Avainsana-arkisto: viikon asu

Mistä tiedän mikä minua pukee?

Oletko ollut ikinä tilanteessa, jossa peilikuva kotona on vielä näyttänyt hyvältä, mutta kun joku on ottanut sinusta myöhemmin samana päivänä kuvia, koetkin näyttäväsi niissä aivan kamalalta? Siis myös niitä kertoina, kun viinipulloon ei ole edes koskettu.

Mulla ainakin on käynyt niin lukemattomat kerrat. Tuntuu siltä, että olen jotenkin suorastaan sokea peilin edessä. En tunnista, näyttääkö kokonaisuus hyvältä, miten mitkäkin värit sopivat tai ovat sopimatta yhteen ja leventääkö hame persettä vai ei. Ja JUURI SIKSI, hyvät ystävät, kannattaa ottaa asukuvia.

Nyt ymmärrän, miksi kaikki upeat lifestylebloggaajat ovat niin upeita kuin ovat. He ovat asukuviensa kautta oppineet katsomaan itseään paremmin ”ulkopuolelta”, ja kouliintuneet katsomaan tarkemmin, mikä toimii ja mikä ei.

Tässä ei ole kyse vain vaatteista, vaan pikemminkin kokonaisuudesta. Millaiselta tämä kampaus näyttää kun valitsen poolokauluksen? Kannattaisiko tähän asuun yhdistää iso ja näyttävä kaulakoru vai jokin siro ja pieni? Minkävärinen?  Laitanko nilkkurit vai voisiko siistit tennarit toimia?

Esimerkki: yhdistin tähän ohueen, kevysti poolokauluksiseen paitaan klassisen harmaan kynähameen, pitkän kaulakorun ja sirot korvakorut. Hiukset sidoin juuri ja juuri ranskalaisletille yltävään tukkaani. Tähän lopputulokseen olin tyytyväinen.

190217

Ensin mulla oli kuitenkin päällä toinen hame, toinen kaulakoru ja eri korvikset. Alemmassa kuvassa näytän lähinnä ruustinnalta, joka on lähdössä kirkolliskokoukseen. Mutta en mä sitä vielä peiliin katsoessa tajunnut! Kokonaisuus on omaan silmään vähän tantta, sillä niin ihana kuin tuo hame omasta mielestäni onkin, se leventää kenet tahansa. Ei sillä, kyllä mä tuota hametta siitä huolimatta käytän. ;) Ehkä vaan eri tavalla.

190217_3

190217_2

Vaikkei koko elämäänsä kannata perustaa ulkonäön pohjalle, niin me ihmiset haluamme kuitenkin näyttää kivalta mahdollisimman usein. Kauneus on lopulta aina katsojan silmässä, ja juuri siksi kannattaa pukeutua niin kuin OMASTA mielestään näyttää kivoimmalta. Silloin se kuuluisa kysymys ”Miltä mä näytän?” ei välttämättä palvele tarkoitustaan. ;)

Valokuvaamista voi ja kannattaa soveltaa myös ostoksia tehdessä, varsinkin jos mukana sattuu olemaan kaveri ”kuvaajana” ja usko sovituskoppien peileihin on koetuksella. Joskus on esimerkiksi todella vaikea nähdä, miltä jokin asu näyttää takaapäin. Tai miten asun sävy ja omien kasvojen tai silmien väri toimivat yhdessä.

Kevennykseksi loppuun svengaava Upi, joka näyttää paljon hauskemmalta liikkeessä kuin mustana pallona pönöttäen.

/Riikka

190217_Upi

Villakangastakki, jonka vihdoin ostin

Minusta on tullut todella huono shoppailija. Muutama vuosi sitten, kun tein vaatteilleni kunnon inventaarion, kaapista lähti kaikki missä oli jokin vika. Tuo raivaus oli kyllä paikallaan, enkä muista kaivanneeni kierrätykseen menneistä vaatteista yhtäkään.

Vaikka tavara kaapissa väheni huomattavasti, tilalle ei alkuinnon jälkeen tullut uusia vaatteita samaa vauhtia, mikä on toisaalta hyvä asia. Se kertoo ainakin siitä, etten ole ajautunut samaan oravanpyörään, eli ostanut tilalle kasaa uusia, taas käyttämättä jääviä vaatteita. Heti inventaarion jälkeen meni tosin aluksi pieleen: pyrin rakentamaan omista vaatteista kokoelmaa, jossa olisi koko ”tavoitteellinen” vaatekaappini, kaikkiin mahdollisiin kohtaamiini tilanteisiin: todellisuudessa esimerkiksi pakollinen kynähame päätyy päälleni ehkä kaksi kertaa vuodessa ja musta perusbleiseri tuskin silloinkaan. Molemmat ihan hyviä hankintoja, jotka ovat laadultaan kestäviä ja ajattomia – mutta toki olisin voinut aloittaa vaatteista, joita todella tarvitsen viikoittain.  

Positiivista oli kuitenkin se, että aloin pohtia vaatemateriaaleja, vaatteen istuvuutta ja niiden kestävyyttä ostoksia tehdessä. Vertailin ja ostin mielummin vähän kalliimman kuin vähän halvemman. Joskus meni pieleen – aika nopeasti oppii, että korkeampi hinta ja ”parempi” merkki eivät ole suinkaan tae laadusta. 

Tietoisuus laadukkaan vaatteen bongaamisen vaikeudesta – tai ainakin siitä, että se vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä – on tehnyt minusta laiskan shoppailijan. Kun vaatebudjetti on kuukaudessa rajallinen, ei tuota rahaa halua laittaa riskillä minne tahansa, ja sen vuoksi arkailen nykyään ostosten tekoa. Tarvitsisin hyvinkin selkeän suunnitelman siitä, mitä oikeasti tarvitsen, ja irrottaa tarvittava aika tuon ostoksen tekemiseen.

Tilannetta kuvaa hyvin se, että ostin vihdoin villakangastakin, jonka hankkimista olen suunnitellut jo ainakin kolmen talven verran. Kyllä – minulla ei ole aikoihin ollut villakangastakkia. En ole halunnut ostaa halpaketjujen 60 euron versioita, enkä ole ottanut aikaa etsiäkseni laadukasta takkia muualta. Olen pukenut päälle aina talvisin joko todella lämpimän, vedenpitävän ja mukavan takin tai tyylikkään, mutta kylmän ”villakangastakin”, jossa hihat  ovat keinonahkaa. Takki on hieno, mutta koville pakkasille se ei sovellu.

 takki01

Sitten tuli Stockmannin -60 % alennusmyynnit, ja ostin tämän takin 15 minuutissa. Ostopäätös helpottui huomattavasti alennuksen takia, sillä en tuolla hetkellä ollut aivan vakuuttunut materiaalien suhteesta.  En jaksanut kuitenkaan arpoa enää enempää, vaan menin ja ostin. 

Tässä takissa on 70% villaa, 10 % kašmiria ja 20 % polyamidia, vuorissa taas polyesteria (55%) ja viskoosia (45%). Vuorin osalta polyesteri hieman mietityttää, mutta jää nähtäväksi kuinka lämmin tai kylmä takki on, kunnon pakkasia kun ei ole nyt muutamaan viikkoon ollut. Meni syteen tai saveen, ainakin takki on kivanvärinen ja siinä on hauskat napit.

minä01

Mitä olen tähän mennessä oppinut villakangastakin valinnasta?
  • takissa saa olla 10-20 % tekokuituja (tuo takkiin napakkuutta ja kestävyyttä).
  • Hyviä takkimatskuja: lampaanvilla, kašmir, alpakka.
  • Vuorin materiaali saa olla mielellään esim. viskoosia, polyesteri hiostaa ja on kylmä.
  • Saumoja ja kudontaa silmäilemällä kannattaa tehdä raakoja päätelmiä takin kestävyydestä (pätee kaikkiin vaatteisiin).

Ostin samalla muuten myös tuon ylisuuren kaulahuivin, johon voin sitten hukuttautua, jos pakkaset paukkuvat ja takki ei lämmitäkään.

Ihanaa uutta viikkoa!

/Riikka

Kevään ekat asukuvat

Kas, kevään ensimmäiset asukuvat! Näitä ei tässä blogissa ole juuri näkynyt mm. siitä syystä, että pidän itseäni auttamattoman huonona poseeraajana. Tällä kertaa kuitenkin innostuin ajatuksesta, kun työkaverini Katja ehdotti pientä kuvaussessiota työpäivän päätteeksi. Sääkin oli jopa täydellisyyttä hipova ja niin lämmin, että lopulta tarkenin tuulensuojassa lyhyin hihoin – toisin kuin tänään. Rakeita, woop  woop..

huhtikuu2016_05

Olen pitkin aikuisikää pohtinut paljonkin pukeutumiseen liittyviä asioita. Jo joskus kolmisen vuotta sitten tein suurimman muutoksen karsimalla omaa vaatekomeroa rankalla kädellä, ja vuosi vuodelta vaatekaapin sisältö on niukentunut niukentumistaan. Haluaisin monikäyttöisiä ja ajattomia, mutta mukavia vaatteita, joita voi kevyen huolettomasti yhdistellä toisiinsa tuntematta ikinä tuskaa kulahtaneista neuloksista tai hompsuisen oloisesta yleisvaikutelmasta.

huhtikuu2016_07

Koen, että olen päässyt pukeutumisessa kyllä eteenpäin – toisaalta kaapista ei löydy edelleenkään kaikkia niitä palasia mitä tahtoisin. Osaltaan se johtuu siitä, etten raaski enää ostaa vaatteita ilman pitkällistä harkintaa. Usein haluaisin panostaa hieman laadukkaampaan vaatteeseen, varsinkin jos kyseessä on jokin vaatekomeron ”runko-osa”. Harmikseni moni vaate, johon olen panostanut, on osoittautunut sudeksi – hinnastakaan kun ei voi nykypäivänä päätellä puoliakaan. Toisaalta olen tehnyt monia huippuostoksia, tutustunut uusiin vaatemerkkeihin ja olen takuulla säästänyt rahaa, kun hetken mielijohteesta ostetut kympin paidat ja hamoset ovat jääneet yleensä kauppaan. 

huhtikuu2016_02

huhtikuu2016_06

Toinen pukeutumiseen liittyvä dilemma on se, että haluaisin pukeutua fiksusti, mutta kuitenkin rennosti. En ole yhtään jakkupukutyyppiä, päinvastoin college ja tennarit ovat edelleen vaate, jonka mieluiten puen vapaa-ajalla niskaan. Haluan kuitenkin pukeutua fiksusti esimerkiksi töihin, joten erittäin rennon vastapainoksi tarvitaan myös sitä skarpimpaa puolta. Ikäkysymykset olen heittänyt romukoppaan jo aikoja sitten – sitä pukeutuu siten kuin haluaa (tietysti hyvän maun rajoissa), ei sen mukaan montako vuotta on plakkarissa. 

huhtikuu2016_08

Tämä asu on yksi esimerkki siitä, millaista työpukeutumiseni on ”hienoimmillaan”.  Sellaisenaan se menee ihan perustyöpäivänäkin, jakun kanssa tästä saa astetta virallisemman. Olen käyttänyt tätä asua nyt keväällä paljon mustien sukkisten kanssa, jotenkin olen tykännyt siitä yhdistelmästä. Olen muutenkin tykästynyt viimeisen vuoden aikana mekkoihin ja hameisiin, niitä kun on loppujen lopuksi todella rento pitää päällä.

huhtikuu2016_01

Kengät ovat töissä – tai missään muuallakaan – aniharvoin korkkarit, vaikka näillä yksilöillä onkin yllättävän helppo kävellä. Silti tilalla ovat usein ihan perusnilkkurit, tai jopa lenkkarit.

huhtikuu2016_04

Näissä asukuvissa tulee samalla esiteltyä myös ”uusi” tukka, joka sopivasti onkin vähän pystyssä ylläolevassa kuvassa.. :D

Leikkasin tämän mallin itse asiassa jo maaliskuun alussa, mutta ei tuo nyt pahasti ole vielä päässyt muodostaan kasvamaan. Olen tykännyt tästä leikkauksesta aivan älyttömästi! Parturi Parisin Veera tajusi kertaheitolla mitä hain takaa, kun viimeksi tuskailin pois mallista kasvaneen hiuslättyni kanssa. Tälle tukalle ei ole pakko tehdä mitään, paitsi pestä. Se asettuu kuin itsestään malliinsa. Ei voisi olla helpompaa. Kampauksia näihin ei juuri tehdä, mutta en mä niitä pitkäänkään tukkaan ikinä tehnyt.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

/Riikka

huhtikuu2016_03

Mekko: Vila
Kaulakoru: Marimekko
Kengät: Wonders
Takki: Mexx
Arskat: Katjalta lainassa