Avainsana-arkisto: ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirjan hyödyt: turhaa tarkkailua vai ruokaoivalluksia?

Kuten eilen viimeisessä ruokapäiväkirjan postauksessa lupailin, kirjoitan tänään vielä muutaman sanan viikon saldosta. Lähdin kokeilemaan ruokapäiväkirjaa useammastakin eri syystä. Viikko sitten sanoin, että ”olisi kiva syödä hyvin, säännöllisesti ja sellaista ruokaa, joka tekee hyvää kropalle”. Mitä ruokapäiväkirja opetti?

Olen mitä syön – Mitä siis noin tarkemmin ottaen?

Vaikka rakastan ruokaa, en välttämättä mieti kovin tarkkaan, mitä syön. En nyt tarkoita sitä, että söisin mitä vaan ja koska vaan. Viittaan pikemminkin oman ruokavalion eri osasten tarkkailuun: en mieti ravintoarvojen täyttymisiä tai vahdi että syön viikoittain kalaa. Esimerkiksi viime viikolla tajusin eräs päivä vasta ruokapäiväkirjaa kirjoittaessani, että päivän molempien lämpimien ruokien pääraaka-aineena oli ollut broileri. Saattaa olla, että sama oli toistunut myös edellisenä päivänä. En siis ajattele monipuolisuutta ruokavaliossani juuri ollenkaan, vaan syön pitkälti tottumusten ja mieltymysten mukaan –  fiilispohjalta. Kai minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä en kärsi esimerkiksi mistään ruoka-aineallergiasta. Ruokajuttuja ei tarvitse juuri pohtia, senkun syön. Silti tulin siihen lopputulokseen, että takaraivossani on kuitenkin ajatus syödä pääasiassa terveellisiä ruokia ja sellaisia juttuja, joista oma kroppa tykkää. Silloin voi joukkoon sekoittaa myös niitä herkkuja, vaikka päivittäin.

iltapala1904

Apua ruokarytmin, ruokasuosikkien ja nestetasapainon sisäistämiseen

Ruoissani toistui tosiaan viime viikolla hyvin paljon samat ainekset: se broileri. feta. ruisleipä. erilaiset hedelmät. suklaa. Pastan, riisin ja perunan joukosta pasta nousi selkeäksi suosikiksi ja melkein joka päivään mahtui myös jotakin makeaa. On aika luonnollista, että ruokavaliossa on omia suosikkeja (jotkut ruoat myös tulevat ja menevät kausittain), ja se on ihan ok. Kaikkien suosituimpien ruokalajien rinnalle voi silti lisäillä sinnetänne vähän vaihtelua. Ruokapäiväkirjan avulla tulee siis ehkä tietoisemmaksi siitä, että ”mähän syön aina tätä, otanpas välillä jotain muuta”.

Isoin huolenaiheeni on edelleen vesi, jota juon aivan liian vähän. Olen kuitenkin ottanut nyt tavaksi kantaa mukanani puolen litran vesipulloa ja kotona ollessa täytän ensimmäiseksi aamulla litran vesipullon, jonka pyrin juomaan päivän aikana loppuun.

aamupala2004

Toinen selkeästi huomiota vaativa asia on ruokarytmi, johon pitäisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota. Työpäivinä rytmiä on helpompi noudattaa muunkin rytmin takia, mutta viikonloput ovat niin erilaisia, että ruoka unohtuu helposti listalta tuntikausiksi. Sen lisäksi aamupala on joka arkipäivän haaste – aamupala tulisi tehdä aina iltaisin valmiiksi, jotta tulen syöneeksi sellaisen. Katsotaan, jos asian tiedostaminen toisi mukanaan muutoksen.

Kertooko ruokapäiväkirja totuuden?

Moni kysyi, että vaikuttiko ruokapäiväkirjan pitäminen syömiseeni. Ehkä jollakin alitajuntaisella tavalla vähän, mutta toisaalta en jättänyt syömättä mitään, koska ruokapäiväkirja. Ainakaan se ei vaikuttanut positiivisella tavalla tuohon ruokarytmiini. Kuten kuvista näkyi, mukaan mahtui myös herkkuja, joten ruokaboikotti ei iskenyt missään vaiheessa. Ainut konkreettinen asia oli se, että jatkuvan napostelun sijaan, oli kyse sitten tomaateista tai suklaasta, otin usein kerralla sen minkä otin. Siinä mielessä ruokahetkien määrä saattoi pienentyä joinakin päivinä. Kokonaisuudessaan kuvasin ja vähintään kirjasin tunnollisesti kaiken syömäni.

Heitteleekö paino viikon aikana?

Ruokapäiväkirjani tavoitteena ei ollut missään nimessä aloittaa tai ylläpitää minkäänlaista dieettiä. Olin silti kiinnostunut tietämään muuttuuko oma paino viikon aikana suuntaan tai toiseen, vaikka ruokavalio pysyy teoriassa samana. Vastaus on että ei muutu, paino pysyi jopa epäilyttävän samana koko viikon ajan: ensin mentiin monta päivää lähes 67 kilossa, sitten yhtenä päivänä paino tippui yhtäkkiä melkein kilon. Ja sillä porskutettiin koko loppuviikko, viikonlopun mässäilystä huolimatta. Kävin vaa’alla aina ensimmäiseksi aamulla, joten todistetusti voin nyt sanoa, ettei painossa tapahdu nopeasti kovinkaan suuria muutoksia.

mitäsöin04

Voinko suositella ruokapäiväkirjan pitoa? Voin! Punnitus oli vähän nihkeää, mutta syötyjen ruokien seuraaminen oli pelkästään mielenkiintoista. Viivan alla enemmän oivalluksia kuin turhaa, ahdinkoa aiheuttavaa tarkkailua.

/Riikka

Ruokapäiväkirja 7/7: sunnuntai

Olen tänään viettänyt ensimmäistä päivää, kun kaikkea syömäänsä ei yhtäkkiä ”tarvitse” enää kuvata. Ehdin jo melkein tottua! Olen myös yllättynyt siitä, kuinka tunnollisesti ylipäätään muistin kuvata kaikki syömiseni. Ihan hyvä kuitenkin lopettaa tähän. Olen saanut näistä ruokatarkkailuista jo paljon ajatuksen aihetta, mikä oli koko jutun ideanakin. Mutta asiaan, käydään vielä sunnuntain ruokalista läpi.

aamupala2304

Jokaiselle ruokapäiväkirjaani seuranneelle on varmasti käynyt meidän ruokailupöydän kevätliina jo tutuksi. Sen päälle katettiin aamiainen viikonlopulle ominaiseen tyyliin. Hokasin, että söin vasta sunnuntaina koko viikon ainoan leivän, joka ei ollut ruisleipä. Outoa! Jos muuten syön vaaleaa leipää kotona, niin paahdan ne yleensä, jotta ne ovat vähän rapsakampia, vaalea leipä kun on yleensä vähän mössöä. Leipien lisäksi aamupalaan kuului tuttuun tapaan jogurttia hedelmillä, teetä ja mehua.

viinirypäleet

Aamupäivällä suklaalevyssä oli vielä todistetusti noin puolet jäljellä, mutta illan päättyessä enää muutamia paloja. Ei ehdi suklaa tässä taloudessa vanhenemaan…

suklaa

lounas2304

Jääkaapista löytyi lounasajan koittaessa moniakin erilaisia vaihtoehtoja ruoaksi. Söimme vasta kahden maissa lounaan: viikolla tehtyä makaronilaatikkoa ja salaattia.

illallinen

Vaikka päivä kuluikin pääasiassa kotinurkissa, olimme jääkaapilla seuraavan kerran vasta puoli kahdeksan aikaan. Tällä välillä toki kului sitä lauantaina ostettua Pepsiä ja varmasti muutama pala suklaalevystä. Ruoka painottui kuitenkin vahvasti iltaan. Ihme ettei nälkä yllättänyt tuota ennen!? Tein jääkaapin jämistä tuollaisen nopean salaatin, sillä jälkiruoaksi oli tiedossa…

pannari

…pannaria! Toinen R teki parikin pikkuvuoallista pannukakkua, joista toinen oli aikamoinen vuoristorata. :)

pannukakku

Onko parempaa: tuore pannari, hillo ja kermavaahto? Ei. Siksi söin kaksi palaa.

Daimkakku

Ja jottei makeudesta tarvinnut tinkiä, söimme vielä palat Daim-kakkua, joka oli sekin lauantain heräteostos. Makeita herkkuja siis jääkaappi täynnä myös ensi viikon varalle.

Vähän yllättäen paino jatkoi samaa rataansa viikonlopun herkuista huolimatta, vaaka näytti nimittäin myös sunnuntaina 65,9 kg. Viimeinen punnitus, jes! Tätä en jää kaipaamaan. Eikä se paino näköjään viikon aikana paljon heilahtele, ainakaan meikäläisellä.

Mitä jäi ruokapäiväkirjan pitämisestä käteen? Siitä pohdintaa huomenna. Tsemppiä viikkoon!

/Riikka

P.S. Santsikuppia voi seurata ainakin Facebookissa, Instassa, Twitterissä, Bloglovin’issa ja Blogit.fi-sivustolla. Klikkaa suosikista niin ei mene tulevat postaukset sivu suun. :)

Ruokapäiväkirja 6/7: lauantai

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! Viikonloppu alkaa olla lopuillaan, samoin ruokapäiväkirjani. Vielä on kuitenkin lauantain ja sunnuntain ruoat selaamatta, joten mennään suoraan asiaan.

Näin sunnuntai-illalla lauantain kuvia katsoessa toivoo, että oi, olisipa vielä lauantaiaamu. Tuo aamu ja tuo päivä on mielestäni yksi viikon parhaista: silloin kun takana on hyvin nukuttu yö, toinen R toisella puolella aamiaispöytää ja koko viikonloppu vielä edessä.

aamupala

Aamupalapöytä ei ole meillä yleensä erityisen pramea: siellä on täysin tavallisia juttuja leipineen ja jogurtteineen, lisäksi ehkä keitettyjä munia. Mutta aamupala syödään AINA ruokapöydässä ja aina yhdessä, jos mahdollista.

Mä paloittelin yhteisen hedelmäkipon, jossa oli mangoa, kiiviä ja päärynää. Ruisleivät olivat perinteistä laatua juustoineen ja salameineen. Nuo Dulanon salamit on ihan mun lemppareita, nekin Lidlistä.

aamiainen2204

louna2204

Lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Alastaroa ja moikkaamaan vanhempiani. Äiti tarjosi lounaaksi pizzaa, josta söin kaksi palaa ja jälkkäriksi vielä kaksi kupillista kahvia ja pullan. Äitini on taitava leipomaan tuollaisia söpöjä, pieniä ja kauniita korvapuusteja, omistani kun tulee aina (eli kahden vuoden välein) massiivisen isoja ja epämuodostuneita mönttejä. Äitini taas on leiponut korvapuusteja vuosikymmenet, joten ilmankos pullat ovat aina täydellisiä.

kahvipullat

mandariini

Kotiin saavuttuamme söin pienen mandariinin. Kuka uskoisi että näin pieni hedelmä voi välillä olla niin hankala syödä? Kuoret irtosivat hädin tuskin edes apuvälineillä ja itse hedelmässä oli enemmän kiviä kuin syötävää. Pyh.

tortellinit

Kokeilin lauantai-illalla uutta reseptia, tortellineja tomaatti-yrttikastikkeessa. Ei vaikuttanut reseptiltä, jonka haluaisin tehdä uudelleen. Ehkä se johtui siitä, että olin koko lauantai-iltapäivän kotiin päästyämme jostakin syystä huonovointinen ja ruokakaan ei juuri maistunut. Joka tapauksessa kastike oli jotenkin tunkkainen.

suklaata

Jipii! Ruokakaupan antimina maitosuklaata! Lauantain huippuhetki. ;D Suklaata meni lauantaina telkkaria katsellessa puolisen levyä, siitä tosin muutaman palan söi myös toinen sohvan asukeista. Mutta myönnettäköön, söin silti suurimman osan.

Illan aikana kului myös Pepsiä, jota sitäkin eksyi eilisen ruokaostoksiin. Toinen asia, joka pitää myöntää: olen huono juomaan, mutta vettä helpommin saan kurkusta alas kaikkia muita juomia, kuten mehuja ja limppareita. Ahdistus huonoista juomatavoista ei siis talttunut lauantainakaan, ja veden osuus jäi varmaan muutamaan desiin.

Vielä huomenna luvassa sarjan viimeinen ruokapäiväkirja, jonka jälkeen voinkin paketoida viikon ruokaoivallukset kasaan ja pyrkiä parantamaan niitä ruokatapojani, jotka eivät ole aivan kohdallaan. Kuullaan siis huomenna!

/Riikka