Avainsana-arkisto: viikon biisi

Vuoden kuunnelluimmat biisit 2016

Oletteko huomanneet Spofityn mainoskamppiksen, jossa käytettiin käyttäjädataa hyväksi aika hauskalla tavalla?

Spotifylle pitää kyllä antaa pienet kumarrukset asiakkaiden tyytyväisenä pitämisestä. Olikohan se vuosi sitten, kun Suomessakin joka käyttäjälle alkoi muodostua viikottain vaihtuvia viikon suositellut-soittolistoja sekä paljon muita räätälöityjä soittolistoja?

En tiedä miten te muut, mutta itse en ole ainakaan se, joka jaksaisi tehdä oikeastaan mitään löytääkseen uutta musiikkia. Laitan aina soimaan niitä samoja tuttuja ja takuuvarmoja biisejä sen sijaan, että alkaisin kaivamaan uusia, ehkä parempia tilalle. Spotify on kuitenkin mahdollistanut sen, että tällainen laiskakin kuuntelija voi löytää uutta kuunneltavaa laittamatta tikkua ristiin. Ja olenkin kuunnellut vuonna 2016 monia uusia artisteja ja kokoonpanoja. Olen löytänyt eri ehdotusten kautta uusia yhtyeitä tai bogannut niitä, jotka olen unohtanut kokonaan.

Tuo mainio  palvelu listasi myös vuoden 2016 kuunnelluimmat biisit, joita oli listalla moniakymmeniä, mutta joista keräsin tähän vain muutamia suosikkeja. Tässä siis TOP-biisejä vuosimallia 2016 satunnaisessa järjestyksessä!

1. Justin Timberlake – Mirrors. Mitä olisikaan elämä ilman poikabändifanituksen jäänteitä?

2. The Verve – Sonnet. Tätä jo 90-luvulta lähtien…

3. BOY – We were here. Maikkari tykitti alkuvuodesta mainostaan, jossa tämä biisi soi. Mainos onneksi päättyi, mutta tämä biisi jäi elämään koko vuodeksi.

4. Röyksopp – Girl with the robot. Tämäkin kestosuosikki vuosien takaa, roikkuu soittolistojen kärjessä aina vaan

5. Emeli Sande – Heaven. Yksi ehdottomasti parhaista naisartisteista.

6. Marina and the Diamonds – Froot. Marinan ja kumppanit bongasin Varsovassa, kun kokoonpano toimi Coldplayn lämppärinä joskus vuonna 2011. Ihastuin heti, todennäköisesti paras lämppäri ikinä!

7. David Garrett, Royal Philharmonic orchestra – Dangerous. Mulla menee kylmät väreet kun kuulen tämän. Moninkertaisesti parempi versio kuin alkuperäinen.

8. Evelina f. Mikael Gabriel – Honey. Tämä soi jatkuvasti alkuvuodesta kun aloin seurustella R:n kanssa ja mietittiin mikä voisi olla meidän biisi. ;) Tämä sitten ikään kuin jäi sellaiseksi, koska soi aina radiossa.

Tunsin itseni vanhaksi, kun oli pakko tarkistaa netistä, mitä graindaaminen, raidaaminen ja flexaaminen tarkoittaa (viimeksi mainittu ilmeisesti myös jotain muuta kuin mitä Urbaani Sanakirja ilmoittaa).

9. First Aid Kit – The Lion’s Roar. Mun folk-suosikki <3

10. The Cardigans – Please Sister. Ja toinen ruotsalaissuosikki. Nyt ja aina.

Bonusbiisinä Matt Terryn ja Nicole Scherzingerin tulkinta Purple Rainista. Okei, you can’t beat Prince, mutta mä pidin tästäkin niin kovin, että video lukeutui takuulla Youtuben katselluimpien joukkoon.

Svengaavaa viikkoa toivotellen,

/Riikka

Viikon biisilista, Ka-Ching!

Hei vaan kaikki hei!

Innostuin tekemään tällä kertaa oikein soittolistan, jossa tasavertaisesti oikein hyviä musiikillisia kappaleita. Nimesin listan persoonallisesti lokakuun listaksi, ja saman linkin kautta löytää muitakin biisilistoja, mikäli on kiinnostaa kurkata.

Hitsit, oikein ahdistaa kun tämä blogi on nyt niin hiljainen ollut, mutta mä syytän tätä asuntoa. Täällä on muuttolaatikoita vieri vieressä, tavaroita joista haluaisi päästä eroon, likaa, roskaa, lisää laatikoita ja yksi tyhjä pää. Ei tässä ole Feng shuista tietoakaan.

Mulla on päässä myös kasa hienoja ideoita. Eilen mm. suunnittelin, että voisin lähteä juoksulenkille. Tänään suunnittelin, että olisin käynyt ostamassa uudesta Dots-liikkeestä ihanan lämpimän (ja myös törkeän kalliin) neuleen, jota lauantaina katselin, mutten viitsinyt ostaa, koska olin silloin lähdössä suoraan junalle kohti kotiseutua.

Kumpaakaan en tehnyt. Juoksulenkkiä ehkä kannattaakin harkita tarkkaan, sillä en ole ollut naismuistiin yhtä huonossa kunnossa kuin tällä hetkellä. Joku lämmin paita pitää jossain vaiheessa käydä ostamassa, koska ainut lämmin paita on pesussa, joten palelen. Jos kiroilisin blogissani, niin se kirosana tulisi nyt tähän. piiiiiiiiip.

Tällä viikolla löysin Spotifyn viikon suosituksista lisää 80- ja 90-luvun musiikkia. Kuka muistaa Shania Twainin? Listaltakin löytyvä Ka-Ching taitaa olla tämän vuosituhannen kamaa, mutta siis: Man! I feel like a woman! Klassikko. Tämä olisi pitänyt ehdottomasti muistaa viime viikonlopun luokkakokouksessa, jossa verestettiin yläastemuistoja.

Sinne biisilistaan pääsee tämän linkin kautta. Loppuun vielä soittolistaltakin löytyvä, yksi kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä.

 

Viikon biisi

En ole aikoihin julkaissut viikon biisi -postausta, vaikka musiikkia olen kuunnellut enemmän kuin aikoihin. Olen kai ollut laiska! Kiinnostaako nämä edes ketään? Kertokaa. :)

Spotifyn Suositellut-lista on edelleen käytössä, vaihtelevalla menestyksellä. Tällä viikolla vastaan tuli  todellinen helmi, jonka halusin jakaa teillekin. Ihana, ihana First Aid Kit. Rauhoittavaa folk-musiikkia Ruotsinmaalta, kuinkas muutenkaan.

Ei mulla muuta.

Viikon biisi – menetetyn kesän pelastajat

Tähän säätilaan voisi tottua. Vai voisiko?

Aurinko on porottanut enemmän kuin koko kesänä yhteensä, shortsitkin saanut pukea päälleen ensimmäisen kerran sitten vuoden 2014. Lämpötila on kuitenkin herättänyt monissa vastareaktion: tää kesä on menetetty jo. Onko niin, että kun tarpeeksi odotti helteitä kesä-heinäkuussa, on nyt jo ihan valmis syksyyn, kynttilöihin ja pulleisiin huiveihin? Voisi mielihyvin fiilistellä ulkoterasseilla lähinnä viltin alla?

Ymmärrän tunteen. Me suomalaiset elämme aika vahvoissakin sykleissä, ja kun vuoden kiertokulku ei etenekään odotetulla tavalla, menee pasmat totaalisesti sekaisin. Kun koululaiset palasivat koulun penkeille, ei vastassa ollutkaan sukkien pukeminen päälle, vaan niiden riisuminen jalasta. (Mahtaa muuten koululaisia harmittaa.)

No, kyllähän se syksy sieltä lähestyy, lämpöaallosta huolimatta. Varjossa on jo kylmä, vaikka auringossa tuntuu paahtavalta. Arkiaamuissa tuoksuu jo se tietty (ihana) tuoksu, joka saapuu joka vuosi elokuun puolenvälin paikkeilla. Kun lämpötilat ovat sahanneet lähes nollan ja reippaasti kahdenkympin paremmalla puolella, on suurin murhe ollut keksiä joku järkevä tapa pukeutua töihin. Kevyessä mekossa on vähän vilpakka fiilis aamukasilta, vaikka iltapäivällä voisi heittää senkin vähän pois.

Ja nyt kun kerran säästä keskustellaan, niin voin ilokseni todeta, että olen siirtynyt totaalisesta kesäihmisyydestä kohti ajatusta, jossa joka vuodenajassa on omat hyvät puolensa. En enää kestäisi ajatusta ikuisesta kesästä Suomessa – enkä totta vie usko että moni muukaan sitä sisimmissään toivoo. Tämän viikon perjantaina siirtyessämme työkavereiden kanssa afterworkeille Donnan aurinkoterassille oli paatissa tilaa vaikka miten, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä. Jo tämä todistaa sen, että kaipaamme vaihtelua, vuodenajoissakin. 

Riehaannuin kesäfiiliksestä kuitenkin siinä määrin, että Auroran Se soi alkoi kuulostaa menetetyn kesän pelastajalta. Kasmirin Vadelmavene menikin sitten jo överiksi, kun se alkoi soida tämän viikon Suositellut-listalla. Valitsin listalta suosikiksi tällä viikolla tämän kipaleen, jossa maistuu kesä ja syksy sopivana kombona.

Viikon WTF: Listalta löytyi tällä viikolla myös Celine Dionin My heart will go on. Tämä biisi saattaa tietysti olla nykynuorisolle uusinta vanhaaauutta, mutta itselleni se on edelleen se biisi, joka on radiosoitolla puhkikulutettu läyhätys. Over and out!

Viikon biisi: paikoista parhaimmassa

Mietin usein jotain kappaletta kuunnellessani, että mikä olisi paras mahdollinen paikka ja tilanne kuulla tämä biisi.

Olisinko palmujen alla hiekkarannalla keinumassa musiikin tahtiin, hämyisessä ravintolassa esittämässä biisiä karaokessa vai juoksemassa hillittömässä vesisateessa. Yleensä ne tilanteet ovat vähän kaukaa haettuja, sellaista mielikuvitusleikkiä. Usein tärkeälle biisille kehittyy kuitenkin mielikuva siitä, missä sen kuulemisesta olisi maailman onnellisin.

Spotifyn viikon suositukset-lista tuotti lupaavan alun jälkeen pienen pettymyksen, kun listalla ei ollutkaan enää niin paljon hyviä biisejä kuin viikko sitten. Kaikkein pahinta oli kuitenkin se, että listalle oli eksynyt Christian Walzin Wonderchild. Sanonpahan vaan, että vihaan!

Viikon biisi löytyikin tällä viikolla vanhasta suosikista. Lana Del Rayn vallan maaginen ääni ja tämä yksi lempibiiseistäni hänen tuotannossaan. Tykkään kovin varsinkin tuosta biitistä ja siitä kohdasta, jossa kappaleen tempo muuttuu ihan täysin.

Ai missä sitten olisi paras hetki kaikista kuulla tämä biisi? Tietysti siellä missä alter egoni rakastuu salaperäiseen pahaan poikaan hämyisessä eurooppalaiskaupungin kapakassa.

Viikon guilty pleasureJuha Tapion Tykkään susta niin että halkeen. Tykkään tästä niin että hävettää.