Avainsana-arkisto: työelämä

Puhtia työpäivään – Miten jaksaa töissä paremmin

Useimpien meistä kesäloma on viimeistään nyt elokuun lopussa ohitse ja paluu arkeen väistämättä edessä. En tiedä teistä muista, mutta itseäni töihinpaluu ahdistaa vuodesta toiseen: mitä pidempi loma, sitä suurempi ahdistus.

Onneksi töihinpaluuahdistus kuitenkin helpottaa aina parin viikon sisällä. Siinä ajassa tottuu taas ajatukseen aikaisista heräämisistä, aikatauluista ja palavereista ja pääsee kärryille siitä, mitä kaikkea se oma työ taas sisältääkään. Olen huomannut, että päivästä toiseen jatkuvalla työllä on kuitenkin jälkiseurauksensa, vaikka työssä ei mitään erityistä stressiä tai muita huolia olisikaan: niska on jumissa, päätä särkee työpäivän päätteeksi, mieli on levoton tai muuten vaan maassa.

työ

Olen aina ollut sitä mieltä, että työn ja vapaa-ajan välillä pitää olla selkeä jako, jaksaminen tyssää muuten kuin seinään. Toinen tärkeä pointti on se, että myös arjesta ja työpäivistä pitää tehdä itselle mahdollisimman mielekkäitä. On todella uuvuttavaa elää pelkkiä viikonloppuja tai pidempiä lomia varten. Se tuntuu myös haaskaukselta, sillä suurin osa elämästämme on nimenomaan arkea.

Vaikka lomaltapaluu tuntuikin aluksi lohduttomalta, niin oikeasti rakastan arkea. Rytmiä, rutiinia, ennalta-arvattavuutta. Koska olen kuitenkin tiedostanut oman arkeni mukanaan tuomat haasteet, keräsin tähän muutaman jutun työssä jaksamisesta, jotka olen itse ottanut käyttöön ja joista osaa itsekin vasta harjoittelen.

Herää varttia aikaisemmin  (ja syö)

Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, aamu alkaa parhaiten aamupalalla. Siis: syö aamupala. Poikkeuksetta. Itse olen niin tottunut aamupalaan, että aamiaisen skippaamisella on selvä negatiivinen vaikutus: huono olo, päässä ei ole senkään vertaa järkeviä ajatuksia kuin normaalisti, ja muutun äkäiseksi ”kaikki on huonosti” -ääliöksi.

Jos aamun minuutit tuntuvat luisuvan käsistä, pihistä vaikka meikkaamisesta tai laita herätyskello soimaan varttia aikaisemmin. Ylimääräinen vartti aamussa kannattaa itse asiassa muutenkin: oman kokemuksen mukaan kiireessä aloitettu päivä lisää päivän stressitasoa.

Tee töitä kun olet tehokkaimmillasi

Yhä useammassa työpaikassa saa päättää itse työskentelyaikansa. Voisin itsekin aloittaa työpäivät yhdeksän-kymmenen aikaan, mutten kuitenkaan ikinä tee niin. Miksen? Ensinnäkin: koen, että vuorokauteen saa lisää tunteja, kun menee aikaisin töihin. Jo se, lähdetkö töistä 15.30 vai 16.30, vaikuttaa omaan arkeen huomattavasti. Vaikka 5.45 herääminen tuntuu välillä tuskalta, pyrin aloittamaan työt normaalisti niin, että olen työssä jo reilusti ennen kahdeksaa. Olen myös tehokkaimmillani aamupäivällä, ja monesti iltapäivä kuluu tahmeammin. Se on vain jokin ominaispiirre, saan enemmän aikaiseksi aamupäivisin. Kannattaa siis tehdä töitä silloin, kun potentiaalisesti on parhaimmillaan. Jos tiedät, että pääset kunnolla käyntiin vasta iltapäivällä, venytä aamua ilman tunnontuskia.

työpäivä

Tau-ko

Tässä hyvä nyrkkisääntö: jos kenenkään henki ei ole vaarassa, pidä 10 minuutin tauko. Usein kiire ja paniikki on oman päämme sisällä, ja vain harvoin työt ovat sellaisia, että niiden lykkääminen 10 minuutilla tai vaikka kahdella tunnilla saisi aikaan massiivisen ja traagisen lumipalloefektin. Pidetyistä deadlineista ja tapaamisista kannattaa toki pitää kiinni, mutta tässä minuuttiaikataulun kulttuurissa unohtuu usein kohtuus. Asiat eivät ole sekunneista kiinni. Sen vuoksi: pidä tauko. Jaloittele joka tunti, pyörittele hartioita ainakin kerran aamupäivän ja iltapäivän aikana, käy joka päivä lounaalla (tai oman työpaikan lounastilassa) ja pidä tee- tai kahvitauko työkavereiden kanssa.

Tässä minullakin on paljon oppimista – työpisteellä huonossa ryhdissä jumittaminen on liian helppoa. Jos muu ei auta, ripottele tauot ensin kännykkään herätyksinä, ja pidä niistä kiinni. Sovi vaikka työkaverin kanssa yhteisestä kahvitauosta. Tauon vaikutuksen huomaa aika nopeasti, kun on pitänyt niistä kiinni muutaman päivän ajan. Terveeseen työpäivään sisältyy myös  taukoja, monikossa. Piste.

Pidä vesilasi aina työpöydälläsi

Liittyy läheisesti jo edellä sanottuun, mutta veteen kiteytyy monta muutakin hyvää juttua. Yritän itse pitää nykyään juuri vettä päivän pääasiallisena juoman lähteenä, en esimerkiksi kahvia tai teetä. Vesi johtaa myös luonnollisiin taukoihin, kun lasia pitää täyttää tai käydä vessassa.

työ02

Käytä jotakin omaa ajanhallintajärjestelmää

Selkeyttää tekemistä, saa aikaan onnistumisen tunteita ja mahdollistaa työviikon sekä työpäivien organisoinnin. Siinä tärkeimmät pointit, miksi itse teen to do -listoja ja viikoittain suunnitelmia sähköiseen Google-kalenteriin.

Mieti kiireellisimmät, stressaavimmat, aikaavievimmät.

Teen lähes joka päivä ruutupaperille  konkreettisen to do -listan. Google-kalenterissa taas on suurpiirteisesti suunniteltuna viikon palaverit ja erinäiset projektit, joiden tiedän syövän aikaa työajasta. Aina ajan tasalla oleva Google-kalenteri on myös korvaamaton omassa työyhteisössä, jotta sekä sisäiset että ulkoiset palaverit on helppo sopia ja suunnitella.

Oma työni on täynnä silppua, ja siksi homma valahtaisi käsiin, jos en suunnittelisi asioita. Ainakin itse koen, että olen tilanteen rouva niin kauan, kuin tiedän mitä kaikkea työlistallani on, osaan arvioida kuinka kauan niiden tekemiseen suurinpiirtein menee, ja suunnittelen ne kalenteriin tiettyyn ajankohtaan.

Lyhyesti sanottuna: sähköisen kalenterin avulla pystyn kontrolloimaan suuria linjoja ja omaa ajankäyttöä, to do -listalla pönkitän omaa itseluottamusta onnistumisen tunteesta. Jos listassa on päivän päätteeksi enemmän ylivedettyjä kohtia kuin vielä jäljellä olevia, voi lähteä hyvillä mielin kotiin.

Sulje häiriötekijät pois

Omassa työssä sosiaalisen median sulkeminen pois näytöltä ei oikein toimi, sillä työni on juuri siellä. Jotain rytmitystä päivään saa kuitenkin sillä, etteivät kaikki mahdolliset kanavat piippauksineen ja punaisine palluroineen ole kokoajan päällä. Esimerkki: jos aloitan työkokonaisuuden, johon tiedän kuluvan kaksi tuntia, suljen ainakin sähköpostin siksi aikaa. Kahden tunnin viive vastaamisessa ei ole ainakaan omasta mielestäni katastrofi.

Tee omaa juttuasi

Se, mitä se itse kullekin on, riippuu ihmisestä. Minua auttaa tietyissä työtehtävissä suunnattomasti se, että voin laittaa napit korviin ja sulkea kaiken ulkopuolisen pois. Ei luonnollisesti toimi kaikissa työtehtävissä, mutta monissa. Toinen aika oleellinen asia: omasta työpisteestä tai -huoneesta kannattaa tehdä viihtyisä. Tarkoittipa se sitten sitä, että pöydällä on aina kukkia tai ettei pöydällä loju kasaa sekalaisia papereita, omasta viihtyvyydestä kannattaa pitää kiinni.

työ03

Arvosta työtäsi

On helppo ajaa itsensä loppuun, jos muistuttaa itseään aina vain niistä tekemättä jääneistä töistä ja saadusta kritiikistä. Mieti ennemmin, missä onnistuit, mitä opit, mitä asioita sait vedettyä yli to do -listalta. Ja hei, usein työ on myös sitä, että ainut saatu palaute on negatiivista palautetta. Jos siis et saa kiitosta, voi taputtaa itseään olkapäälle, koska se on sama asia kuin että kaikki on mennyt hyvin. Arvostus lähtee itsestä, muut seuraavat kiltisti perässä.

First seven jobs

Twitterissä ja Facebookissa leviävä #firstsevenjobs sai itsenikin innostumaan, tässä siis seitsemän ensimmäistä työpaikkaani ja tarinat niiden takaa. Olen ainakin itse kiinnostuneena lukenut muiden urapolkuja, niitä kun on niin erilaisia.

Siinä missä Twitteriin ei mahdu kuin pelkät nimikkeet siitä, mitä on tehnyt, itseä kiinnostaa ennen kaikkea ne tarinat: mitä, milloin ja millaista se on ollut, silloin joskus.

pilvet

Pitemmittä puheitta, seitsemän ensimmäistä työpaikkaani! (Ei niitä muuten juuri tätä enempää olekaan, nykyinen ei mahtunut mukaan.)

  1. Lomittaja

Ensimmäinen työpaikkani oli hyvin lähellä, kotitilalla yläasteikäisenä. Ei jännittänyt, kun esimies oli oma äiti ja isä. Eipä työ toisaalta ollut kovin muodikas tai kadehdittava. Poimin kananmunia, ruokin sikoja, siivosin karsinoita ja todistin porsaiden syntymää lukemattomat kerrat. En ehkä oppinut sosiaalisia taitoja, mutta opin likaamaan omat käteni, ihan kirjaimellisesti. Mieleenpainuvin muisto lienee se, kun kiskoin veljeni kanssa äkkiseltään kuollutta, kuolonkankeaa reilu satakiloista emakkoa pihalle karsinastaan.

2. Mansikanpoimija

Tätä työtä tein myös yläaste- ja lukioiässä. En tosin ollut siinä kovinkaan taitava. Työura jatkui ruumiillisena ja urakkapalkalla. En muistaakseni tehnyt tätä työtä kovinkaan pitkiä päiviä tai pitkiä aikoja putkeen. Ei ollut järin palkitsevaa, varsinkaan jos sattui huonosatoinen kesä. Tämä työ opetti kuitenkin sitkeyttä ja nöyryyttä työntekoa kohtaan. Sateessa tai paisteessa, mansikat on poimittava silloin kun ne ovat kypsiä. Ps. tämän jälkeen en ole tainnut mansikkapellolle eksyä.

3. 4H-ohjaaja

Vedin lukioikäisenä lyhyen ajanjakson verran pienille tytöille 4H:n askartelukerhoa. Kuuluin 4H:hon koko pienen ikäni ja osallistuin jonkin verran toimintaankin, mutta olin itse ohjaajana vain tämän yhden kerran. Vedin varsin  innovatiivista askartelua ala-asteikäisille tytöille, ja jokainen kerhokerta oli vuorotellen eri kerholaisen kotona. Siihen asti olemattomat sosiaaliset taitoni lasten kanssa kehittyivät. Ne kehittyivät samoihin aikoihin myös seurakunnan järjestämällä leirillä, missä toimin isosena (tästä ei tosin maksettu muistaakseni palkkaa).

4. Kouluavustaja vanhassa lukiossani

Ylppäreiden jälkeisenä vuonna markkinoin itseni entiseen lukioon kouluavustajaksi. Olin missä milloinkin tarvittiin: tuuraamassa sairaana olevia opettajia, siivoamassa arkistoa, kantamassa ylppärikoemaksuja pankkiin – ja tietysti keittämässä opettajille kahvia. Eniten tein töitä ylityöllistetyn kanslistin kanssa. Parhaiten tästä työstä jäikin mieleen ihana kanslisti ja se kerta, kun jouduin tuuraamaan liikunnanopettajaa ja vahtimaan yläasteikäisiä tyttöjä lentopallon parissa. Kaikkien pallopelien kestovihaajana delegoin tuomaroinnin sujuvasti jollekin luokan tytöistä ja seurasin itse sujuvasti vierestä. Oikeaoppisista säännöistä kun ei ollut hajuakaan… Opin puolen vuoden aikana paljon itsestäni.

askeleet

5. Postinjakaja

Turkuun muutettuani työskentelin kaikki opiskeluaikani kesät, lomat ja muut vapaapäivät Postin palveluksessa. Itse asiassa työskentelin siellä pitkän tovin vielä valmistumiseni jälkeenkin, kun muuta työtä ei ollut. Jaoin postia kävellen, fillarilla, autolla. Ajoin postikonttorilta toiselle ”vääränpuolisella” Transporterilla, mutta onnistuin olemaan kolaroimatta kertaakaan. Selvitin kirjepostia, jossa oli väärä tai virheellinen osoite ja lajittelin niitä miljoonia joulukortteja, joita ihmiset edelleen toisilleen lähettävät. Tässäkin työssä oppi sitkeyttä ja sisukkuutta, posti kun sekin jaetaan (vielä toistaiseksi) joka arkipäivä, säällä kuin säällä. Fyysisiltä ruhjeiltakaan ei tässä työssä välttynyt, kun kerran mm. kaaduin vesisateessa ja sain painavan postipyörän päälleni. Tässä paikassa on ollut värikkäimmät työkaverit kautta aikain, hyvässä ja pahassa.

6. Oikolukija

Oikoluin artikkeleita opintojen ohella eräälle turkulaiselle säätiölle. Työ oli osa-aikaista ja kesti vain muutamia kuukausia, mutta sain arvokasta oman alan työkokemusta. Taisin opiskeluaikoina oikolukea myös muutaman gradun jotakin nimellistä korvausta vastaan. Hassu työ, en ollut yhdessäkään palaverissa ja suurin osa kommunikaatiosta tapahtui muutenkin sähköpostin välityksellä.

7. Tutkija-avustaja

En muista aivan tarkkaan, oliko nimikkeeni tuo Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, mutta tämä termi ehkä kuvailee parhaiten kyseistä työtä. Urani Kotuksessa oli lyhytaikainen, vain kolme kuukautta, sen verran korkeakouluharjoittelun kestoksi määriteltiin. Samasta syystä asuin Helsingissä vain kolmen kuukauden ajan. Mitä sitten tein Kotuksessa? Työskentelin kielenhuolto-osastolla. Kirjoitin muutaman artikkelin Kotuksen Kielikello-lehteen, vastasin Kotuksen ”auttavaan puhelimeen”, mihin voi soittaa kielenkäyttöä koskevissa ongelmissa (tällainen on ihan oikeasti edelleen olemassa!), poimin sanomalehdistä uusia, kieleen juurtuvia sanoja ja kiikutin niitä suomen kielen sanakirjan tekijöille. Työ oli todella mielenkiintoista, ja kielenhuollollinen osaamiseni oli silloin takuulla puolet parempaa kuin tänä päivänä. Tajusin kuitenkin, ettei tutkimustyö ole minua varten. Eikä Helsinki. 

katu

Lomittajasta tutkijaksi ja sitä kautta sisällöntuottajaksi! Olen työurassani tyytyväinen erityisesti siihen, ettei minun ole ikinä tarvinnut olla työttömänä. Se on vaatinut hyvää tuuria sekä sitä, että on tehnyt myös sellaisia töitä, jotka eivät olleet ykkösenä toivelistalla.

Mitä sanoisin 15 vuotta nuoremmalle itselleni? Hae töitä nuoresta pitäen, vaikka väkisin, ja tee puoli-ilmaista työtä, jos asuminen on itsellesi vielä ”ilmaista”. Toisaalta ilmaista työtä ei kannata tehdä liikaa, tärkeämpää on säilyttää arvostus itseä kohtaan. Hae töitä, joissa joudut oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Se kasvattaa parhaiten. Opiskeluaikana etsi sitkeämmin oman alan työkokemusta. Opiskeluvuosista monet teorian opit tuntuvat näin jäkikäteen varsin turhilta, paljon tuloksellisempaa olisi ollut vain mennä töihin ja oppia sitä mukaa. Toisaalta nyt on ainakin se korkeakoulututkinto suoritettuna eikä roikkumassa gradua vaille valmiina. Ei siis kannata katua menneitä, vaan iloita siitä, että on tällä hetkellä työpaikka, jossa viihtyy!

/Riikka