Avainsana-arkisto: vaatteet

Projekti 333 – 33 vaatetta, joilla pärjään seuraavat kuukaudet

Vihdoin viime sunnuntaina toteutin pitkään pohdiskellun vaateinventaarion, ja otin samalla myös uuden haasteen vastaan – projektin 333. Tervetuloa yksinkertaisempi vaatevalikoima, hyvästi vaatekasat huoneen nurkassa!

Mikä projekti 333?

Osalle teistä project333 saattaa olla jo tuttu, törmäsin tähän itsekin  muutamia vuosia sitten lukiessani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia (hyvä kirja, suosittelen!). Kerrottakoon kuitenkin ihan alkuun mistä on kyse.

333-projektin ajatuksena on yksinkertaistaa vaatekaappia. Idea on hyvin simppeli: valitse 33 vaatetta, joita tulet käyttämään seuraavan kolmen kuukauden aikana. Loput vaatteista pakataan laatikkoon ja laitetaan varastoon pois silmistä, kunnes kolmen kuukauden päästä valikoit jälleen yhteensä 33 vaatetta, aina sen hetken mukainen vuodenaika huomioiden.

Projektista on monia versioita, mutta yleistä on, ettei 33 vaatteeseen lasketa mukaan alusvaatteita, urheiluvaatteita tai kotivaatteita. Projektin tarkoituksena on selkiyttää vaatteiden käyttöä ja huomata, ettei ympärilleen tarvitse kaappikaupalla vaatteita – päinvastoin pukeutuminen helpottuu, kun valinnanvaraa on vähemmän.

vaatekaapin_siivous

Toisin kuin ehkä monilla  tähän haasteeseen ryhtyvillä, minulla ei ole älytöntä määrää vaatteita. Karsin omiani reippaalla kädellä jo useampi vuosi sitten, kun kyllästyin katsomaan ylitsepursuavia vaatekasoja ja kulahtaneita nirunaruja. Silti löydän itseni usein puolipitoisten vaatekasojen edestä ja tilanteista, joissa mieluisaa päällepantavaa ei ole. Siksi haluan kokeilla mahdollisimman yksinkertaistettua vaatevalikoimaa, josta voi puolessa minuutissa valita päivän asun ja jossa vaatteet eivät jää nurkkiin lojumaan. Kun koko garderooppi roikkuu samassa rivissä, ei tarvitse kaivella kaappien perukoita tai katsoa vaihtoehtoja kahdesta-kolmesta eri paikasta.

Oikeastaan, se on projekti 332

Heti, kun päätin ryhtyä tähän kokeiluun, päätin myös typistää kokeilun 332:een, eli 33 vaatetta, mutta ajanjakso on vain kaksi kuukautta. Tämä siksi, että Suomessa sää vaihtuu yleensä selkeästi elo-syyskuun aikana, eli ne mekot, joita voin kenties heinäkuun helteillä käyttää, eivät ole sopivia vaihtoehtoja enää syyskuussa. Tai ainakaan sen varaan ei kannata luottaa. Siksi valitsen suosiolla kahden kuukauden aikajanan, ja jos tästä seuraa hyvää, vol. 2 seuraa syys-lokakuussa. Marraskuussa pitää joka tapauksessa kaivaa kesävaatteet uudelleen esiin Mauritiusta varten. 😍

Oma versioni projektista

Aloitan oman 332 projektini nössöilyversiolla, jossa 33 vaatekappaleeseen ei lasketa koruja, huiveja tai muita asusteita, kenkiä, takkeja, urheilu- tai kotivaatteita. Myös kaikki alusvaatteet ovat poissa laskuista, samoin aluspaidat ja muut vastaavat vaatekappaleet. Pelkästään näillä vaatteilla kun ei kuitenkaan varsinaisesti voi pukea itseään ihmisten ilmoille. Enkä muutenkaan halua hypätä heti syvään päähän tässä kokeilussa, siksi aloitan itselle sopivalla tasolla. ☺️

henkarit

Kuten sanottu, en omista erityisen laajaa vaatekaappia muutenkaan, mutta tässä yhteydessä oli hauska laskeskella myös pahvilaatikkoon piilotettavat vaatekappaleet. Niitä oli suurinpiirtein toiset 30. En siis tosiaan ole vaatehamsteri enää! Vaatteiden kokonaismäärä väheni vielä entisestään, kun omia vaatekappaleita läpikäydessäni heitin kirpparikassiin kaikki ne vaatteet, jotka eivät syystä tai toisesta päädy enää ikinä päälle. Ja se, joka ei ole viimeiseen puoleentoista vuoteen ollut päällä, tuskin tulee sitä olemaan jatkossakaan. Juhlatamineita lukuun ottamatta.

Miten valitsin vaatteet?

33 vaatteen valintaan kului sunnuntai-illasta noin kaksi tuntia aikaa. Koska en omista hillittömästi vaatteita, kahlattavaa ei ollut koko päiväksi tai useammaksi. Jos sinä omistat todella paljon vaatteita ja haluat kokeilla tätä projektia, suosittelen varaamaan projektin aloitukselle kokonaisen vapaapäivän, hyvää musiikkia ja maistuvat eväät. Tässä touhussa nimittäin saattaa vierähtää aikaa.

Aloitin vetämällä koko vaatekaappini sisällön maan tasalle. Kannattaa todella ottaa kaikki vaatteet esille samanaikaisesti (ne, jotka projektiin sisällyttää), silloin valintaa on huomattavasti helpompi tehdä. Aloitin sillä, että lajittelin eri vaateryhmät omiin pinoihinsa: colleget, T-paidat, topit, ohuet pitkähihaiset, neuleet, hameet, mekot, urheiluvaatteet, eräilyvaatteet, housut ja niin edelleen. Tässä yhteydessä on helppo myös oivaltaa se, jos vaatekaapissa on paljon keskenään samankaltaisia vaatteita. Melko huomaamatta sitä tulee nimittäin ostaneeksi samaa väriä, kuosia tai mallia. Nm. raitapaitoihin mieltynyt.

Sitten pitää vaan aloittaa valinta! Ekana kannattaa varata omat sesonkiin sopivat luottovaatteet, jotka pukee aina mielellään päälle. Toisaalta heti alkuun kannattaa syrjäyttää myös kaikki kauteen kertakaikkiaan sopimattomat vaatteet, kuten kesällä esimerkiksi lämpimät villapaidat. Sesongin mukaan voi valita myös muita teemoja, esimerkiksi itse pyrin välttämään kesällä liian tummia vaatteita ja suosimaan värejä.

vaaterekki

Kun selvimmät valinnat on tehty, kannattaa pohtia asukokonaisuuksia: jos valitset tietyn hameen, valitse samalla yksi tai kaksi yläosaa, jotka kiistatta sopivat yhteen tuon hameen kanssa. Jos sopivaa yläosaa ei löydy, kannattaa vaate laittaa syrjään (ja ehkä miettiä, millaisella lisällä vaatteelle voisi jatkossa olla käyttöä). Sanomattakin selvää, että mitä useamman vaatteen kanssa tietty vaate sopii yhteen, sitä parempi. Kannattaa myös pohtia läpi yleisimmät tilanteet, joissa tulevien kuukausien aikana tulee viettämään aikaansa: oletko töissä, vapaalla, edustamassa, joka päivä urheilemassa, joka toinen päivä joraamassa, viettämässä ranta-elämää? Joka ikistä tilannetta ei tietenkään voi tietää etukäteen, mutta ennakoida voi paljon.

Varmista myös, että 33 vaatteen joukossa on sopivassa suhteessa sekä ylä- että alaosia. Itse varasin rekkiin useamman mekon lämpimien säiden toivossa, yhden hameen, kahdet farkut, yhdet kangashousut, pari lämmintä paitaa ja ison liudan lyhythihaisia paitoja. Jää nähtäväksi, riittääkö näistä vaatteista puettavaa kaikkiin heinä-elokuun tilanteisiin.

En ole varastoon menneiden vaatteiden kanssa ehdoton: jos olen mielenhäiriössä pakannut jonkin oleellisen osan varastoon, voin vaihtaa sen tulevien kuukausien aikana toiseen. Pääasia, että vaatemäärä pysyy 33:ssa, eikä määrä salakavalasti nouse.

Mitä hyötyä?

No, mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Itselläni kyse on kolmen asian saavuttamisesta:

  1. Vähemmän epämääräisiä vaatekasoja selkänojilla
  2. Vähemmän aikaa ”mitä puen tänään päälleni” -pähkäilyihin
  3. Enemmän huomiota siihen, mitä oikeasti haluan tai haluaisin pukea päälleni: Mikä minulle sopii? Missä tunnen oloni paitsi mukavaksi, myös omasta mielestäni viehättäväksi?

Jos jokin arkistakin arkisempi asia minua risoo, niin se, että omat vaatteeni ovat hyvin usein lojumistilassa. Olen huono päivän päätteeksi asettelemaan niitä takaisin kaappiin omille paikoilleen, eikä vaatteille myöskään ole sitä ”vähän likaisten” vaatteiden paikkaa. Koko oma vaatesäilytyssysteemi on ontunut nykyisessä kodissamme, sillä tangot ja vaatekorit ovat vääränmallisia ja epäkäytännöllisiä säilytysominaisuuksiltaan. Nyt kun vaatteita on melko vähän, kaikki 33 vaatetta roikkuu irrallisessa vaaterekissä – ja rekissä on vain 33 henkaria. Mukaan ei voi siis vahingossa eksyä lisää vaatteita!

Alusvaatteet, kotivaatteet ja muut taas ovat omilla paikoillaan vetolaatikoissa tai -koreissa. Kun niitäkään ei ole liikaa, kaaosta ei pääse syntymään. Ainut asia, jonka laitoin liukuovikaapiston taakse tangolle roikkumaan, olivat juhlamekot, joita tarvitsen aniharvoin (reiluuden nimissä en laskenut niitäkään 33 vaatteeseen). Nyt vaatteiden sijoittelu PITÄISI siis olla mahdollisimman yksinkertaista. Joko vaate menee rekkiin tai sitten pyykkikoriin, ei lattialle tai sivupöydälle myttyyn.

Samalla kun kaikki 33 vaatetta roikkuvat rekissä, on vaateyhdistelmän tekeminen aamuisin niin helppoa kuin se voi olla. Eri yhdistelmiä on nopea vertailla, kun vaatteita ei ole siellä, täällä ja tuolla. Vaatteita ei myöskään ole niin ylenmäärin, että erilaisten yhdstelmien sovittelu veisi kohtuuttomasti aikaa. Rekissä ei roiku sesonkiin sopimattomia vaatteita tai muita hutivalintoja.

Kolmantena, ja itselleni ehdottoman tärkeänä motiivina pidän myös sitä, että soisin omistavani vaatekaapin, jossa on hyvännäköisiä vaatteita, jotka sopivat juuri minulle. Se on yllättävän vaikea tehtävä, varsinkin jos ei erityisesti rakasta vaatekaupoissa ja sovituskopeissa hengailuaa.

Samalla kun päätin kokeilla projektia 332, päätin myös pukea päälleni vuorotellen näitä kaikkia 33 vaatetta, jotta tietäisin, ovatko ne säilyttämisen arvoisia (= hyvännäköisiä päälläni). Useinhan vaatetangossa roikkuu kuukaudesta toiseen myös niitä vaatteita, joita ei oikeastaan ikinä pidä. Uskon, että tässä projektissa käyttämättömänä roikkuvat vaatekappaleet ovat hyvin nopeasti tiellä – ja hyvä niin. Jos jokin vaate ei ole syystä tai toisesta sopiva, saa se lähteä, ja tilalle valitaan jotakin muuta. 33 vaatteen valikoima pakottaa myös pohtimaan, onko vaatekaapissa jotain sellaisia todellisia puutteita, joille huomaa olevan jatkuvaa tarvetta. Silloin sellaisen hankkimiselle on paremmat perusteet kuin heräteostoksille.

En siis ole 332 projektini aikana ostolakossa, joskin pyrin pohtimaan ostoksia entistä tarkemmin: yhden uuden vaatekappaleen rekkiin ostaminen tarkoittaa yhden vanhan siirtymistä varastolaatikkoon.

Tiedostan sen, että minusta ei tule ikinä superminimalistista pukeutujaa. Vaikka luottovaatteita voi löytää, on ihminen vaihtelunhaluinen. Siksi tahtotilana onkin löytää vain tiettyjä vaatekappaleita, jotka hyvällä tuurilla ovat vaatekaapissa seuraavat kymmenen vuotta (nahkakengät, trenssi, ryhdikäs paitapusero). Muita vaatteita annan itselleni luvan  ostaa kohtuudella silloin, kun se hyvältä tuntuu. Ja jos määrä pysyy 33:ssa, voi kai jo hyvillä mielin sanoa olevansa vaatteiden kohtuukäyttäjä.

/Riikka

Uusi video: Mitä ostin syyskuussa?

Ennen kuin lokakuu ehtii yhtään pidemmälle, julkaisin YouTubessa just pitkästä aikaa videon! Olen tehnyt videoita koko vlogihistoriani aikana todella laiskasti. Nyt innostuin kuitenkin uudestaan, kun katsoin pitkästä aikaa liudan brittivloggaajien pätkiä. Sieltä sikisi myös aihe, eli mitä ostin viime kuun aikana.

Tein ensimmäisen videoni reilut kaksi vuotta sitten, ja sen jälkeen olen tehnyt kaikkineen jopa yhdeksän videota – vauhti ei siis päätä huimaa. Mutta! Saa nähdä mitä tapahtuu nyt, kun intoa piisaa taas näiden tekemiseen. Tarvitsisin tosin kipeästi jalustan (jalustana toimii tällä hetkellä kissan kiipeilypuu) sekä lisävaloa, jottei pimeää vuodenaikaa vasten heräävä innostukseni tyssää yksinkertaiseen, mutta todella tärkeään asiaan, eli valonpuutteeseen.

Koska tein videon pitkästä aikaa, ei sähläykseltä ja jaarittelulta voitu välttyä, mutta toivottavasti annatte nämä puutteet anteeksi. ;) Video on myös pisin video, mutta toivottavasti aihe kiinnostaa mahdollisimman monia. Kissojen ystäville luvassa myös levoton yksilö, jota videokuvaus selvästi kiinnosti.

Alla video ja alempana myös vanhoja videoitani. Jaiks. Paljon on mahtunut kahteen vuoteen, kun olen ehtinyt kuvaamaan niitä asuen neljässä eri osoitteessa. :D

Kivaa keskiviikkoa!

/Riikka

Tässä alla kaikki mun muut videoni viime vuosilta, jos ne ovat aiemmin jääneet katsomatta ja aihe kiinnostaa, tai suora linkki mun tubekanavalle.

Vaatehuoltoa: miten valitsen vaatteeni, osa 2

Lupasin kirjoittaa vaatehuoltoaiheelle jatkoa, joten täältä pesee! Käyn tässä vähän läpi, millaiset jutut ovat auttaneet mua itseäni oman vaatevalikoiman rakentamisessa, ja millaisia takapakkeja olen kohdannut vuosien aikana.

Kun jo useampi vuosi sitten tein vaatteisiini kunnon inventaarion, huomasin, että vaatekaapissani oli ammottava aukko monien perusvaatteiden kohdalla: minulta puuttui tavallisia neuleita, hillitty kauluspaita, tavallisia valkoisia trikoopaitoja, musta bleiseri ja niin edelleen. Sen sijaan valikoimasta löytyi todella paljon yksittäisiä hauskoja, mutta keskenään täysin yhteensopimattomia vaatteita. Kaapissa oli kymmeniä vaatteita,  joita olin käyttänyt vain muutaman kerran ja jotka olemukseltaan sopivat lähinnä yökerhoon. Koska elämäni on kuitenkin suurimmaksi osaksi töissä käymistä, loskassa kävelyä ja kotona olemista, bilemekot ja korkokengät eivät oikein istuneet kokonaisuuteen. Se taas, mikä kenellekin on ”perusvaate”, riippuu täysin ihmisestä. Minulle ne ovat farkkuja, Marimekon paitoja, neutraaleja trikoomekkoja ja tennareita, jollekin toiselle tyllihameita ja korkkareita.

vaatehuone06

Oikeastaan suosittelen kaikkia lukemaan jo moneen kertaan ylistämäni Hyvän mielen vaatekaapin, sillä sain sieltä itse lukemattomia ideoita ja hyviä neuvoja vaatekaapin siivoamiseen ja ”oikeiden” vaatteiden etsintään liittyen. Esimerkiksi juuri tuon vinkin miettiä oman elämän toistuvia tilanteita ja sitä, millaisia vaatteita oma arki OIKEASTI vaatii. Palaan tuohon kirjaan edelleen monia kertoja vuodessa, ja saan siitä aina jotakin uutta irti. Itsellä suurimpana muutoksena entiseen on ollut se, että ostan vaatteita nykyään paljon vähemmän kuin ennen ja pyrin tietoisesti ostamaan sellaisia, joista on iloa vähintään muutamana päivänä viikossa. Sen vuoksi ”uskallan” ostaa silloin tällöin myös kalliimpia vaatteita, koska 150 euroa maksavaa paitaa harkitsee aika paljon pidempään kuin 25 euroa maksavaa.

Ennen kuin ostaa yhtäkään uutta vaatetta, pitäisi tietysti päättää, että mitkä vaatteistaan tahtoo säilyttää. Tiettyyn pisteeseen asti se on omasta mielestäni helppoa – vuosia käyttämättä olleet, liian pienet, liian suuret, rikkinäiset, kutiavat tai huonosti istuvat vaatteet, ne on helppo karsia pois. Tai laittaa ainakin siihen jäähylaatikkoon, jos ei raski suoralta kädeltä laittaa kaikkea keräykseen. Samaan laatikkoon voi laittaa myös ne kivat vaatteet, joita ei vain kertakaikkiaan tule pidettyä, vaikka ne ovat periaatteessa tosi kivoja. Toinen vaihtoehto on tehdä testi, ja pukea vaate vaikka väkisin päälle yhden päivän ajaksi, ja katsoa mitä tapahtuu. Jos se ei toimi, se ei toimi ensi vuonnakaan.

Entä loput, jotka päättää säilyttää? Olen lajitellut itse vaatteet eri ryhmiin (mekot, hameet, housut, kauluspaidat, villaneuleet, hihattomat ja niin edelleen) ja laittanut lähes kaiken henkarille roikkumaan. Kaikki vaatteet siis ulos kaapista ja lajittelemaan! Periaatteessa sekin on hyvä alku, jos saa eroteltua ylä- ja alaosat erikseen. Jos joukossa on tismalleen samanlaisia vaatteita, olen valinnut niistä omaan makuuni parhaan (ei koske tietenkään esimerkiksi alustoppeja, joita tarvitsee aina useita) ja luopunut toisista. Miksi omistaa ja täyttää vaatekaappia usealla vaatteella, joissa on tismalleen sama väri, leikkaus ja funktio?

Yksi juttu muuten: jos omistat vaatteita, jotka vaativat silittämistä (itse silitän lähinnä kauluspaidat), niin pyri silittämään ne niin, että ne ovat käyttövalmiina henkariin päätyessään. Olen ainakin itse maailman laiskin aamusilittäjä, eli vaate pitää olla valmiina käyttöön, tai se jää käyttämättä hyvin pitkäksi aikaan.

vaatehuone05

Lajittelu selkeyttää ajatukset siitä, millaisia vaatteita itsellä on ja mitä puuttuu. Tätä kautta on helppo alkaa kirjoittaa myös listaa ihan paperille siitä, mitä omaan vaatekaappiin haluaisi seuraavaksi ostaa ja mistä haaveilee. Jos omistaa esimerkiksi kymmenet täysin kelvolliset farkut, mutta vain viisi kivaa ja farkkuihin sopivaa yläosaa, tietää suuntaavansa seuraavaksi ennemmin paitaostoksille kuin farkkuostoksille. Uskon, että meillä kaikilla on se jokin vaate, joka on ns. helppo ostos ja varsinkin stressiä lievittävillä ostosreissuilla menee ostamaan aina juuri sen, koska tietää sen olevan helppoa ja lisäävän onnistumisen tunnetta. Samankaltaisia vaatteita on kuitenkin suhteellisen turha omistaa kymmenittäin, joten kannattaa selvittää oma ”vaateheikkous” ja kohdistaa ostaminen vaatteeseen, jonka tiedät todella tarvitsevasi.

Jos et osaa päättää, sopiiko jokin vaate sinulle vai ei, niin testaa asukuvien ottoa, mistä noin viikko sitten täällä blogissa puhuinkin. Kokeile kyseistä vaatetta muutamassa eri kokonaisuudessa ja pakota poikaystävä kuvaamaan sivusta, edestä, takaa, istuen, seisten ja vaikka kyykäten, jos satut kyykkäämään paljon. Tarkoituksena ei ole harjoittaa tiukkaa itsekritiikkiä ja laskea vatsamakkaroita, vaan nähdä selkeämmin, miltä jokin vaate näyttää omia kasvoja vasten, mitä se tekee vartalotyypillesi ja niin edelleen. Muista kuvakulmat (ei liian ylä- tai alaviistosta) ja hyvä valo, niin kuvat eivät pääse valehtelemaan liikaa.

riikka02

Jos jaksat, olemassa olevien vaatteiden kanssa kannattaa leikkiä mahdollisimman paljon, ja kokeilla kaikkia mahdollisia yhdistelmiä, mitä ikinä keksit. Vaikka Suomessa on neljä vuodenaikaa, en oikeastaan pidä talvi- tai kesäsäilytyksessä kovinkaan monia vaatteita, lukuunottamatta tietysti esimerkiksi shortsit ja villapaidat.  Ja ulkovaatteet ovat tietysti asia erikseen. Hyvin monet vaatteet istuvat varsinkin välikausiin ja talvellakin kerrospukeutumiseen. Saatat yllättyä! Jos lajittelee vielä kaikki asusteet, kuten huivit ja korut samaan tilaan missä vaatteetkin ovat, käy homma entistä helpommaksi.

Omia ajatuksia siitä, mitä uutta tarvitsisi ei kannata miettiä pää höyryten ja tyhjää paperia tuijottaen. Pidä aiheesta ennemmin päiväkirjaa. Olen itse huomannut, että ne puuttuvat osat tulevat mieleen yleensä arjen keskellä, aamulla ulkovaatteita päälle kiskoessa tai bussia pakkasessa odotellessa. Päiväkirjassa on sekin hyvä puoli, että se paljastaa hetken mielijohteet. Jos olet siis vielä viikon tai parin päästä sitä mieltä, että kyllä, tarvitsen ehdottomasti uuden huivin, niin siihen tunteeseen voi varmemmin luottaa.

Onko minulla sitten nykyään täydellinen vaatekaappi? Ei lähellekään. Aina tulee uusia tarpeita, vanhat vaatteet kuluvat ja muuttavat muotoaan, samoin oma kroppa ja jos ei mikään muu, niin oma mieli. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että vaateostoksia ei ohjaa enää hetken mielijohteet, vaan kevyt suunnitelmallisuus. Joskus tulee tehneeksi todella hyviä ostoksia, joskus täyssusia. Ja se on täysin luonnollista. Niin kuin muutakaan elämää, ei vaatekaappiakaan saa ikinä valmiiksi. Tylsäksihän se kävisikin.

Järjestelyn ja onnistumisen iloa,

/Riikka

Mistä tiedän mikä minua pukee?

Oletko ollut ikinä tilanteessa, jossa peilikuva kotona on vielä näyttänyt hyvältä, mutta kun joku on ottanut sinusta myöhemmin samana päivänä kuvia, koetkin näyttäväsi niissä aivan kamalalta? Siis myös niitä kertoina, kun viinipulloon ei ole edes koskettu.

Mulla ainakin on käynyt niin lukemattomat kerrat. Tuntuu siltä, että olen jotenkin suorastaan sokea peilin edessä. En tunnista, näyttääkö kokonaisuus hyvältä, miten mitkäkin värit sopivat tai ovat sopimatta yhteen ja leventääkö hame persettä vai ei. Ja JUURI SIKSI, hyvät ystävät, kannattaa ottaa asukuvia.

Nyt ymmärrän, miksi kaikki upeat lifestylebloggaajat ovat niin upeita kuin ovat. He ovat asukuviensa kautta oppineet katsomaan itseään paremmin ”ulkopuolelta”, ja kouliintuneet katsomaan tarkemmin, mikä toimii ja mikä ei.

Tässä ei ole kyse vain vaatteista, vaan pikemminkin kokonaisuudesta. Millaiselta tämä kampaus näyttää kun valitsen poolokauluksen? Kannattaisiko tähän asuun yhdistää iso ja näyttävä kaulakoru vai jokin siro ja pieni? Minkävärinen?  Laitanko nilkkurit vai voisiko siistit tennarit toimia?

Esimerkki: yhdistin tähän ohueen, kevysti poolokauluksiseen paitaan klassisen harmaan kynähameen, pitkän kaulakorun ja sirot korvakorut. Hiukset sidoin juuri ja juuri ranskalaisletille yltävään tukkaani. Tähän lopputulokseen olin tyytyväinen.

190217

Ensin mulla oli kuitenkin päällä toinen hame, toinen kaulakoru ja eri korvikset. Alemmassa kuvassa näytän lähinnä ruustinnalta, joka on lähdössä kirkolliskokoukseen. Mutta en mä sitä vielä peiliin katsoessa tajunnut! Kokonaisuus on omaan silmään vähän tantta, sillä niin ihana kuin tuo hame omasta mielestäni onkin, se leventää kenet tahansa. Ei sillä, kyllä mä tuota hametta siitä huolimatta käytän. ;) Ehkä vaan eri tavalla.

190217_3

190217_2

Vaikkei koko elämäänsä kannata perustaa ulkonäön pohjalle, niin me ihmiset haluamme kuitenkin näyttää kivalta mahdollisimman usein. Kauneus on lopulta aina katsojan silmässä, ja juuri siksi kannattaa pukeutua niin kuin OMASTA mielestään näyttää kivoimmalta. Silloin se kuuluisa kysymys ”Miltä mä näytän?” ei välttämättä palvele tarkoitustaan. ;)

Valokuvaamista voi ja kannattaa soveltaa myös ostoksia tehdessä, varsinkin jos mukana sattuu olemaan kaveri ”kuvaajana” ja usko sovituskoppien peileihin on koetuksella. Joskus on esimerkiksi todella vaikea nähdä, miltä jokin asu näyttää takaapäin. Tai miten asun sävy ja omien kasvojen tai silmien väri toimivat yhdessä.

Kevennykseksi loppuun svengaava Upi, joka näyttää paljon hauskemmalta liikkeessä kuin mustana pallona pönöttäen.

/Riikka

190217_Upi

Vaatehuoltoa – miten säilytän vaatteitani, osa 1

Nyt uudessa kodissa jo kolme (!) kuukautta asuneena olen vihdoin saanut järjestettyä omat vaatteeni toimivasti omaan paikkaansa. Mikä helpotus! Se on nimittäin sellainen juttu, että jos vaatteet lojuvat epämäärisesti erinäisissä laatikoissa ja lukuisissa eri paikoissa, omasta vaatekapasiteetista tulee käyttäneeksi vain viittä prosenttia. Sen vuoksi olen kulkenut samassa collegepaidassa ja samoissa farkuissa viimeiset kuukaudet.

Tämän viimeisimmän muuton yhteydessä vaatteiden paikkaa oli vaikea valita. Ehkä se johtui siitä, että valinnanvaraa oli liikaa. Vielä vuosi sitten asuin 32 neliön yksiössä, jossa oli tasan yksi liukuovikaapisto, johon vaatteet kannatti sijoittaa. Nykyisessä kodissa taas on viisi makuuhuonetta ja kaappitilaa lähes joka huoneessa, joten kaikki tavaramme mahtuvat tänne enemmän kuin hyvin – varsinkin kun meillä oli jo ennestään monia tavaran säilytykseen tarkoitettuja laatikostoja.

Luonnollinen vaatteiden säilytystila on useimmilla makuuhuone. Meidänkin makuuhuoneessamme on liukuovikaapisto, mutta totesin heti alkuun, että meidän molempien vaatteet eivät tule tuohon yhteen liukuovikaapistoon mahtumaan. Ehkä osittain, mutta ei kaikkineen, ja koska olen järjettömyyteen asti ehdoton, halusin löytää paikan, jonne saisin koko vaatevarastoni. Jätin makkarin siis suosiolla toisen osapuolen käyttöön ja siirsin oman gaarderooppini käytävän toiselle puolelle, huoneeseen joka toteuttaa nyt sekä vieras-, kirjoitus- että vaatehuoneen virkaa. Ja vaikka taulut puuttuvat vielä seiniltä ja verhot tangoilta, alkaa tämä huone pikkuhiljaa näyttää kodikkaalta. :)

vaatehuone01

Tässä huoneessa on kolmiosainen liukuovikaapisto, jossa on reilusti hyllytilaa ja joista yksi osa muotoutuu kahdesta päällekkäin olevasta tangosta. Tällaiset tangot ovat omiaan suurimmalle osalle vaatteistani: säilytän tässä kaiken muun paitsi housut, löysät neuletakit, juhlamekot, urheilu- ja ulkoiluvaatteet, colleget sekä osan tavallisista T-paidoista ja tietysti alusvaatteet.

vaatehuone07

Huoneessa on paljon säilytystilaa: pekästään liukuovikaapistoon mahtuu yhtä jos toista, tällä hetkellä myös paljon muuta kuin omia vaatteita. Yksi osa vaatetankoineen on täysin vaatteiden vallassa, mutta sen lisäksi kokonaisuuden keskiosassa on vaatteille varatut vetokorit, joissa säilytän kaikki housut, ulkoiluvaatteet, urheiluvaatteet ja neuleet, joita en halua laittaa vanumaan henkarille. Kaapistossa on lisäksi myös kaikki (vähät) laukkuni. Muut osat kaapistosta on toistaiseksi varattu mm. varatyynyille ja -peitoille.

vaatekaappi01

Loput vaatteistani olen taitellut toistaiseksi erillisen lipaston vetolaatikoihin, koska vetolaatikot ovat omaan makuun ehdottomat, jos vaatteet on taiteltu (ja itse kaapistossa ei siis ole muuta kuin nuo jo pari mainittua vetokoria, loput tilasta on pelkkää tavallista hyllytilaa). Toki itse liukuovikaapistoa voisi muokata niin, että siellä olisi esimerkiksi enemmän vetolaatikoita, mutta nyt kun tilaa on tarpeeksi, olkoon toistaiseksi näin.

Olen hyödyntänyt KonMarin taittelumenetelmää siis vain osassa vaatteistani, kuten alushousuissa, sukissa, sukkahousuissa ja napakoissa T-paidoissa, jotka on helppo taitella. Minulla on käytössä tavallaan oma taittelumenetelmä, enkä noudata KonMarin taittelua prikulleen. Taittelen kuten parhaaksi näen.

vaatehuone04

Olen päätynyt taitteluun muutamasta eri syystä. Ensinnäkin kaikki alusvaatteet saa todella pieneen tilaan, kun ne viikkaa kaikki ”samaan muottiin”. Hupsu luonteeni on myös mielissään siitä, että kaikkia alusvaatteita  käyttää tasavertaisesti, kun ottaa käyttöön aina laatikon etummaiset ja asettaa puhtaat aina laatikon perälle. Tämä on helppoa, kun vaatekappaleet on taiteltu hyvään järjestykseen.

Aivan järjettömältä puuhaltahan tämä ruudulta luettuna kuulostaa, tiedän. Mutta siinä on jotakin hyvin terapeuttista, kun saa viikata vaatteet siistiin riviin! Tarkka viikkaaminen saattaa myös kuulostaa todella aikaavievältä puuhalta, mutta ei ole normaalia vaatteiden viikkausta vaativampaa, kun siihen rutinoituu.

Kompaktin tilankäytön lisäksi taittelu luo harmonisen ja huolitellun ulkonäön vaatteille, joka miellyttää omaa visuaalista silmää. Toisaalta, monet vaatteista on helpoin säilyttää tangolla eikä kaikkea ole edes tarpeen taitella pieneen tilaan. Siksi käytän edelleen paljon myös henkareita.

vaatehuone06

Toisestakin asiasta olen KonMarin kanssa samaa mieltä: KAIKKI vaatteet kannattaa säilyttää yhdessä paikassa tai huoneessa. Ulkovaatteet, kengät, huivit ja pipot ovat tietysti asia erikseen, mutta kaikki muut vaatteet olen sijoittanut samaan tilaan. Se yksinkertaistaa kaiken. Yksi paikka mahdollistaa myös sen, että tiedän tismalleen mitä vaatteita omistan ja mitä en.

Tässäpä oli meikäläisen vaatehuollon ensimmäinen osa. Kirjoittelen toisessa osassa, miten olen itse ratkaissut, mitkä vaatteet haluan säilyttää, miten selvitän mitä uusia vaatteita tarvitsisin, miten ”pysyn ruodussa” enkä haksahda heräteostoksiin ja miten omista vaatteista saa kaiken irti. Seuraavaan kertaan :)

/Riikka

kissa01