Vietin viime sunnuntaina elämäni ensimmäistä ravintolapäivää tiskin takana seisten. Ja se oli kivaa!
Ajattelin ensin, että mahdanko kehitellä tapahtumasta ihan hillittömän stressin. En onneksi kuin ihan pienen vain. Kykenin jotenkin järkeilemään asian niin, että tarkoitus ei ole leikkiä oikeaa ravintolaa, vaan olla ihan reilusti harrastelija.
Toki sunnuntaiaamuna iski hetkellisesti pieni paniikki, kun kello kulki hirveää vauhtia, enkä osannut leikata kakusta niin siistejä paloja kuin olisin halunnut.
Kaikki sujui kuitenkin lopulta oikein hyvin, kakkuni saivat kehuja, sää oli mitä mainioin, ja ihmisvirtaa kulki sopivasti kojuni ohitse.
Pystytin kioskini siis Kupittaanpuistoon aivan kotinurkille, ja se olikin ainakin tällaiselle Ravintolapäivä-untuvikolle hyvä valinta. Ihmisiä ei kertynyt jonoksi asti, mutta toisaalta paikalla ei tarvinnut nököttää yksinään juuri lainkaan. Vastaan tuli sekä tuttuja että tuntemattomia, muutama turistikin. Moni oli matkalla Seikkailupuistoon tai sieltä pois, joten asiakkaiden joukossa oli sekä lapsia että aikuisia.
Tarjoilin vadelma-juustokakkua, mustikkakuppikakkuja sekä mustikkaraakakakkua. Juustokakku osoittautui isoimmaksi hitiksi, mutta lopulta kolmen tunnin myynnin jälkeen kaikki kakut oli myyty viimeistä kappaletta myöten. En voi siis olla kuin tyytyväinen!
Tästä jäikin kipinä osallistua Ravintolapäivään uudestaan, leipoa kaksinkertainen määrä, kehitellä omaa kojua vielä entisestään ja uskaltautua vaikkapa Turun keskustaan myyjättäreksi. Kivaa puuhaa! Kaikkein ihaninta oli kuitenkin kuulla hyvää palautetta sekä omista leivoksista ja tästä blogista. Kertakaikkisen mahtavaa! Kiitos kaikille sunnuntaina kioskillani käyneille. Ja kiitos Marille kuvista!
Ensi kertaan :)
Kuvat: Mari H
