Emma Teatterissa: Fingerpori

Yhteistyöpostaus – teatteriliput saatu Turun Kaupunginteatterin kautta

Olimme viime viikon kesälomalla ja yksi kevyt viikon ohjelmanumero oli tämän kesän jo toinen vierailu kesäteatterissa. Tällä kertaa suuntasimme Naantalin Emma Teatteriin, missä esitetään tänä kesänä Fingerporia.

Fingerpori on käynyt tutuksi viimeisten kymmenen vuoden aikana, vaikka en sitä itse aktiivisesti päivittäin seuraakaan. Jos sarjakuva ei pomppaa silmille päivän lehdestä, viimeistään Facebookin tai Twitterin uutisvirrassa näkee usein sekä uusia että vanhoja kolmen ruudun sarjoja, joiden kaksimieliset sanakäänteet ovat välillä toimineet jopa aamujumppana, kun ei ole ihan heti auennut. Onneksi meillä on Suomen kieli, josta voi vääntää kaksimielisyyksiä hamaan tappiin asti. Kuten sanottu, itse en ole Fingerporin uskollisin fani, enkä siten myöskään syventynyt sen enempää Fingerporin maailmaan, mutta ainakin tällaiselle satunnaiselle lukijalle teatteriesitys tarjosi hauskan illan, jossa sekä toteutustapa että roolisuositukset olivat erittäin onnistuneita.

Mietin etukäteen, miten sarjakuva toimii teatterin lavalla, mutta se toimi yllättävän hyvin. Kokonaisuus oli pääasiassa neljän näyttelijän vuorottelua, lavalla tapahtui koko ajan ja kaksituntisen aikana nähtiin kymmeniä ja taas kymmeniä vuosien varrelta tuttuja Fingerpori-klassikkoja. Erityisesti Tom Petäjän ja Miska Kaukosen vetämät lukuisat roolit naurattivat kovasti, ja toki Turku-huumori toi hyvän lisämausteen tähän teatteriesitykseen.

Kävin – uskomatonta kyllä – Emma Teatterissa ensimmäistä kertaa. Kyseessä on yli 800-paikkainen ulkoilmateatteri luonnon helmassa Naantalin Kailon saaressa, Muumimaailman kyljessä. Emmaan voit tutustua myös esimerkiksi Facebook-sivun kautta.

Teatterireissulla kannattaa muuten tutustua samalla myös idyllisen kauniiseen Naantalin kesäkaupunkiin: kierrellä vanhan kaupungin kujilla, tehdä kierros Kultarannan puutarhassa, jatkaa iltaa Naantalin Kaivohuoneella tai vähintäänkin syödä jätskit ilta-auringon lämmittäessä.

/Riikka

 

 

Domino – vanha teatteri herää henkiin

Yksi ehdottomista Turun kulttuurisyksyn piristäjistä on vanhan Domino-teatterin avautuminen. Domino on koko 12-vuotisen turkulaisuuteni aikana ollut yksi lempipaikoistani Turussa. Totta puhuen olin tippa linssissä, kun Kinokopla vuosia sitten lopetti elokuvanäytökset Dominossa, eikä teatteriin ilmaantunut aikoihin korvaavaa ohjelmaa.  En voisi siis olla iloisempi, kun legendaarinen sali on jälleen auki yleisölle!

Mikä Dominossa sitten vetää puoleensa? 50-luvun nostalgia on jotenkin maagista, ja vaikkei itselläni luonnollisesti ole henkilökohtaista kokemusta siitä, millaista elämä on 50-60-luvulla ollut, olen aina pitänyt aikakautta erityisen kiehtovana. Vierailu Dominossa on siis kuin aikahyppy menneisyyteen. Isossa teatterisalissa tuoksuu edelleen se tietty vanhan tuoksu, ja teatterisalin tuoleissa on ajan patinaa. Käytävän varrelta löytyy edelleen alkuperäinen lippukassa ja vastapäiseen vitriiniin on kerätty muistoja menneiltä vuosilta.

Domino_syksy2015_03

Domino avaa pelin tänä syksynä Americo! -näytelmällä Rasilan veljesten voimalla. Erkki Saarelan ohjaama veijaritarina on tuttu 15 vuoden takaa, kun Jukka ja Kimmo Rasila esittivät samaisen näytelmän, silloinkin Turun Kaupunginteatterissa. Tarina kertoo ronskin humoristisen tarinan Amerikan valloitusretkestä, joka on itse asiassa yhden miehen monologi. Tässä näytelmässä veljekset kuitenkin hengästyttävät toisiaan mitellen tarinankerronnan kuninkuuslajista. Katsojakin saa siis jäädä haukkomaan henkeään, sillä sanoja ei tästä näytelmästä jää uupumaan!

Domino_syksy2015_05

Reilut 500 katsojaa vetävä sali tarjoaa klassiset puitteet syksyn esitykselle. Luvassa on paitsi teatteria myös konsertteja ja komediaa. Domino haluaakin houkutella katsojia teatteriin vanhaan Broadway -teatterin tyyliin ja pitää kynnyksen kulttuurista nauttimiselle matalalla. Dominossa kahvi juodaan pahvimukeista ja Domino-leivoksen saa nauttia vaikka katsomon puolella.

Domino_syksy2015_02

Teatterille tehtiin kesän aikana kasvojenkohotus vanhaa kunnioittaen. Saniteetti- ja naulakkotilat uusittiin, ja teatterisaliin rakennettiin näyttämö nykyaikaisine valo- ja äänitekniikoineen. Myös aulatiloja on otettu laajemmin käyttöön, jotta kahvinsa voi nauttia vaihtoehtoisesti vanhojen filmitähtien seurassa. Muuta muutosta katsoja ei teatterissa juuri huomaakaan – ja hyvä niin!

Domino_syksy2015_04

Oi ihana Domino, me tulemme näkemään vielä useasti tämän syksyn aikana. Omat täsmävinkit syksyn kattauksesta: Jazzminster Abbey – Jennie Storbacka, Vieraissa-klubi sekä Club 27.

Tutustu Dominon tarjontaan täällä