja mitä säästeliäästi eläminen tarkoitti käytännössä? 💰

Kun tein päätöksen saada talouden tasapainoon, aloitin perusasioista. Kuinka paljon käyttörahaa on tilillä parhaillaan? Koska seuraava palkka tulee? Millaisia laskuja tuleva kuu tuo tullessaan? Millaisia muita kuluja minulla tulee olemaan? Koska olin päättänyt maksaa Visa-laskun mahdollisimman äkkiä pois, lyhensin sitä velkaa kerran kuukaudessa niin paljon, kuin se realistisesti oli mahdollista. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen katsoin mitä jää jäljelle ja karsin kaikesta mahdollisesta.

Tässä omia keinoja hallita taloutta, kun tavoitteeni oli elää mahdollisimman säästeliäästi. Säästökuurini kesti 3-4 kuukautta, joiden aikana noudatin seuraavia ”toimenpiteitä”.

  1. Ensin tarkistin henkilökohtaisen laskutilanteeni. Käytännössä tämä tarkoitti minulla Visan kokonaisvelkaa. Jaoin tuon summan kolmelle-neljälle kuukaudelle ja päätin samalla olla maksamatta tulevien kuukausien aikana mitään ostoksia Visalla (paitsi Netflixin, joka menee suoraveloituksena). Näin lasku ei keikkuisi bumerangina koko ajan edestakaisin. Pieni takapakki tuli joulun ja lahjojen oston aikaan, sillä en halunnut tinkiä liikaa muille ostamistani lahjoista. Sain tämän lipsahduksen onneksi kuitattua vuoden alussa.
  2. Kun palkkapäivä koitti, maksoin siitä välttämättömät menot. Käytännössä tämä tarkoitti lainanlyhennystä ja itse määrittämääni erämaksua Visa-laskusta. Sen jälkeen ostin VR:n kausilipun, joka on minulle työnteon kannalta välttämätön meno. Lisäksi minulla menee suoraveloituksena joka kuukausi 100 € toiselle tilille säästöön – sitä ”menoa” ei tarvinnut pohtia sen enempää.
  3. Näiden jälkeen tein paperille listan, johon keräsin eri kategorioita, joihin tiesin kuluvan rahaa tulevassa kuussa. Kategorioiden perään laitoin summan, kuinka paljon kyseiseen kategoriaan saisi kulua rahaa. Esimerkiksi tammikuussa varasin lounaisiin ja kahviloihin 40 €, ruokakauppaan 350 €, lahjoihin 70 €, rokotukseen 40 €, parturiin 150 € ja niin edelleen. Sekalaisiin menoihin (apteekki, taloustavarat, kosmetiikka yms.) varasin 150 €. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että näitä sekalaisia, huomaamattomia kuluja tulee kuukausittain, ja niistä monet ovat ainakin jollain tasolla pakollisia. Tiedän, että moni saattaa kritoisoida säästökuuria, johon sisältyi esimerkiksi kallis parturikäynti. Olin kuitenkin päättänyt parturiin menosta jo aikoja sitten, joten en halunnut perua kyseistä aikaa ja siirtää menoa tulevaisuuteen. Tiesin, että parturikäynti olisi pois jostakin muusta, ja laskin muut menot sen pohjalta.
  4. Tuo tulevien menojen pohdinta oli oikeasti suuri apu taloudenhallinnassa! Tammikuuhun sisältyi muistaakseni vain muutama, pieni ja yllättävä meno, joita en ollut tajunnut ottaa aluksi huomioon. Karsin omassa kulutuksessa erityisesti kahvila- ja ravintolamenoista, muista huvituksista, vaatteista ja kosmetiikasta. Sitä tavaraa, mitä ei ollut pakko saada, jätin väliin. Esimerkiksi vaatteita en ostanut ollenkaan. Varsinaista tavaraa, jos ruokatarvikkeita ei lasketa, ostin vain shampoon ja hoitoaineen, hiuslakan, hedelmäpusseja ja yhden kirjan käytettynä. Kuva aiheesta täällä.

Talouden tasaaminen oli lopulta aika yksinkertaista, kun oli tehnyt sen päätöksen. Ensiarvoisen tärkeää oli tehdä tuo suunnitelma, eikä vain epämääräisesti ”päättää elää säästeliäämmin”. Ainakaan minulla sellainen päätös ei ole riittänyt tai ole ollut tarpeeksi konkreettinen – jos ei mieti tarkkaan, mistä aikoo säästää, millä ihmeen keinolla pystyy kontrolloimaan mikä ostos on yli omien varojen elämistä?

Olen viime kuukausien aikana pohtinut paljon säästämistä yleisesti ja tehnyt suunnitelmia uusien kuukausittaisten säästöjen ja sijoitusten suhteen. Pienilläkin summilla pääsee alkuun, ja mikä parasta – pienien summien puuttumista ei edes huomaa silloin, kun ne lähtevät suoraveloituksena tililtä. Tietysti sillä edellytyksellä, että talous on muuten balanssissa. Visaa en aio käyttää enää kuin pakon edessä tai korkeintaan sillä ajatuksella, että pystyn maksamaan koko laskun pois seuraavassa kuussa.

Vaikka säästökuuri on nyt periaatteessa ohi, en aio missään nimessä heittää lekkeriksi. Vähän sama juttu kuin vaikka laihduttaessa – kun tavoite on saavutettu, tulisi jatkaa samoilla keinoilla, joilla pääsi tuloksiin. Sitä paitsi, ennakoivaan kulutukseen ja talouden suunnitteluun jää koukkuun! On hauska laskea kerran kuukaudessa omia menojaan ja päättää, mihin haluaa tulevassa kuussa panostaa. Eikös se ole oikeastaan aika kiva idea päättää jo etukäteen, että tulevassa kuussa (tai tulevissa kuissa) panostan hyvään keikkakokemukseen, täydelliseen nahkatakkiin, uusiin sohvatyynyihin tai hieronnan sarjakorttiin? Tällöin on helpompi panostaa myös oikeasti laadukkaisiin palveluihin, kotimaisiin tuotteisiin tai laadukkaisiin materiaaleihin, kun on jo ennakkoon pohtinut asiaa eikä päädy ostamaan asioita vain hetken mielijohteesta. 🙂

/Riikka

Säästökuuri – keinoja talouden tasapainottamiseen

 

En ole ostanut tässä kuussa mitään tavaraa. Jos ei lasketa kiinteitä kuluja, ruokakauppaan menneitä euroja, apteekkikäyntiä ja noin viittätoista euroa, joka on kulunut kahvilaan, en ole kuluttanut rahaa mihinkään. Mahtavaa! Pyhä tarkoitus on jatkaa tällä säästäväisellä tiellä vielä useampi viikko, ja siihen on syynsä. Hyvin käytännönläheinen syy.

Aloitin tämän vuoden säästökuurilla, koska vuoden 2018 viimeiset kuukaudet –okei, koko viime vuosi – oli todella kallis. Oli häät ja häämatka, ja sen lisäksi perinteiset talvi- ja kesäloma, joihin tietysti paloi perinteisesti rahaa. Häihin meni kokonaisuudessan todella suuria summia, emmekä oikeastaan suunnitelleet (lue: säästäneet) häitä varten juuri puolta vuotta pidempään.  Pienet purot ja isot joet – lipsumiset siellä täällä johtivat siihen, että elin koko viime vuoden vähän yli varojeni.

vaatehuone06

Toivottavampaa toki on elää niin päin, että ensin säästetään ja sitten käytetään, mutta viime vuonna kävi toisin. Korkoa kasvava Visa-lasku on siitä syystä kirosana, josta haluan päästä nyt vuoden alkaessa eroon. Siksi päätin laittaa itseni hetkeksi vähän mukavuusrajan ulkopuolelle, karsia ylimääräiset menot ja maksaa itseni velattomaksi. Okei, asuntovelattomuus ei tule olemaan realistista vielä vuosiin. Mutta tämä Visa-velattomuus kyllä.

Vaikkei kyseessä ole erityisen suuret rahat, minua Visa-lasku on aina ahdistanut. Se ruokkii myös kroonista rahapulaa: kun maksat pois ison laskun, rahaa ei jää elämiseen yhtä paljon, ja loppukuusta on herkästi jälleen maksamassa asioita luotolla. Varsinkin viime vuonna, kun isoja summia kului moneen asiaan yhtäaikaa, ja normaaliin arkeen ei tuntunut jäävän rahaa.

Pahoja sudenkuoppia ovat myös toisinaan kohdalle osuvat odottamattomat kulut, jotka romuttavat talouden nopeasti, jos ei ole puskurirahaa, sitä kuuluisaa pahan päivän varaa. Viime vuonna puskurirahat kuluivat häämenoihin, ja ennen kuin ehdin säästämään uutta puskuria, tuli muuttujia. Kissa tuli kipeäksi ja jouduin viemään sen hoitoon. Yksi tunnin käynti eläinlääkärissä teki lompakkoon aika monen sadan euron loven. Ja tietysti juuri silloin, kuin olin jo hyvässä vauhdissa saamassa tilejä tasaantumaan.

kukkaro02

Mutta kyllä se tästä. Tavoitteeni on saada Visa nolliin helmikuun loppuun mennessä, ja kevään loppuun mennessä säästötilille sen verran rahaa, etteivät yllättävät kulut (vaikka se lääkärilasku) romuta taloutta hetkessä. Tavoitteena on pitää yhden kuun palkkaa puskurina säästötilillä.

Olen myös vilkuillut kirjakaupassa uteliaisuuttani Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaa. Haluan lukea sen, vaikka koen periaatteessa tiedostavani todella hyvin, mihin rahani kuluvat. Uutta voi kuitenkin aina oppia, ja varsinkin sijoittamisen saralla tietoni ovat todella vajavaiset.

Olen aika innoissani! Tiedostan, etten ole yleisellä tasolla niin pienituloinen, että minulla olisi varaa valittaa ettei rahaa ole – innoissani olen silti siitä, että olen hyvällä suunnitelmalla saamassa oman talouteni jälleen kunnolla hallintaan.

Lopuksi keräsin omien kokemusteni pohjalta muutamia omia vinkkejä talouden tasapainottamiseen. Jospa siellä ruudun toisella puolella on vaikka joku toinen viime vuoden morsian, jolla on lähtenyt vähän lapasesta. Yritän nyt todella pysytellä tiukkana ja pärjätä vain tilillä olevilla rahoilla, vaikka se vaatiikin venymistä ja tinkimistä. Helmikuun lopulla voin toivottavasti taputtaa itseäni olalle.

/Riikka

Vinkki-vitoset talouden tasapainottamiseen
  • Kannattaa aina laskea etukäteen menoja ja suunnitella, mihin ja kuinka paljon rahaa tulee seuraavan kuukauden aikana kulumaan. Kaikkea ei voi ennustaa, mutta aika paljon kuitenkin. Kiinteiden menojen lisäksi voi kurkata kalenterista, onko tuleville viikoille tiedossa esimerkiksi illanviettoja kaverien kanssa: ne merkitsevät usein myös rahanmenoa. Jos päätät elää minimibudjetilla seuraavan kuukauden, sen voi kertoa rohkeasti myös lähipiirille. Silloin ei ole niin ikävä kieltäytyä niistä menoista, jotka maksavat, ja tilalle voi ehdottaa jotain ilmaista tai edullisempaa tekemistä.
  • Edellä olevan pohjalta kannattaa laskea, kuinka paljon esimerkiksi Visa-laskua on järkevä lyhentää. Liikaa ei kannata lyhentää, muuten päätyy loppukuusta elämään uudelleen velaksi, eikä siinä kierteessä ole mitään järkeä. Laskua kannattaa silti maksaa sen verran, että vähän kirpaisee. Mitä enemmän maksat, sitä nopeammin se on maksettu pois.
  • Jos Visalta menee suoraveloituksena jotakin, tarkista ovatko ne kaikki välttämättömiä kuluja. Jos haluaa tosissaan nipistää, niin monet palvelut, kuten Spotify tai Netflix, voi peruuttaa ja ottaa myöhemmin käyttöön ilman ylimääräisiä kuluja.
  • Pahimmat hetket koittavat usein viikkoa ennen seuraavaa palkkaa. Raha hupenee tililtä ja pulssi kiihtyy. Silloin kannattaa kiertää muut kuin ruokakaupat kaukaa ja pysyä vain tiukkana.  Ruokaostokset kannattaa tehdä Lidlissä.
  • Kun mielesi tekee ostaa jotain, kirjaa se ylös. Kaikki, minkä ostaminen voi odottaa seuraavaan kuuhun, se todella kannattaa ostaa vasta seuraavassa kuussa. Tee vaikka jo tulevalle palkalle lista menoista, ja kirjaa ylös kaikki asiat, joiden ostamista pohdit. Jos nuo menot ovat edelleen tärkeitä, kun palkka lopulta kilahtaa tilille, mene ja osta. Itse esimerkiksi olen jo päättänyt mennä ensi palkan rahoilla parturiin, ostaa kosteusvoidetta ja laadukkaan neuleen. 😌 ☺️
  • Kannattaa olla realisti. Meille ei esimerkiksi ole todennäköistä, että söisimme yhden kuukauden pelkkää makaronia tai etten kävisi itse kuun aikana kertaakaan ulkona kahvilla. Jollekin toiselle tämä saattaa olla hyvinkin mahdollista, mutta vastaava raha kuluu johonkin muuhun, mikä turvaa oman mielenterveyden – vaikkapa salijäsenyys. Jokainen tietää ja tuntee itsensä parhaiten, ja siksi kannattaa varata tyypillisille ”ylimääräisille” kuluilleen pieni puskuri. Varsinkin, jos talouden uuden balanssin löytämisessä menee useita kuukausia tai puoli vuotta, ei ole realistista ajatella elävänsä kuin munkki luostarissa.
  • Laita tililtä suoraveloituksena joka kuukausi rahaa säästötilille heti palkkapäivänä. Jos rahat ovat muutenkin vähissä, aloita vaikka 50 Eurolla. Olipa summa nimittäin 50 € tai 500 €, rahaa säästyy kuin itsestään kun siirtopäätöstä ei tarvitse tehdä manuaalisesti. Motivoi itseäsi laskemalla, kuinka paljon ja mihin voit säästää vuoden aikana.
  • Lopuksi: Visalla  ei kannata i-k-i-n-ä maksaa yhtään mitään, ellei voi olla varma maksavansa koko laskua pois heti seuraavasta palkasta. Piste.

tulppaanit1

Uudenlainen tilikirja: Kakeibo

 

Olen heikko ihan kaikenlaisten aikuisten ”tehtäväkirjojen” edessä. Tykkään täyttää elämäntaitokirjoja, vieraskirjoja, bullet journalia ja monenlaisia muita tehtäväkirjoja – siksi ei olekaan ihme, että viimeisimmältä kirjakauppakäynniltä tarttui mukaan tilikirja Kakeibo – kirja säästämisen taidosta.

Japanilainen ilmiö Kakeibo on kotitalouden tilikirja, jonka avulla säästämisen ja älykkään kuluttamisen pitäisi olla helppoa jokaiselle. Idea on yksinkertainen: jokaisen kuukauden alussa päätät summan, jonka haluat säästää, ja samalla mietit, millaisia toimenpiteitä joudut tekemään tavoitteeseen päästäksesi. Kakeibon avulla voi käydä omaa kulutusta helposti läpi ja kuun päätteeksi pohtia onnistumisiaan ja sitä, missä voisi vielä parantaa.

Suhtautuminen säästämiseen

Rahankäyttö ja säästäminen ovat nousseet minulla entistä tärkeämmiksi asioiksi viime aikoina. Vielä jokin aika sitten suhtauduin rahaan paljon huolettomammin, mutta nykyisin olen aika tarkka siitä, mihin rahojani käytän. Ehkä isoksi asiaksi on noussut se, että tahdon aina saada rahalleni kunnon vastinetta, oli kyse sitten sukkaparista, kasvovoiteesta tai hotelliyöstä. Teen enemmän tietoisia valintoja ja pohdin enemmän, mihin asioihin haluaisin säästää.

Pakko myöntää, että myös asuntovelka ja oman kodin kulut ovat muuttaneet suhtautumistani rahaan. Vaikka mitään ei kannata katua, niin näin jälkikäteen tietyllä tavalla harmittaa, etten ole aiemmin maksanut asumisesta ”omaan pottiin” vaan aina ollut vuokralla, mistä ei tietenkään jää mitään käteen. Toki vuokralla asuminen on tuonut kääntöpuolena mukanaan enemmän vapautta, mutta silti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt isohko summa menee kuukausittain oman kodin velan lyhennykseen eli omaisuuden kartuttamiseen.

Myös muut ansaitsemani rahat pyrin käyttämään mahdollisimman fiksusti niin, ettei raha vain valu sormien välistä esimerkiksi hetken mielijohteisiin. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö panostaisi myös elämästä nauttimiseen. Niissäkin tapauksissa vain koen maksavani asioista, joista saan oikeasti itse takaisin: rentouttavasta hieronnasta, suussasulavasta suklaakakusta tai  hyvässä seurassa nautitusta ravintolaillallisesta.

Oman rahankulutuksen ennustaminen

Olen aika tietoinen siitä, kuinka paljon minulla kuluu rahaa mihinkin. Tein jokin aika sitten blogiin postauksen omasta rahankulutuksesta kuukauden ajalta.  Osaan arvioida suurinpiirtein, kuinka paljon kuussa kuluu mihinkin rahaa, mihin tarvitsen rahaa seuraavien kuukausien aikana ja niin edelleen. Yllättäviäkin kuluja tietysti tulee, kuten viime viikolla eläinlääkärissä käynti. Isot ja ennustettavat kulut osaan kuitenkin nykyään arvioida aika hyvin, mistä on todella paljon apua omassa taloudenhallinnassa. Se, missä tarvitsen vielä harjoitusta, on rahan säästäminen ns. pahan päivän varalle. Kun sellainen on takataskussa, yksittäiset isot menot eivät heilauta omaa taloutta heti kuralle.

kakeibo_kirja

Kakeibosta apua omaan taloudenhallintaan

Kakeiboa oli hauska päästä kokeilemaan osana omaa taloudenhoitoa, ja pohtia rahankäyttöä vielä paremmin nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Olen pitänyt kirjaa vastaa reilun kuukauden ajan, eli harjoittelen vielä itsekin kirjan täyttöä.

Tässä kuitenkin pieni avaus Kakeibon sisällöstä:

    • Jokaisen kuun alussa on aukeama, johon täytetään tulot, kiinteät menot, säästötavoite, ja näistä osista yhdistäen laskukaava, jonka avulla selviää, millainen summa sinulla jää kuukaudessa kulutettavaksi.
    • Tämä kuukauden aluksi täytettävä taulukko on siitä vähän haastava, että ainakaan minulla palkka ei tule kuun alussa tai lopussa vaan keskellä kuuta, eli tulot pitää arvioida etukäteen, jos haluaa pohtia tarkkoja kulutus- tai säästösummia heti kuun aluksi.
    • Kuukausiaukeaman jälkeen jokaiselle viikolle on varattu viikkonäkymät, joihin voi kirjata aihealueittain ja päivittäin omat menonsa. Itse en hyödynnä sarakkeita päivittäin, vaan laitan vain järjestyksessä riviin, mitä mihinkin alueeseen, kuten ruokaan tai kahviloihin on kulunut. Päivittäin merkitsemisessä on se ongelma, että saatan käydä joinakin päivinä useamman kerran kaupassa tai jopa kahvilla, ja silloin päivänäkymä ruuhkautuu.
    • Viikon päätyttyä kaikki viikon menot lasketaan yhteen. Kuukauden päätyttyä yhteenvetosivulla käydään läpi, kuinka paljon kulutettavaa rahaa oli, kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon sai säästettyä.
    • Kirjan idea on siis lopulta aika simppeli, mutta saa pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Kannattaa testata!

kakeibo_viikkonäkymä

Säästäminen, tuhlaaminen – mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kaikkein isoin moka omassa taloudenhallinnassa, jonka olen itse käynyt läpi, on ollut elää kuin viimeistä päivää ilman pientäkään säästettyä summaa takataskussa ja vielä niin, että on päälle hankkinut tappiin asti käytetyn luottokortin. Silloin ajautuu helposti noidankehään, jossa erääntyvä velka on pakko maksaa korkojen kera uudesta palkasta, jolloin elämiseen ei enää jää rahaa ja hetken päästä elää jälleen velaksi. Luottokortti kannattaakin ehdottomasti pitää vain hätävarana johon tarttua vain sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vaihtoehtoa ja sellaisissa summissa, jotka kokee voivansa maksaa heti seuraavasta palkasta takaisin. Ihan paras tapa varautua yllättäviin menoihin on vaan kerryttää pikkuhiljaa sitä säästötiliä, josta sitten voi maksaa yllättävän menon, jos sellainen tulee.

Olen itse huomannut, että on helppo päättää säästävänsä kuussa esimerkiksi 200 €, mutta jos rahaa ei nappaa heti syrjään palkasta, rahalle keksii kyllä aina jotakin käyttöä kuun aikana. Näin ainakin minulla. Kun säästösumma on heti ”pois pelistä”,  ei säästämistä tarvitse ajatella sen enempää. Suosittelen kaikille säästösumman suoraveloitusta erilliselle tilille heti kun palkka kilahtaa tilille, silloin ei tule kiusausta jättää säästämistä tekemättä.

Säästämisestä moni ehkä ajattelee, että ei ole varaa säästää, sillä kaikki kuluu mitä tuleekin. Monilla se varmaan pitää paikkansakin. Toisilla taas, kuten minulla, kyse on enemmän siitä, mihin haluaa panostaa. Välttämättömiin kuluihin menee paljon rahaa, kyllä, mutta kun ne on laskenut kuukauden nettopalkasta pois, jää jäljelle vielä summa täysin vapaasti käytettävää rahaa. Menoihin on loppujen lopuksi helpompi vaikuttaa kuin tuloihin.

/Riikka

Mitä häät maksavat?

 

Mitä häät maksavat, ja kuinka kauan häitä varten tarvitsee säästää, sitä pohtii varmasti jokainen omia häitään suunnitteleva.

Näin puolisen vuotta häiden jälkeen on mielenkiintoista palata siihen, mitä tuo lysti tuli meillä lopulta maksamaan. Tai totta puhuen, vähän kuumottavaa se on. Onneksi päivä oli paras ikinä, joten häiden loppulaskua ei ole todellakaan tarvinnut jäkikäteen surkutella.

Häitä suunnitellessa huomasin, että hääbudjetti on aika kuuma puheenaihe netin keskustelupalstoilla, ja mielipiteitä siitä, kuinka paljon häät ”saavat” maksaa, on tietysti yhtä monta kuin ihmisiäkin. Itse olin ennen hääsuunnitelmien aloitusta vahvasti sitä mieltä, että kymppitonni häihin on ehdoton yläraja, ja varsin kivat häät saa varmasti edullisemminkin. Mutta kuinkas kävikään, se selviää lopussa. Toivottavasti te kaikki häitänne suunnittelevat lukijat saatte tästä tekstistä tukea oman hääbudjetin suunnitteluun.

Me järjestimme häät melko nopealla aikataululla (aloitimme suunnittelun seitsemän kuukautta ennen juhlia), emmekä olleet etukäteen säästäneet rahaa erityisesti häitä varten. Toki joitain säästöjä oli molemmilla jo olemassa, ja hyvä niin, koska häihin kuluvan summan kerääminen ei todellakaan tapahdu yhdessä yössä. Kannattaa siis aloittaa ajoissa, mikäli häät ovat suunnitelmissa edes lähivuosien aikana. Silloin hääbudjettia kertyy pidemmällä aikavälillä eikä se ole yksi iso rutistus puolen vuoden ajanjaksolla.

_VP_5570

Millaiset häät, sellaiset kulut

Halusimme järjestää hääjuhlat ”kaikilla perinteisillä mausteilla”, joka oikeastaan määritteli budjettimme hyvin pitkälle. Tietyt asiat olivat must: tunnelmallinen paikka, ravintolan tekemä ja tarjoilema hyvä ruoka, elävä musiikki, molemmat kauniissa ja komeissa juhla-asuissaan, 90 ihmistä ympärillä ja vielä joku, joka ikuistaa juhlat valokuviksi. Siinä se kymppitonnin  budjetti jo vilahtikin silmien edessä, näin yksinkertaistettuna.

_VP_6013

Meillä oli alusta asti hääbudjetti,  jossa erittelimme mahdolliset kulut ja heitimme kaikelle hinta-arvion. Suosittelen lämpimästi Tahtoo-sivustoa, missä hääbudjettia on todella helppo suunnitella. Budjetti oli koko häävalmistelujen ajan takaraivossa, ja aina oli mielessä, mistä voisi säästää, mikä ei ole välttämätöntä ja toisaalta mihin haluamme panostaa.

Ensimmäinen pihistys oli vieraslistan karsiminen. Alkuperäinen vieraslistamme nimittäin lähenteli melkein 150 ihmistä. Oli pakko ottaa järki käteen, ja karsia rankalla kädellä vieraslistaa siihen asti, että listalle jäi 90 nimeä. Vaikka alkuperäisessä listassa oli monia, jotka olisimme mielellämme kutsuneet, oli järkivalinta rajata kutsuttujen määrää, sillä isompi vieraslista olisi nostanut hääbudjettia vielä reilusti entisestään.  Emme kutsuneet häihin myöskään lapsia (lähisukua lukuun ottamatta), koska myös se olisi kasvattanut vieraslistaamme monella kymmenellä hengellä. Häissämme tarjoiltiin myös alkoholia, mikä oli toinen syy sille, että järjestimme aikuisten juhlat.

_VP_6634

Juhlapaikka ja catering hääbudjetin kulmakivet

Niitä asioita, joista emme tinkineet, oli monia. Juhlapaikaksi valittu Pukkilan kartano oli oikeastaan ainut juhlapaikka, joka täytti kaikki toiveemme. Edullisempiakin juhlatiloja olisi löytynyt, mutta halusimme sen tunnelmallisimman vaihtoehdon. Samalla, kun valitsimme juhlapaikan, valitsimme catering-palveluihin Salon Seurahuoneen, joka tarjoili aivan upeat ruoat hääpäivänämme.

_VP_6391

Juhlapaikan valinta vaikutti positiivisesti koristekuluihin, sillä Pukkila ei paikkana vaatinut koristeita, vaan oli upea sellaisenaan. Ei tuolihuppuja, ylimääräisiä verhoja, omakustanteisia kynttilöitä tai pöytäliinoja. Vuokrapaikan hintaan sisältyi esimerkiksi pöytien ryhmittely toiveiden mukaan, pöytäliinat, kattaminen, kukkia, tuikkuja ja näiden asettelu pöytiin. Oli todella iso plussa, että juhlapaikan vuokraan sisältyi niin paljon erilaisia palveluita. Se oli meille hääpärina suuri helpotus.

Isoja yksittäisiä kuluja

Paikan ja ruoan jälkeen isoimpia yksittäisiä kuluja olivat mun hääpuku, bändi, valokuvaaja ja sormukset. Bändi ja valokuvaaja olivat molemmat sellaisia ”jos kerran otetaan, niin otetaan kunnollinen” -valintoja. Niiden valitseminen vei aikansa, mutta olimme kumpaankin erittäin tyytyväisiä. Bändi oli mahtava (jos joku etsii hyvää, niin Heidi Who band oli 👌🏼!). Valokuvaajana meillä toimi Sander Vill, jonka valokuvauspalveluita voin myös lämpimästi suositella. Hääpukuni hankin Turun Fianceesta, missä itse sain todella hyvää ja henkilökohtaista palvelua. Olin pukuuni erittäin tyytyväinen ja tunsin olevani sekä itseni näköinen että kaunis. 😍

_VP_6900
Heidi Who band

viimeinen_hääpukusovitus
Viimeisimpiä pukusovituksia, pitsiolkainten paikkaa etsimässä.

_VP_6306 (1)

Säästöjä

Se, mistä lopulta säästimme häissä: kaikki koristeet (meillä oli ”koristeina” photobooth ja muutamia ihan yksittäisiä juttuja, jotka tilasin kaikki Wishistä), hääauto (kuljimme omalla autolla), häälaukku (mulla ei ollut laukkua ollenkaan), hääkengät (ostin tavalliset nudet korkkarit, joita voin käyttää myöhemminkin). Emme ostaneet toisillemme huomenlahjoja, emmekä menneet hotelliin hääyöksi (tosin lähdimme seuraavana päivänä parin päivän minilomalle Haikon kartanoon). Meillä oli aika kattava ruokatarjoilu, mutta varsinaista iltaruokaa emme tarjonneet. Säästimme myös kukissa, koska tilasimme vain morsiuskimpun, kaasojen kukat, morsiustyttöjen kimput sekä sulhasen ja bestmanien vieheet. Juhlapaikkaa ei koristeltu kukin lainkaan (juhlapaikan vuokraan sisältyi pienet koristeet pöytiin ja ruokapöytään). Hääsuunnitelmien alkutaipaleellaMielessä kävi myös jousisoittajien kvartetti soittamassa musiikkia kirkossa häämarssin tilalla. Onneksi meillä oli kuitenkin erittäin ihana kanttori, joka soitti urkuja ja vielä lauloi pianosäestyksellä vihkimisen aikana.

hääkutsu

_VP_6865

Koska monia häitään suunnittelevia asia kiinnostaa, listasin alle millaisia summia mikäkin hääasia meillä maksoi. Listasta saattaa puuttua joitain yksittäisiä asioita, kuten hääkengät, joita en ostanut vain häitä varten. Tai miniloma Haikon Kartanossa, häämatkasta nyt puhumattakaan. Laitatin keväällä myös geelikynnet häitä silmällä pitäen, mutta niitä kuluja en ole budjettiin laskenut. Samoin viimeisenä päivänä ennen häitä hankitut vessakorit nielivät euroja, mutten osaa enää sanoa, kuinka paljon. Laskelma on siis vain lähellä totuutta, ja sanoisin, että sellaisenaan jo varsin kiitettävä.  😌

Meidän hääkustannukset

Pukeutuminen ja sormukset

  • Morsiuspuku 1250 € + puvun muokkaus 200 €
  • Sulhasen pukuvuokra 220 €
  • Vihkisormukset 1 160 €

Kauneus

  • Morsiamen meikki ja kampaus harjoituskertoineen 230 €
  • Kampaukset kaasoille 70 €

Kutsut

  • Kutsujen ja infolappujen painatus 165 €
  • postimerkit, kuoret 60 €

Juhlatila ja tarjoilut

  • Juhlatila 1 400 €
  • Catering ja henkilökunta (vieraita 90) 4 984 €
  • Juomat/alkoholit 1  130 € (juomia jäi TOSI paljon yli…)
  • Iltapurtavaa 30 €
  • Alkoholittomia juomia 60 € (näitä sisältyi osittain jo yllä olevaan summaan)
  • Karkit karkkipuffaan 90 €
  • Karkkiastiat esillepanoon 30 €

Loput

  • Paikkakortit 20 €
  • Paperitavara (menu, ohjelma, vieraille vieraskirjalaput)  84 €
  • Vieraskirja 20 €
  • Bändi 1 300 €
  • Kukat 220 €
  • Valokuvaaja n. 900 €
  • Auton koristelu 8 €
  • Sekalainen setti erilaisia koristeita (photobooth, kakkukoriste, kaurakorit, vieraslahjat…) 80 €

Kaikki yhteensä 13 700 € 

😱😱😱

Hääbudjettimme meni siis useammalla tuhannella eurolla yli, mutta kuten sanoin, mitään en vaihtaisi. 💕Konkreettisin vinkki, jonka voin tuleville hääpareille antaa, on se, että alkaa säästämään häitä varten hyvissä ajoin, sillä budjetti hyvin todennäköisesti ylittyy hieman – tai vähän enemmän. 😉

/Riikka

_VP_5958

Kuvat: Sander Vill (lukuun ottamatta kutsu- ja puvunsovituskuva)

Oma taloudenhallinta – miksi pidän kirjaa menoistani?

Raha – mikä ihana kamala asia. Useimmat meistä haluavat sitä mielummin enemmän kuin vähemmän, ja monet meistä saavat sitä omasta mielestään liian vähän. Rahat ovat tiukilla, yhdestä pitää tinkiä jotta voi ostaa jotakin muuta. Raha ei kai tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ja rahojen loppuminen kyllä tekee onnettomaksi hetkellisesti, tai ainakin ahdistuneeksi: millä nyt elän?

Olen lähes aina suhtautunut rahaan tavallaan kevyesti. En ole ikinä ollut kova säästämään, vaan pikemminkin kuluttanut huoletta sen minkä olen ansainnutkin. Toisaalta en ole ikinä ajautunut elämään velaksi, vaan tiukoissa tilanteissa olen kyennyt venyttämään penniä todella paljon. Olen sitä mieltä, että hyvin helposti se, mikä tulee myös menee, olipa sitten osa-aikatöissä käyvä opiskelija vai työelämässä jo pitkään työskennellyt palkollinen. Ihmisillä on tapana keksiä rahoillensa käyttöä, niin ainakin minulla.

Miksi sitten seuraan nykyään rahan käyttöni, jos kerran suhtaudun siihen kevyesti? Yksi syy on puhdas uteliasuus, toinen on se, että toki haluan maksimoida tienaamieni rahojen hyödyn. Rahaa kun kuluu hyvin helposti sinne tänne, mutta kun menoja muutaman kuukauden seuraa, alkaa tehdä havaintoja. Ja nämä havainnot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ostoksia tehdessä. Muutaman kuukauden jälkeen koko hommaan onkin jo koukussa.

Olen itse seurannut omaa rahankulutustani vaihtelevasti viimeiset pari-kolme viime  vuotta. Välillä tarkemmin, välillä suurpiirteisesti. Vaikken tarkkaa kirjaa pitäisikään, kuulun silti niihin jotka tietävät tilin saldon vähintään yhden satasen tarkkuudella. En totta puhuakseni voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minulla ei ole hajuakaan, onko tilillä pari sataa vai pari tonnia.

Toukokuussa menin kirjanpidossa askelta pidemmälle, ja ajattelin jakaa oman rahankäyttöni tuloksia nyt myös tänne blogin puolelle. Innostusta lisäsi entisestään työkaverini Katjan aiheeseen liittyvä postaus, jossa tarkasteltiin ruokaan kuluvan rahan määrää kuukausitasolla.

Kuten Katjalla, myös minulla on excel-taulukko, johon kirjaan kaiken kuluttamani rahan. En täytä taulukkoa päivittäin, välttämättä edes viikottain, vaan tapanani on säästää kaikki kuitit ja kuun lopuksi sitten käydä läpi ja kirjata kaikki, mihin rahaa on kulunut. Kuitit ovat kätevin tapa pysyä kärryillä menoista ainakin siinä tapauksessa, että edes välillä käyttää myös käteistä. Ja minähän käytän, esimerkiksi toriostoksilla tai muita pikkuostoksia tehdessä.

kukkaro

Toinen syy säästää kuitit on se, että vain kuiteista näkee tismalleen, mitä on ostanut, verkkopankista taas näkee vain sen, kuinka paljon mihinkin kauppaan on kulunut. Tästä taas päästään siihen syyhyn, miksi kulutuskirjanpidossa on mielestäni ylipäätään järkeä. Toki silläkin pääsee alkuun, että seuraa menoja suurpiirteittäin: esimerkiksi että ruokaan meni tässä kuussa 300 euroa, vaatteisiin 150 euroa, kahviloihin 70 euroa ja niin edelleen. Mutta tiedän jo suurpiirteittäin oman kulutuksen suuret linjat. Monet kuluerät kun toistuvat kuukaudesta toiseen melko samana. Tämän lisäksi se, että olen ostanut esimerkiksi Citymarketista 70 eurolla jotakin, ei tarkoita sitä, että olisin ostanut 70 eurolla ruokaa. Samoin esimerkiksi Stockmannilta voi ostaa niin meikkejä, vaatteita, ruokaa kuin huonekaluja. Toisin sanoen, menojen lajittelu pelkkä kaupan mukaan vääristää lopputulosta eikä ”opeta” oikeastaan tässä vaiheessa tällaista kuluseurantahöppänää enää mitenkään. Jättää korkeintaan jälkeensä kysymysmerkin: ”miten kauppaan X on voinut kulua noin paljon rahaa..!?!

Ja ruokien hinnat, mikä lempiaiheeni! Olen oppinut paljon ruoan hinnasta yksinkertaisesti hintoja koneelle näpytellessä. Sinänsä hassua, että vaikka altistumme hintalapuille viikoittain erilaisia ostoksia tehdessä, hinnat sisäistää paremmin vasta kun tavara on ostettu kodin hyllylle ja raha on lähtenyt pois omasta pussista. Kuluja seuratessa herkistyy nopeasti eri summille: tunnistaa, onko vihannesten kilohinta kallis vai ei, mistä kaupasta saa juustot tai mehut edullisimmin ja onko neljä euroa oliiveista paljon vai vähän. Jos nimittäin olet useampaan kertaan naputtanut koneelle, että puoli litraa maustamatonta jogurttia maksaa Lidlissä  70 senttiä, yli kolmen euron jogurtti alkaa väkisinkin tuntua kalliilta.

hedelmät

Lajittelin omat menoni toukokuussa seuraaviin kategorioihin:

  • Ruoka (alakategorioina vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, juomat, herkut, einekset, viljatuotteet, kissanruoka, alkoholi, muovikassit(!) ja muut.
  • Muut ruokakulut (alakategorioina lounas, ravintolat&pikaruoka, kahvilat)
  • Sisustus
  • Puutarha & kukat
  • Astiat
  • Kodinhoito
  • Huonekalut
  • Kosmetiikka
  • Terveys & hygienia
  •  Vaatteet
  • Asusteet
  • Lahjat
  • Hupi
  • Kissa (muu kuin ruoka)
  • Sekalaiset
  • Vakuutus
  • Julkinen liikenne
  • Lainanlyhennys
Ruokakulut

Ruokakulut ovat yksi arjen isoimmista menoeristä. Maksan meidän taloudessa suuren osan ruokakuluista, sillä toinen R maksaa sen sijaan paljon muita kuukausittaisia juoksevia kuluja, kuten vesi-, sähkö- ja nettikuluja. Ruokakulut ovat se menoerä, johon olemme viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan erityisen paljon, koska se on menoerä johon todella pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi sillä, että käy Lidlissä Cittarin tai Prisman sijaan ostoksilla säästää kuukaudessa ainakin satasen. Myös ruokien suunnittelu etukäteen auttaa karsimaan ruokalaskun summaa. Tämän suhteen on vielä varaa kehittyä, kuten myös siinäkin ettei ruokahävikkiä tulisi lainkaan.

Arvaatteko mihin ruokaryhmään kului toukokuussa eniten rahaa? Ehkä vähän yllättäen: maitotuotteisiin, 59 euroa! Tähän ryhmään kuuluvat niin maidot, jogurtit, kermat kuin erilaiset juustotkin. Toiseksi eniten kului lihaan ja kalaan (44 €), sitten hedelmiin (42 €), vihanneksiin (30€) ja juomiin (41€). Alkoholiin kului 38 euroa, herkkuihin 35 euroa ja kissanruokiin 27 euroa. Eineksiin taas kului vain 19 euroa (mistä olen erityisen ylpeä) ja viljatuotteisiin 14 euroa. Kategorioiden ulkopuolella oleviin (kananmunat, salaatinkastike, hummus, mansikkahillo…) kului samoin 14 euroa. Muovikassien ostamista on pyritty pääsemään eroon, ja niihin menikin onneksi vain 57 senttiä. Jes! :D

Ruokakauppojen ulkopuoliisiin ruokakuluihin kului kuitenkin vielä selvä summa rahaa: lounaisiin 53 euroa, kahviloihin 50 euroa, ravintoloihin 15 euroa ja Bestbites-ruokalähetykseen 40 euroa.

Ruokamenojen määrä ei vastaa ihan puhtaasti totuutta, sillä vaikka maksoin toukokuussa suuren osan ruokakuluista, niin en kuitenkaan aivan kaikkea. Ruokakaupan kokonaissumma 363 euroa ei siis aivan vastaa totuutta. Muiden ruokakulujen eli ravintoloiden ja kahviloiden menot, 158 euroa, ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään. Erityisesti kahvilamenojen määrään olen tyytyväinen: 50 euroa on vielä melko maltillinen summa kahvilakäynteihin, ainakin tällaiselle kahvilafanille.

tulppaanit1

Koti (sisustus, puutarha, huonekalut, kodinhoito, astiat)

Kotiin kuluvien menojen määrä vaihtelee kuukausittain todella paljon. Tämän kategorian menoista pystyy välillä tinkimään, jos tarve vaatii. Esimerkiksi astiat, huonekalut ja muut sisustusmenot ovat niitä, joita vain harvoin on aivan pakko ostaa, mutta tietysti joitain kodin hyödykkeitä, vaikkapa nyt saippuaa ja talouspaperia, on luonnollisesti pakko ostaa.

Finlayson

Olen melko maltillinen sisustaja: en osta sisustustavaroita hetken mielijohteesta, vaan pohdin niitä yleensä melko pitkään. Joskus saatan silti ostaa jotakin yllättäen, jos kohdalle osuu hyvä löytö. Esimerkiksi yllä kuvassa olevat pyyhkeet ja lakanat ostin heräteostoksena Finlaysonin popupin loppuunmyynnistä, missä suurin osa valikoimasta oli 60 prosentin alennuksella (ostokset  jo maaliskuulta).

Kodinhoitoon kuuluvia tavaroita (pesuaineita, tiskirättejä…)ostan yleensä könttänä Tokmannilta, joten niitä kuluja ei edes kerry jokaiseen kuukauteen, esimerkiksi toukokuuhun. Huonekaluihin on mennyt nyt viimeisten kuukausien aikana paljon rahaa, sillä ostimme uuteen taloon niin uuden sängyn, sohvan kuin keittiökalusteetkin, ja maksoin näistä viimeisen erän, 200 euroa, toukokuussa pois. Myös sisustukseen (mm. matto, kaitaliina, tyynynpäälliset) kului toukokuussa melko paljon rahaa, 158 euroa. Vierailin toukokuun alkupuolella myös Iittalan outletissa, jonka vuoksi astioihin kului jopa 149 euroa, puutarhaan ja kukkiin sen sijaan vain 21 euroa.

omapiha10

Hyvinvointi & ulkonäkö (vaatteet, kosmetiikka, terveys)

Toinen kategoria, josta pystyn nipistämään halutessaan todella paljon, on vaatteet ja muutenkin ulkonäköön liittyvät ostokset. Esimerkiksi välttämättömiä vaatehankintoja on vain harvoin, useammin on kyse halusta näyttää kivalta ja saada jotakin uutta. Kuukausittaiseen budjettiini ei sisälly läheskään aina vaateostoksia, mutta toukokuussa niitä oli muutamia: vaatteisiin kului 115 euroa, asusteisiin 12 euroa, kosmetiikkaan 32 euroa ja terveyteen reilu euro.

kissa01

Kissa

Kissan pitäminen lemmikkinä on pääasiassa hyvin edullista. Ruoat maksavat pari-kolmekymppiä kuussa, ja usein kulut jäävätkin siihen. Toukokuussa rahaa kului kuitenkin punkkikarkotteisiin, matokuureihin ja kaulapantaan, yhteensä 52 euroa.

Lainat, vakuutukset, julkinen liikenne

Pakolliset tylsät ja suuret kulut, jotka on pakko maksaa kuukausittain. Vakuutusmaksuja ei onneksi joka kuukaudelle tipahda, mutta asuntolaina ja työmatkakustannukset kyllä. Junamatkoihin kului toukokuussa 140 euroa, lainanlyhennykseen 550 euroa ja vakuutuksiin 91 euroa.

Huvit, lahjat, sekalaiset

Joka kuukaudesta pieni osa kuluu myös kaikkeen sekalaiseen, jota ei oikein osaa kategorisoida. Osa tästä summasta menee lahjoihin,  (toukokuussa äitienpäivään ja Helsinki-tuliaisiin, 69 euroa), osa huvituksiin (toukokuussa reissu Helsinkiin hotelleineen, 106 euroa) ja kaikkeen sekalaiseen, kuten Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin ja muuhun vastaavaan (31 euroa). Menojen laputtaminen eri ryhmiin ei ole aina yksinkertaista, koska esimerkiksi reissukuluja voi laskea sekä ravintolakuluihin että puhtaasti matkakuluihin.

Kaikkineen vaikuttaa siltä, että toukokuussa minulla kului rahaa melko tarkalleen 2 200 euroa.

Onhan se paljon rahaa – mihin sitä sitten vertaakin. Näin lopuksi päästään kuitenkin takaisin siihen, miksi pidän kirjaa menoista: jotta voisin vaikuttaa niihin paremmin. Jos tuntuu joskus siltä, että huhhu, vaatteisiin meni aivan liikaa rahaa tässä kuussa, niin ihmeesti sitä seuraavassa kuussa miettii, ennen kuin lampsii jokin rätti kourassa kassalle.

Koko toukokuuhun ei oikeastaan sisälly kovin paljon mitään menoja, joiden kuluttaminen varsinaisesti harmittaisi. Monet kuluista ovat kuitenkin edellytys sille, että elän maallisesti sellaista elämää kuin haluankin elää. Ja jotain pientä pystyy laittamaan sukanvarteenkin, mikä sekin on aina hyvä juttu.

/Riikka