Materialismin ja minimalismin välissä – mikä on sopivasti?

Iltaa.
Nyt on korkea aika jakaa nämä lokakuussa kuvatut kuvat, joissa syksyn väriloisto on vielä parhaimmillaan. Ilma on ollut nyt marraskuussakin vielä monena päivänä erityisen kaunis(ei tänään), mutta lehdet alkavat olla lopullisesti poissa pelistä.

lokakuu09

Olen miettinyt viime aikoina paljon tavaraa ja sen merkitystä elämässäni. Sitä mitä materiaali minulle merkitsee ja mitä se minulle tekee. Ensin meinasin taiteellisesti verrata näiden kuvien vaahteranlehtimerta omiin materialistisiin houkutuksiini, mutta enpäs sitten vertaakaan. Puiden lehdillä kun on ihan oikea tehtävä ja tarkoitus tässä maailmassa, samoin niiden tippumisella. Oma materialismini taas liittyy sellaisiin käsitteisiin kuin turhamaisuus ja pinnallisuus. Molemmilla sanoilla aika ikävä kaiku. Materialismissa ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, kuten noilla puilla lehtineen. Siinä on kyse houkutuksille altistumisesta, tavaramaniasta, ylipäätään siitä, että jokin tavara tuottaa hetkellistä mielihyvää.

lokakuu10

Minussa asuu sekä materialisti että (pieni) minimalisti: toisaalta takaraivossani on koko ajan kytevä ajatus siitä, että tavaraa ei saisi olla liikaa ja kaikkia ostoksia pitäisi punnita huolella. Kammoksun sellaista omaisuutta, minkä olemassaolon olen unohtanut tai mikä nököttää jossakin kaapissa tyhjänpanttina. Ahdistaa, jos ostan epähuomiossa jonkin tavaran, joka minulla itse asiassa jo on. Siis jo se ärsyttää, jos ostan uuden valkopippurin, vaikka sellainen itse asiassa maustekappista jo löytyi. Pääasiassa olenkin aika tietoinen kotimme tavaroista, eli siitä, mitä minulla on ja missä nuo tavarat sijaitsevat. Kierrätän itselleni turhaksi jääneet tavarat herkästi eteenpäin, mutta toisaalta pyrin siihen, ettei hutiostoksia ylipäätään syntyisi. Rapatessa roiskuu, eli tottakai niitä vahinkoja silti välillä tulee.

lokakuu07

Toinen puoleni taas saa suurta mielihyvää uusista tavaroista: loppujen lopuksi rakastan materiaa, sitä isoa röykkiötä joululahjoja.  Ostointoni menee sykleissä: ensin innostun vaatteista ja himoitsen tiettyjä vaatekappaleita, kuten kenkiä, huiveja, juoksutrikoita ja mitä ikinä. Yhden aallonharjan laskeuduttua kiinnostus siirtyy kosmetiikkaan. Kuolaan punasävyjen, seerumien, kynsilakkojen ja tuoksusaippuoiden perään. Jos oikein innostun, haluaisin ostaa  tietyn kosmetiikkasarjan koko kavalkadin. En toki osta. Mutta ostaisin, jos olisi rahaa. Jossain vaiheessa kiinnostus siirtyy kohti sisustusta ja kaikkea kotiin liittyvää. Verhot, tyynyt, nojatuolit, tuoksukynttilät, pöytätabletit, uusi astiasarja… Sitten on tietysti kaikki ihanat paperitarvikkeet, joihin minulla on erityisen kummallinen suhde. Kirjat. Sarjat. Pesuaineet. Monet tavarahaaveista toki jäävät vain haaveeksi ja hyvä niin. Pakko se silti on myöntää: olen aika materialistinen ihminen.

lokakuu06

Joskus ostin paljon ajattelemattomammin, nykyään jo harkitsen. Koen siis jossain määrin kehittyneeni kuluttajana. Itse asiassa jopa välttelen kauppoja yhä useammin: poissa silmistä, poissa mielestä. Verkkokaupat ovat  usein (väsyneenä) petollisia, vaikka tietyissä jutuissa pidän edelleen kivijalkaputiikeista enemmän. Toisaalta, verkkokaupoissa on se hyvä puoli, että ostoskoriin voi kerätä hulluna tavaraa, ja sitten lopulta poimia joukosta muutaman suosikin ja palauttaa loput tavaroista rekkiin.

lokakuu02

En ole se ihminen, joka rohmuaa kotinsa kaikki nurkat täyteen purkkia ja nyssykkää – pikemminkin mitä vähemmän näkyvillä olevaa tavaraa, sen parempi. Ja se tavara mitä on, haluan pitää siististi järjestyksessä (totuus on välillä toinen, heh). Tavarahulluuteni on siis jossain määrin hallittua, mutta totta puhuakseni sitä hallitsee se, milloin rahapussin pohja alkaa pilkottaa. Olen joskus miettinyt, että kuinka vaikeaa olisi olla lottovoittaja, kun voisi yhtäkkiä ostaa mitä vaan.

Koska minussa on sekä vahva materialistinen puoli että myös se, joka ei haluaisi kotiinsa yhtään turhaa tavaraa, herättää näiden kahden piirteen yhteensovittaminen joskus ristiriitoja. Mikä olisi sopivasti, missä menee kultainen keskiväylä?

Olen yrittänyt hallita kulutusta esimerkiksi sillä, että tietyt vaatekappaleet ostan mahdollisimman laadukkaina, mutta kaikkiin vaatteisiin ei tämäkään filosofia istu: koska kaikkeen kyllästyy, on laadukkaasta vaatteestakin iloa vain rajallisesti, vaikka vaate olisi ikuinen. Ihminen vaan kaipaa vaihtelua, ja siksi laadukkaiden juttujen ostaminen kannattaa vain tiettyjen juttujen kohdalla. En voi sanoa, ettenkö ajattelisi laatua lähes kaikkien tavaroiden kohdalla vähän, mutta monissa jutuissa siitä voi tinkiä. Toisaalta jo se, että ylipäätään miettii omia kulutustottumuksiaan, on jo askel oikeaan suuntaan.

Mietin tässä hetken, että mikä nyt sitten oli tämän kirjoituksen pointti. Kai se, että välillä se oma turhamaisuus ärsyttää, välillä sitten taas tajuaa, että vaikka elämässä on todellakin paljon tärkeämpiäkin juttuja, tarjoaa nämä tavarat niitä arjen pieniä iloja. Onko se sitten kuitenkaan niin paha olla vähän materialisti?

/Riikka

Takki: Vila
Panta: Lindex
Kengät: Tamaris

lokakuu05

Kuvat: Linda Piiparinen

Mistä tiedän mikä minua pukee?

Oletko ollut ikinä tilanteessa, jossa peilikuva kotona on vielä näyttänyt hyvältä, mutta kun joku on ottanut sinusta myöhemmin samana päivänä kuvia, koetkin näyttäväsi niissä aivan kamalalta? Siis myös niitä kertoina, kun viinipulloon ei ole edes koskettu.

Mulla ainakin on käynyt niin lukemattomat kerrat. Tuntuu siltä, että olen jotenkin suorastaan sokea peilin edessä. En tunnista, näyttääkö kokonaisuus hyvältä, miten mitkäkin värit sopivat tai ovat sopimatta yhteen ja leventääkö hame persettä vai ei. Ja JUURI SIKSI, hyvät ystävät, kannattaa ottaa asukuvia.

Nyt ymmärrän, miksi kaikki upeat lifestylebloggaajat ovat niin upeita kuin ovat. He ovat asukuviensa kautta oppineet katsomaan itseään paremmin ”ulkopuolelta”, ja kouliintuneet katsomaan tarkemmin, mikä toimii ja mikä ei.

Tässä ei ole kyse vain vaatteista, vaan pikemminkin kokonaisuudesta. Millaiselta tämä kampaus näyttää kun valitsen poolokauluksen? Kannattaisiko tähän asuun yhdistää iso ja näyttävä kaulakoru vai jokin siro ja pieni? Minkävärinen?  Laitanko nilkkurit vai voisiko siistit tennarit toimia?

Esimerkki: yhdistin tähän ohueen, kevysti poolokauluksiseen paitaan klassisen harmaan kynähameen, pitkän kaulakorun ja sirot korvakorut. Hiukset sidoin juuri ja juuri ranskalaisletille yltävään tukkaani. Tähän lopputulokseen olin tyytyväinen.

190217

Ensin mulla oli kuitenkin päällä toinen hame, toinen kaulakoru ja eri korvikset. Alemmassa kuvassa näytän lähinnä ruustinnalta, joka on lähdössä kirkolliskokoukseen. Mutta en mä sitä vielä peiliin katsoessa tajunnut! Kokonaisuus on omaan silmään vähän tantta, sillä niin ihana kuin tuo hame omasta mielestäni onkin, se leventää kenet tahansa. Ei sillä, kyllä mä tuota hametta siitä huolimatta käytän. ;) Ehkä vaan eri tavalla.

190217_3

190217_2

Vaikkei koko elämäänsä kannata perustaa ulkonäön pohjalle, niin me ihmiset haluamme kuitenkin näyttää kivalta mahdollisimman usein. Kauneus on lopulta aina katsojan silmässä, ja juuri siksi kannattaa pukeutua niin kuin OMASTA mielestään näyttää kivoimmalta. Silloin se kuuluisa kysymys ”Miltä mä näytän?” ei välttämättä palvele tarkoitustaan. ;)

Valokuvaamista voi ja kannattaa soveltaa myös ostoksia tehdessä, varsinkin jos mukana sattuu olemaan kaveri ”kuvaajana” ja usko sovituskoppien peileihin on koetuksella. Joskus on esimerkiksi todella vaikea nähdä, miltä jokin asu näyttää takaapäin. Tai miten asun sävy ja omien kasvojen tai silmien väri toimivat yhdessä.

Kevennykseksi loppuun svengaava Upi, joka näyttää paljon hauskemmalta liikkeessä kuin mustana pallona pönöttäen.

/Riikka

190217_Upi