Avainsana-arkisto: viikon asu

Materialismin ja minimalismin välissä – mikä on sopivasti?

Iltaa.
Nyt on korkea aika jakaa nämä lokakuussa kuvatut kuvat, joissa syksyn väriloisto on vielä parhaimmillaan. Ilma on ollut nyt marraskuussakin vielä monena päivänä erityisen kaunis(ei tänään), mutta lehdet alkavat olla lopullisesti poissa pelistä.

lokakuu09

Olen miettinyt viime aikoina paljon tavaraa ja sen merkitystä elämässäni. Sitä mitä materiaali minulle merkitsee ja mitä se minulle tekee. Ensin meinasin taiteellisesti verrata näiden kuvien vaahteranlehtimerta omiin materialistisiin houkutuksiini, mutta enpäs sitten vertaakaan. Puiden lehdillä kun on ihan oikea tehtävä ja tarkoitus tässä maailmassa, samoin niiden tippumisella. Oma materialismini taas liittyy sellaisiin käsitteisiin kuin turhamaisuus ja pinnallisuus. Molemmilla sanoilla aika ikävä kaiku. Materialismissa ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, kuten noilla puilla lehtineen. Siinä on kyse houkutuksille altistumisesta, tavaramaniasta, ylipäätään siitä, että jokin tavara tuottaa hetkellistä mielihyvää.

lokakuu10

Minussa asuu sekä materialisti että (pieni) minimalisti: toisaalta takaraivossani on koko ajan kytevä ajatus siitä, että tavaraa ei saisi olla liikaa ja kaikkia ostoksia pitäisi punnita huolella. Kammoksun sellaista omaisuutta, minkä olemassaolon olen unohtanut tai mikä nököttää jossakin kaapissa tyhjänpanttina. Ahdistaa, jos ostan epähuomiossa jonkin tavaran, joka minulla itse asiassa jo on. Siis jo se ärsyttää, jos ostan uuden valkopippurin, vaikka sellainen itse asiassa maustekappista jo löytyi. Pääasiassa olenkin aika tietoinen kotimme tavaroista, eli siitä, mitä minulla on ja missä nuo tavarat sijaitsevat. Kierrätän itselleni turhaksi jääneet tavarat herkästi eteenpäin, mutta toisaalta pyrin siihen, ettei hutiostoksia ylipäätään syntyisi. Rapatessa roiskuu, eli tottakai niitä vahinkoja silti välillä tulee.

lokakuu07

Toinen puoleni taas saa suurta mielihyvää uusista tavaroista: loppujen lopuksi rakastan materiaa, sitä isoa röykkiötä joululahjoja.  Ostointoni menee sykleissä: ensin innostun vaatteista ja himoitsen tiettyjä vaatekappaleita, kuten kenkiä, huiveja, juoksutrikoita ja mitä ikinä. Yhden aallonharjan laskeuduttua kiinnostus siirtyy kosmetiikkaan. Kuolaan punasävyjen, seerumien, kynsilakkojen ja tuoksusaippuoiden perään. Jos oikein innostun, haluaisin ostaa  tietyn kosmetiikkasarjan koko kavalkadin. En toki osta. Mutta ostaisin, jos olisi rahaa. Jossain vaiheessa kiinnostus siirtyy kohti sisustusta ja kaikkea kotiin liittyvää. Verhot, tyynyt, nojatuolit, tuoksukynttilät, pöytätabletit, uusi astiasarja… Sitten on tietysti kaikki ihanat paperitarvikkeet, joihin minulla on erityisen kummallinen suhde. Kirjat. Sarjat. Pesuaineet. Monet tavarahaaveista toki jäävät vain haaveeksi ja hyvä niin. Pakko se silti on myöntää: olen aika materialistinen ihminen.

lokakuu06

Joskus ostin paljon ajattelemattomammin, nykyään jo harkitsen. Koen siis jossain määrin kehittyneeni kuluttajana. Itse asiassa jopa välttelen kauppoja yhä useammin: poissa silmistä, poissa mielestä. Verkkokaupat ovat  usein (väsyneenä) petollisia, vaikka tietyissä jutuissa pidän edelleen kivijalkaputiikeista enemmän. Toisaalta, verkkokaupoissa on se hyvä puoli, että ostoskoriin voi kerätä hulluna tavaraa, ja sitten lopulta poimia joukosta muutaman suosikin ja palauttaa loput tavaroista rekkiin.

lokakuu02

En ole se ihminen, joka rohmuaa kotinsa kaikki nurkat täyteen purkkia ja nyssykkää – pikemminkin mitä vähemmän näkyvillä olevaa tavaraa, sen parempi. Ja se tavara mitä on, haluan pitää siististi järjestyksessä (totuus on välillä toinen, heh). Tavarahulluuteni on siis jossain määrin hallittua, mutta totta puhuakseni sitä hallitsee se, milloin rahapussin pohja alkaa pilkottaa. Olen joskus miettinyt, että kuinka vaikeaa olisi olla lottovoittaja, kun voisi yhtäkkiä ostaa mitä vaan.

Koska minussa on sekä vahva materialistinen puoli että myös se, joka ei haluaisi kotiinsa yhtään turhaa tavaraa, herättää näiden kahden piirteen yhteensovittaminen joskus ristiriitoja. Mikä olisi sopivasti, missä menee kultainen keskiväylä?

Olen yrittänyt hallita kulutusta esimerkiksi sillä, että tietyt vaatekappaleet ostan mahdollisimman laadukkaina, mutta kaikkiin vaatteisiin ei tämäkään filosofia istu: koska kaikkeen kyllästyy, on laadukkaasta vaatteestakin iloa vain rajallisesti, vaikka vaate olisi ikuinen. Ihminen vaan kaipaa vaihtelua, ja siksi laadukkaiden juttujen ostaminen kannattaa vain tiettyjen juttujen kohdalla. En voi sanoa, ettenkö ajattelisi laatua lähes kaikkien tavaroiden kohdalla vähän, mutta monissa jutuissa siitä voi tinkiä. Toisaalta jo se, että ylipäätään miettii omia kulutustottumuksiaan, on jo askel oikeaan suuntaan.

Mietin tässä hetken, että mikä nyt sitten oli tämän kirjoituksen pointti. Kai se, että välillä se oma turhamaisuus ärsyttää, välillä sitten taas tajuaa, että vaikka elämässä on todellakin paljon tärkeämpiäkin juttuja, tarjoaa nämä tavarat niitä arjen pieniä iloja. Onko se sitten kuitenkaan niin paha olla vähän materialisti?

/Riikka

Takki: Vila
Panta: Lindex
Kengät: Tamaris

lokakuu05

Kuvat: Linda Piiparinen

Mistä tiedän mikä minua pukee?

Oletko ollut ikinä tilanteessa, jossa peilikuva kotona on vielä näyttänyt hyvältä, mutta kun joku on ottanut sinusta myöhemmin samana päivänä kuvia, koetkin näyttäväsi niissä aivan kamalalta? Siis myös niitä kertoina, kun viinipulloon ei ole edes koskettu.

Mulla ainakin on käynyt niin lukemattomat kerrat. Tuntuu siltä, että olen jotenkin suorastaan sokea peilin edessä. En tunnista, näyttääkö kokonaisuus hyvältä, miten mitkäkin värit sopivat tai ovat sopimatta yhteen ja leventääkö hame persettä vai ei. Ja JUURI SIKSI, hyvät ystävät, kannattaa ottaa asukuvia.

Nyt ymmärrän, miksi kaikki upeat lifestylebloggaajat ovat niin upeita kuin ovat. He ovat asukuviensa kautta oppineet katsomaan itseään paremmin ”ulkopuolelta”, ja kouliintuneet katsomaan tarkemmin, mikä toimii ja mikä ei.

Tässä ei ole kyse vain vaatteista, vaan pikemminkin kokonaisuudesta. Millaiselta tämä kampaus näyttää kun valitsen poolokauluksen? Kannattaisiko tähän asuun yhdistää iso ja näyttävä kaulakoru vai jokin siro ja pieni? Minkävärinen?  Laitanko nilkkurit vai voisiko siistit tennarit toimia?

Esimerkki: yhdistin tähän ohueen, kevysti poolokauluksiseen paitaan klassisen harmaan kynähameen, pitkän kaulakorun ja sirot korvakorut. Hiukset sidoin juuri ja juuri ranskalaisletille yltävään tukkaani. Tähän lopputulokseen olin tyytyväinen.

190217

Ensin mulla oli kuitenkin päällä toinen hame, toinen kaulakoru ja eri korvikset. Alemmassa kuvassa näytän lähinnä ruustinnalta, joka on lähdössä kirkolliskokoukseen. Mutta en mä sitä vielä peiliin katsoessa tajunnut! Kokonaisuus on omaan silmään vähän tantta, sillä niin ihana kuin tuo hame omasta mielestäni onkin, se leventää kenet tahansa. Ei sillä, kyllä mä tuota hametta siitä huolimatta käytän. ;) Ehkä vaan eri tavalla.

190217_3

190217_2

Vaikkei koko elämäänsä kannata perustaa ulkonäön pohjalle, niin me ihmiset haluamme kuitenkin näyttää kivalta mahdollisimman usein. Kauneus on lopulta aina katsojan silmässä, ja juuri siksi kannattaa pukeutua niin kuin OMASTA mielestään näyttää kivoimmalta. Silloin se kuuluisa kysymys ”Miltä mä näytän?” ei välttämättä palvele tarkoitustaan. ;)

Valokuvaamista voi ja kannattaa soveltaa myös ostoksia tehdessä, varsinkin jos mukana sattuu olemaan kaveri ”kuvaajana” ja usko sovituskoppien peileihin on koetuksella. Joskus on esimerkiksi todella vaikea nähdä, miltä jokin asu näyttää takaapäin. Tai miten asun sävy ja omien kasvojen tai silmien väri toimivat yhdessä.

Kevennykseksi loppuun svengaava Upi, joka näyttää paljon hauskemmalta liikkeessä kuin mustana pallona pönöttäen.

/Riikka

190217_Upi

Villakangastakki, jonka vihdoin ostin

Minusta on tullut todella huono shoppailija. Muutama vuosi sitten, kun tein vaatteilleni kunnon inventaarion, kaapista lähti kaikki missä oli jokin vika. Tuo raivaus oli kyllä paikallaan, enkä muista kaivanneeni kierrätykseen menneistä vaatteista yhtäkään.

Vaikka tavara kaapissa väheni huomattavasti, tilalle ei alkuinnon jälkeen tullut uusia vaatteita samaa vauhtia, mikä on toisaalta hyvä asia. Se kertoo ainakin siitä, etten ole ajautunut samaan oravanpyörään, eli ostanut tilalle kasaa uusia, taas käyttämättä jääviä vaatteita. Heti inventaarion jälkeen meni tosin aluksi pieleen: pyrin rakentamaan omista vaatteista kokoelmaa, jossa olisi koko ”tavoitteellinen” vaatekaappini, kaikkiin mahdollisiin kohtaamiini tilanteisiin: todellisuudessa esimerkiksi pakollinen kynähame päätyy päälleni ehkä kaksi kertaa vuodessa ja musta perusbleiseri tuskin silloinkaan. Molemmat ihan hyviä hankintoja, jotka ovat laadultaan kestäviä ja ajattomia – mutta toki olisin voinut aloittaa vaatteista, joita todella tarvitsen viikoittain.  

Positiivista oli kuitenkin se, että aloin pohtia vaatemateriaaleja, vaatteen istuvuutta ja niiden kestävyyttä ostoksia tehdessä. Vertailin ja ostin mielummin vähän kalliimman kuin vähän halvemman. Joskus meni pieleen – aika nopeasti oppii, että korkeampi hinta ja ”parempi” merkki eivät ole suinkaan tae laadusta. 

Tietoisuus laadukkaan vaatteen bongaamisen vaikeudesta – tai ainakin siitä, että se vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä – on tehnyt minusta laiskan shoppailijan. Kun vaatebudjetti on kuukaudessa rajallinen, ei tuota rahaa halua laittaa riskillä minne tahansa, ja sen vuoksi arkailen nykyään ostosten tekoa. Tarvitsisin hyvinkin selkeän suunnitelman siitä, mitä oikeasti tarvitsen, ja irrottaa tarvittava aika tuon ostoksen tekemiseen.

Tilannetta kuvaa hyvin se, että ostin vihdoin villakangastakin, jonka hankkimista olen suunnitellut jo ainakin kolmen talven verran. Kyllä – minulla ei ole aikoihin ollut villakangastakkia. En ole halunnut ostaa halpaketjujen 60 euron versioita, enkä ole ottanut aikaa etsiäkseni laadukasta takkia muualta. Olen pukenut päälle aina talvisin joko todella lämpimän, vedenpitävän ja mukavan takin tai tyylikkään, mutta kylmän ”villakangastakin”, jossa hihat  ovat keinonahkaa. Takki on hieno, mutta koville pakkasille se ei sovellu.

 takki01

Sitten tuli Stockmannin -60 % alennusmyynnit, ja ostin tämän takin 15 minuutissa. Ostopäätös helpottui huomattavasti alennuksen takia, sillä en tuolla hetkellä ollut aivan vakuuttunut materiaalien suhteesta.  En jaksanut kuitenkaan arpoa enää enempää, vaan menin ja ostin. 

Tässä takissa on 70% villaa, 10 % kašmiria ja 20 % polyamidia, vuorissa taas polyesteria (55%) ja viskoosia (45%). Vuorin osalta polyesteri hieman mietityttää, mutta jää nähtäväksi kuinka lämmin tai kylmä takki on, kunnon pakkasia kun ei ole nyt muutamaan viikkoon ollut. Meni syteen tai saveen, ainakin takki on kivanvärinen ja siinä on hauskat napit.

minä01

Mitä olen tähän mennessä oppinut villakangastakin valinnasta?
  • takissa saa olla 10-20 % tekokuituja (tuo takkiin napakkuutta ja kestävyyttä).
  • Hyviä takkimatskuja: lampaanvilla, kašmir, alpakka.
  • Vuorin materiaali saa olla mielellään esim. viskoosia, polyesteri hiostaa ja on kylmä.
  • Saumoja ja kudontaa silmäilemällä kannattaa tehdä raakoja päätelmiä takin kestävyydestä (pätee kaikkiin vaatteisiin).

Ostin samalla muuten myös tuon ylisuuren kaulahuivin, johon voin sitten hukuttautua, jos pakkaset paukkuvat ja takki ei lämmitäkään.

Ihanaa uutta viikkoa!

/Riikka

Kevään ekat asukuvat

Kas, kevään ensimmäiset asukuvat! Näitä ei tässä blogissa ole juuri näkynyt mm. siitä syystä, että pidän itseäni auttamattoman huonona poseeraajana. Tällä kertaa kuitenkin innostuin ajatuksesta, kun työkaverini Katja ehdotti pientä kuvaussessiota työpäivän päätteeksi. Sääkin oli jopa täydellisyyttä hipova ja niin lämmin, että lopulta tarkenin tuulensuojassa lyhyin hihoin – toisin kuin tänään. Rakeita, woop  woop..

huhtikuu2016_05

Olen pitkin aikuisikää pohtinut paljonkin pukeutumiseen liittyviä asioita. Jo joskus kolmisen vuotta sitten tein suurimman muutoksen karsimalla omaa vaatekomeroa rankalla kädellä, ja vuosi vuodelta vaatekaapin sisältö on niukentunut niukentumistaan. Haluaisin monikäyttöisiä ja ajattomia, mutta mukavia vaatteita, joita voi kevyen huolettomasti yhdistellä toisiinsa tuntematta ikinä tuskaa kulahtaneista neuloksista tai hompsuisen oloisesta yleisvaikutelmasta.

huhtikuu2016_07

Koen, että olen päässyt pukeutumisessa kyllä eteenpäin – toisaalta kaapista ei löydy edelleenkään kaikkia niitä palasia mitä tahtoisin. Osaltaan se johtuu siitä, etten raaski enää ostaa vaatteita ilman pitkällistä harkintaa. Usein haluaisin panostaa hieman laadukkaampaan vaatteeseen, varsinkin jos kyseessä on jokin vaatekomeron ”runko-osa”. Harmikseni moni vaate, johon olen panostanut, on osoittautunut sudeksi – hinnastakaan kun ei voi nykypäivänä päätellä puoliakaan. Toisaalta olen tehnyt monia huippuostoksia, tutustunut uusiin vaatemerkkeihin ja olen takuulla säästänyt rahaa, kun hetken mielijohteesta ostetut kympin paidat ja hamoset ovat jääneet yleensä kauppaan. 

huhtikuu2016_02

huhtikuu2016_06

Toinen pukeutumiseen liittyvä dilemma on se, että haluaisin pukeutua fiksusti, mutta kuitenkin rennosti. En ole yhtään jakkupukutyyppiä, päinvastoin college ja tennarit ovat edelleen vaate, jonka mieluiten puen vapaa-ajalla niskaan. Haluan kuitenkin pukeutua fiksusti esimerkiksi töihin, joten erittäin rennon vastapainoksi tarvitaan myös sitä skarpimpaa puolta. Ikäkysymykset olen heittänyt romukoppaan jo aikoja sitten – sitä pukeutuu siten kuin haluaa (tietysti hyvän maun rajoissa), ei sen mukaan montako vuotta on plakkarissa. 

huhtikuu2016_08

Tämä asu on yksi esimerkki siitä, millaista työpukeutumiseni on ”hienoimmillaan”.  Sellaisenaan se menee ihan perustyöpäivänäkin, jakun kanssa tästä saa astetta virallisemman. Olen käyttänyt tätä asua nyt keväällä paljon mustien sukkisten kanssa, jotenkin olen tykännyt siitä yhdistelmästä. Olen muutenkin tykästynyt viimeisen vuoden aikana mekkoihin ja hameisiin, niitä kun on loppujen lopuksi todella rento pitää päällä.

huhtikuu2016_01

Kengät ovat töissä – tai missään muuallakaan – aniharvoin korkkarit, vaikka näillä yksilöillä onkin yllättävän helppo kävellä. Silti tilalla ovat usein ihan perusnilkkurit, tai jopa lenkkarit.

huhtikuu2016_04

Näissä asukuvissa tulee samalla esiteltyä myös ”uusi” tukka, joka sopivasti onkin vähän pystyssä ylläolevassa kuvassa.. :D

Leikkasin tämän mallin itse asiassa jo maaliskuun alussa, mutta ei tuo nyt pahasti ole vielä päässyt muodostaan kasvamaan. Olen tykännyt tästä leikkauksesta aivan älyttömästi! Parturi Parisin Veera tajusi kertaheitolla mitä hain takaa, kun viimeksi tuskailin pois mallista kasvaneen hiuslättyni kanssa. Tälle tukalle ei ole pakko tehdä mitään, paitsi pestä. Se asettuu kuin itsestään malliinsa. Ei voisi olla helpompaa. Kampauksia näihin ei juuri tehdä, mutta en mä niitä pitkäänkään tukkaan ikinä tehnyt.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

/Riikka

huhtikuu2016_03

Mekko: Vila
Kaulakoru: Marimekko
Kengät: Wonders
Takki: Mexx
Arskat: Katjalta lainassa

Swedish Hasbeens

Tänään on historiallinen päivä. Blogihistorian ekat asukuvat ovat nimittäin julki! ;)

En ole tähän päivään mennessä asukuvia ottanut kertaakaan, mutta ostin tuossa kesällä niin päheät kengät, että päätin täpinöidä niistä myös täällä blogin puolella. Swedish Hasbeens, pure love.

sh10

Olin käännellyt ja väännellyt Swedish Hasbeenseja jo useita kertoja, kun eräs kesäinen päivä poikkesin Televisioon. Siellä ne taas olivat – tällä kertaa alennuksessa. Kiertelin aikani katsellen Telkkarin muuta valikoimaa, mutta katse harhaili jatkuvasti tähän kenkäpariin. Olin aiemmin katsellut samaa mallia mustana ja beigenä, mutta kun sitten kokeilin näitä punaisia yksilöitä, niin kaikki muut värit vaikuttivat sen jälkeen liian valjuilta. 

sh8

Niinpä mä sitten ostin ne. Kirkkaan huutavina ja kaksinkerroin korkeampina kuin kenkäni yleensä. En yleensä osta muuta kuin simppelin neutraaleja värejä, jotka sopivat vähän kaiken kanssa, mutta ajattelin kerrankin repäistä. Sitä paitsi keksin jo kenkiä sovittaessa puoli tusinaa asua, joiden kanssa voin punakenkiäni pitää. Sopii kaiken tarpeeksi yksinkertaisen kanssa! 

sh1

Aluksi vähän pelotti, että miten nämä itselleni epätavallisen korkeat korot kohtelevat tällaista lättämalleihin tottunutta. Kuulkaas, yllättävän hyvin. Olen käyttänyt näitä töissä, juhlissa ja vapaa-ajalla, ja kaikissa tilanteissa on tarvinnut olla jalkojen päällä ainakin osa ajasta. Kenkien vankka ja tarpeeksi leveä korko sekä omaan jalkaan sopiva malli, siinä näiden salaisuus. Toki pitkän päivän jälkeen on ihana palata maan pinnalle ja riisua kengät pois, mutta olen joka tapauksessa vaikuttunut kenkien käyttöystävällisyydestä.

sh9

sh7

sh5

Nyt sitten toivotaan pitkää ja lämmintä elo-syyskuuta, että saan tepastella näiden kanssa vielä mahdollisimman pitkälle syksyyn.

Kuvasin asukuvia muuten herttaisen Katjan kanssa, josta tuli pari viikkoa sitten työkaverini. Olipas yllättävän kivaa puuhaa! Saattaa siis olla, että jotain asukuvia tulee jatkossakin, vaikka pääpaino on jatkossakin tekstipuuhissa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

sh3

sh11